HELSINGIN SANOMAT 18.02.2008 MIELIPIDE:Pääkaupunkiseudun kuntaliitoksesta kansanäänestys
Julkaistu: 18.2.2008 lehdessä osastolla Mielipide
Kunta- ja palvelurakennehanke eli niin sanottu PARAS-hanke on kuntaliitosten osalta edennyt odotettua paremmin. Vuoden 2009 alussa Suomen kuntakartalta poistuu ainakin 63 kuntaa.
Jos vielä selvityksessä olevat liitokset toteutuvat, vähenee kuntien määrä 87:llä. Kaiken kaikkiaan kuntaliitosta on hankkeen aikana selvittänyt yli 200 kuntaa.
Kuntaliitokset ovat pääosin keskittyneet haja-asutusalueille sekä pienempien keskusten ympärille. Isoimpien kaupunkikeskusten osalta niin kuntaliitokset kuin niitä koskevat selvityksetkin ovat jääneet luvattoman vähäisiksi.
Suurin osa kuntaliitoksista on perustunut kyseessä olevien kuntien - tai osan niistä - pienuuteen tai heikkoon taloudelliseen tilanteeseen sekä synkkeneviin tulevaisuudennäkymiin.
Sellaisia kuntaliitoksia, jotka ovat lähtökohtaisesti perustuneet palvelutuotannon tehostamiseen, maankäytön, asumisen ja liikenteen parempaan yhteensovittamiseen tai kilpailukyvyn parantamiseen ilman taloustilanteesta seuraavaa pakkoa, on vähemmän.
Koko kuntaliitoskeskustelu on liiaksi keskittynyt pieniin, haja-asutusalueiden usein heikossa taloudellisessa tilanteessa oleviin kuntiin.
Näidenkään kuntaliitosten merkitystä mitenkään vähättelemättä on tärkeätä tiedostaa, että mitä isommasta kaupunkikeskuksesta on kyse, sitä isommat palvelutuotannon yhdistämisestä seuraavat potentiaaliset hyödyt kuitenkin ovat.
Mitä isommasta keskuksesta on kyse, sitä suurempi on myös jo lähtökohtaisesti tarve maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteiselle ja koordinoidulle suunnittelulle ja järjestämiselle. Ja mitä suuremmasta väestökeskittymästä on kyse, sitä suurempia elinkeinopoliittisia ja kilpailukykyyn liittyviä etuja kuntaliitoksilla on saavutettavissa.
Pääkaupunkiseutu on Suomen oloissa aivan oma erityistapauksensa jo sen takia, että täällä asuu viidennes maan väestöstä ja täällä tuotetaan kolmannes bruttokansantuotteesta.
Helsinki ja Espoo ovat selvästi maan suurimmat ja vauraimmat kaupungit. Vantaan tilanne on 1990-luvun vaikeuksista parantunut huomattavasti. Kauniaisten menestystä ei epäile kukaan.
Jos tällä yli miljoonan ihmisen seudulla lähdettäisiin siitä, että yhdistyminen tai edes sitä koskeva selvittäminen on tarkoituksenmukaista vain, mikäli taloudelliset realiteetit siihen pakottavat, emme todennäköisesti koskaan tulisi näkemään tuota päivää.
Pääkaupunkiseudun suuruudesta kuitenkin seuraa, että täällä aikaansaatavilla palvelutuotannon tehostamistoimilla olisi ratkaiseva merkitys koko maan kuntataloudelle.
Seudun huimasta kansantaloudellisesta merkitystä puolestaan seuraa, että sen varsinaiset kilpailijat ovat maan rajojen ulkopuolella, ja että muun muassa seudun hallinnollisia rakenteita pitää tarkastella korostetusti seudun kilpailukyvyn näkökulmasta ja suhteessa Itämeren alueen muihin metropoleihin, ei suhteessa muuhun Suomeen.
Pääkaupunkiseutu on myös maan ainoa alue, jossa on todellista tontti- ja asuntopulaa, jossa sekä asuntojen yleinen hintataso että kohtuuhintaisen vuokra-asumisen heikko saatavuus ovat todellisia pulmia, ja jossa yhdyskuntarakenteen hajautuminen siihen liittyvine ruuhkautumisineen on vakava ilmastopoliittinen ongelma.
Kaikilla näillä haasteilla on ainakin välillinen yhteys seudun kuntarakenteeseen.
Pääkaupunkiseutua koskevalle yhdistymiskysymykselle on ominaista, että sitä - ja toisinaan jopa jo sitä koskevaa keskustelua - vastustetaan niin kaupunkien virkamies- kuin luottamushenkilöjohdoissa, jotka tosin jo asemansa puolesta ovat vähintään puolijäävejä itse asiassa.
Samanaikaisesti seudun toiminnalle on kuitenkin tyypillistä, että tavalliset ihmiset eivät enää pitkään aikaan ole käytännön askareissaan välittäneet mainituista kuntarajoista.
Edellä olevaan viitaten ehdotamme, että Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa järjestetään samanaikainen neuvoa-antava kunnallinen kansanäänestys siitä, tulisiko seudulla ryhtyä selvittämään kaupunkien yhdistämistä.
Pääkaupunkiseudun kaupunkien vapaaehtoinen yhteistyö on viime aikoina ilahduttavasti edennyt.
Kaupunkien yhdistyminen olisi kuitenkin olennaisesti tätä isompi harppaus kohti koordinoidusti suunniteltua ja yhtenäisesti toimivaa metropolialueen keskusta.
Pääkaupunkiseudun yhdistäminen on joka tapauksessa sen kokoinen megaluokan kysymys, että sen etujen ja haittojen puolueeton ja objektiivinen selvittäminen on enemmän kuin paikallaan.
Samassa yhteydessä voitaisiin miettiä suuremman kuntakoon mahdollisesti edellyttämiä muutoksia lähidemokratian vahvistamiseksi. On vaikea nähdä, että tällaisesta selvityksestä olisi mitään vahinkoa kenellekään.
Kaiken kaikkiaan hallinnollisten rajojen tarkoituksenahan on vain luoda puitteet järkevälle toiminnalle. Hallinnollisilla raja-aidoilla on välinearvoa, ei itseisarvoa.
Pääkaupunkiseudun tarkoituksenmukaisella palvelujen järjestämisellä, maan ainoan metropolialueen ytimen kilpailukyvyllä ja seudun asumisen, maankäytön ja liikenteen tuloksia tuottavalla ja kestävän kehityksen mukaisella järjestämisellä sen sijaan on kullakin sellaista itseisarvoa, jonka edistämistä ainakaan vanhentuneet ja epätarkoituksenmukaiset hallintorajat eivät saisi vaikeuttaa.
Luonteva ajankohta kansanäänestykselle olisi syksyn kunnallisvaalien yhteydessä, minkä nykyinen lainsäädäntö kieltää. Laithan on kuitenkin tehty muutettaviksi, jos syytä löytyy ja tahtoa riittää.
asunto- ja kaavoitusministeri (kok) Jan Vapaavuori
oikeusministeri (vihr) Tuija Brax
hallinto- ja kuntaministeri (kesk) Mari Kiviniemi
