Suurta katkeruutta näkyy herättävän myös uusi vastaanottokeskus. Varsinkin Karin viestit hämmästyttävät. Pyritäänkö tällaisin mielipitein edustamaan ihmisiä?:
Tässä kuva maksetusta mahdollisuudesta pestä pyykkiä. Hyvä idea mutta
laitetta ei kai koskaan käytetä.
1. Miksi käyttää kun likaantuneiden tai rikkinäisten tilalle saa ilmaiseksi uudet.
2. Miksi käyttää kun kukaan ei opasta miten kyseistä laitetta käytetään. Onko
se jonkinlainen uuni? Edes käynnistysnappula ei lue Zimbabveksi.
Nämä on niin tyhmiä heittoja, etten alennu edes kommentoimaan. Kysymys kuuluukin, mitä sinä Kari voisit saada aikaan edustustehtävissä? Lähtisitkö sinne purkamaan, vai rakentamaan jotain?
Voi Eerikki kun et ymmärrä ajatusta ollenkaan. En tarjoa kokonaisratkaisua
vaan tartun yhteen osaan kokonaisuudesta mikä mielestäni kaipaa uudelleensäätöä.
Pakolaiset ovat henkensä kaupalla. Pakolaisten apuun tarjottu rahamäärä
on rajallinen. Kyse on siitä, että autetaanko 10000 pakolaista paikan päällä
vai 100 pakolaista kaukana pois kotoaan. Koska apuun kuluu sama määrä
niin nykyisellä vastaanottopolitiikalla 10000 avuntarvitsijasta vain 100 saa
apua jolloin 9900 pakolaista jää ilman apua vaikka heitä voitaisiin auttaa.
Pakolaisauttamisessa ei ole kyse elintasopassivoittamisesta, mikä on mielestäni
osuva termi kun pakolainen tuodaan valmiiseen pöytään toisten pakolaisten
kustannuksella. Jos se ei tapahtuisi toisten pakolaisten kustannuksella, asia
voisi olla ihan ok, mutta niin kauan kuin sen takia joku toinen menettää
henkensä, on tämä tapa epäillysti väärä.
Kuivausrumpu, sauna, tietokone kalleimmasta päästä, plasma TV ovat
asioita joilla voidaan pelastaa useampi pakolaisen henki. Ihmishenki on
ja täytyy olla tärkeämpi kuin tietokone tai teevee tai kuivausrumpu.
Jos aiotaan ohjata pakolaisia sopeutumaan meidän kulttuuriin, esim.
saunomiseen niin silloin se alkaa koulun penkiltä eikä valmiilla pöydällä.
Muutenkin pakolaisvastaanottokeskuksessa pitäisi ulkoistaa ja pyrkiä
tarjoamaan palveluja tarpeen mukaan. Pesulapalvelun voisi ihan hyvin
ulkoistaa. Samoin saunapalvelun. Näin ei investointi menisi hukkaan
jos käyttöä ei ole.
Kyse ei ole katkeruudesta vaan ihmishenkien pelastamisesta. Nämä ovat
kaksi täysin eri asiaa ja vain väärin ymmärrettynä asian voi tulkita toisin.
Tässä pieni karkea malli siitä miten pakolaisten vastaanottokeskuksen
tulisi aivan alussa toimia.
Ensimmäisiä tulijoita odottaa pakolaisten vastaanottokeskuksessa
suuria telttoja johon he ensiksi majoittuvat. Siellä seulotaan kunkin
mahdollisuudet selvitä varsinaisessa vastaanottokeskuksen rakennuksessa.
Kaksi ensimmäistä viikkoa he pääsevät sisälle vasta luokkahuoneeseen
jossa kahden viikon ajan opastetaan kulttuurishokkiin ja kerrotaan, että
teidän henkenne on pelastettu ja teidän tulee sopeutua pelastajamaan
tapoihin. Eli maassa maan tavalla, eikä maassa maan tavalla silloin kun se
itselle sopii. Heille kerrotaan paikallista lainsäädäntöä ja tartutaan
jo aiemmin tehtyihin virheisiin. Kerrotaan, että nainen on ihminen ja
tasa-arvoinen.
Sitten on kirjallinen koe jonka läpäistyä pääsee sisämajoitukseen.
Se minkä pakolaiset ovat tähän mennessä kokeneen, on paljon
pahempaa kuin se kaksi viikkoa teltassa turvassa ja koulun penkillä.
Tässä karkea malli joka ei ole kaiken auttava ja pelastava mutta on
kädellä annettu suunta jota voi vapaaehtoisesti noudattaa ja näin voidaan
säästää ihmishenkiä.
Meillä on naapurmaan kokemuksia siitä, että pakolaiset eivät välttämättä
viihdy tällaisen käsittelyn jälkeen. Joskus heidän on sitten lähdettävä
vastaanottokeskuskesta ja todellinen arki tulee vastaan. Nyt heidät
oli siis passivoitettu tai sukulainen innoittanut ja alkaa arki työttömänä.
Mitä luulisi tapahtuvan. Ei mahdollisuutta koulutukseen tai työhön.
Mutta jos olisi jo alussa koulutettu siihen mitä tuleman pitää ja sitten
peruskoulutettu tai sitä jatkettaisiin vielä vaikka heidän turvapaikka-asia
päätös olisi jo tullut myönteiseksi. Iästä riippumatte heidät pitää pitää
koulussa ja virikkeessä eikä passiivisessa tilassa.