Kaupunkirakenteen muuttamisesta
Uusissa Vaasan keskusta-alueiden lisärakentamisajatuksissa ei sinänsä tarvitse
olla vikaa. Eräs asia itseäni ja varmasti sunnuntaina 4.12. -05 montaa muutakin
kaupunkilaista epäilytti. Keskusta-alue oli pysäköintitilaa etsiviä autoja pullol-
laan. Jalkakäytävillä ei autoja vielä paljoa näkynyt, mutta lähes jokainen muu
lokero katujen varsilla ja pihoilla oli täynnä.
Ostoksille oli vaasalaisten lisäksi nähtävästi tullut muutama mustasaarelainenkin.
Kun pysäköintiin asemakaavassa varatut tontit yksi toisensa perästä on kaupungin
rahapulan lievittämiseksi myyty asuntotonteiksi gryndereille, voi sunnuntain
tilanne muuttua pysyväksi.
Kun ”asemakaavasaneerausta” Vaasassa 1960-luvulla aloiteltiin, oli liikennesuunnittelu
uutena asiana tullut Suomeen Amerikan ja Ruotsin kautta. Ylilyöntejäkin varmasti
tapahtui. Helsingissä suunniteltiin aivan vakavin naamoin pientä rantaa kiertävää
moottoritietä mm. Kauppatoria ja Presidentinlinnaa sivuten. Tämä yksityiskohta
onneksi ei toteutunut, mutta insinöörien laskelmissa autokannan kasvusta ja liikenteen
vaatimuksista oli järkeäkin.
Vaasan kaavaa suunnitteli Erik Kråkströmin arkkitehtitoimiston apuna 60-luvulla
liikennesuunnittelijana insinööritoimisto Viatek. Eräs ideoista oli poistaa vähitellen
autoliikenne Hovioikeuden- ja Vaasanpuistikoilta Rauhankadun ja Hietasaarenkadun
varrelle rakennettavilla pysäköintitaloilla. Tammipihan rakennusta lukuun ottamatta
ajatus on lähes romuttunut.
Toriparkki on kyllä hyvä ratkaisu, mutta sinne mahtuvien autojen määrä ei vastaa
keskusta-alueen asukkaiden, työssäkäyvien ja liikkeiden asiakkaiden pysäköintitarpeita.
60-luvun kaava edellytti tonteille ja palokatujen keskelle runsaasti puustoa ja istutuksia.
Pihan autopaikkojen lisäksi oli mahdollisuus rakentaa taloille maanalaista parkkitilaa.
Loput asukkaidenkin autoista olisi sijoitettu rakennettaviin pysäköintitaloihin. Kun
pihoja nykyään katselee huomaa, että puita on vähän mutta autoja ja asvalttia liikaakin.
Sama koskee palokatuja. 60-luvun kaavoittajien ajatuksista on kovasti lipsuttu.
En oikein tiedä millaisia pysäköintitarvekompromisseja kaupungin nykyiset kaavoittajat
ja liikennesuunnittelijat yrittävät noudattaa. Luultavasti suunnittelijoiden ja päättäjien
ajatuksissa on ristiriitaa.
Rakennukset, mm. ne neljä tornitaloa torin ja rautatien välissä, poikkeavat paljon
siitä mitä kaavoittaja aikanaan kuvitteli. Yhtenäisen näkymän sijasta on neljä erilaista
aika kömpelöä rakennusmöhkälettä. Julkisivut tuskin paljoa paranisivat tai huononisivat
lisärakentamisestakaan. Mutta epäilen, että tarpeellisista pysäköintipaikoista taas ker-
taalleen tingittäisiin. Turhaa keskustakortteleita kiertävää autoliikennettä syntyisi lisää
ja asukkaiden astmakin lisääntyisi.
Hyvät liikenne- ja pysäköintiratkaisut Vaasan kokoisessa kaupungissa eivät voi olla
mahdoton ongelma. Toivottavasti sellaiset löydetään ja toteutetaan ennen kuin melko
suurella tehokkuudella rakennettuja keskustakortteleita lisärakennetaan.
Asko Halme