Jos tuo on totta niin vaari ostaa uudet patterit kuulolaitteeseen.
Sanopa nyt joku hyvä LUUSYHTYE tai oliko se nyt bluesyhtye,
ja nimenomaan suomalainen
Nyt tuli sen verran laadukas kysymys, että laajennetaan hieman itsestäänselvyyksiä.
Eli varsinaisena musiikin tyylilajina varsinainen Blues, on alunperin syntyisin Pohjois Amerikan
Etelä Valtioiden seuduilta, joiden pääosissa kyseisen musiikkityylin synnyttäjinä
toimivat lähinnä köyhät maatyöläiset, esim. puuvillanpoimijat ja jotka poikkeuksetta
olivat lähtöisin nk. Orjatyöläisten kulttuurista, perinteiset Afrikan maiden juuret omaten.
Ts. Eräänlaista ns. Yleisvitutukseen, tai kärsimysten lohdutukseen itsestään syntynyttä
musiikkia, aina valituksesta, iloon ja ylistykseen yltäen, eli esim. viittaamasi Härmäläisen
perinteisen tanssikulttuurin moodeja mukaillen.
Meillehän tästä esim. on suodatettu aivan erityisesti nk. Mollisointu, jopa iloisiinkin tarinoihin
ulottaen ja sillä vuosikymmenet kansaamme menestyksellä itkettäen.
Koska kyseinen ( orja ) kansan musiikki, saavutti melodisesti, kuin ns. kicksiensä johdosta
kuitenkin suuren suosion, yli mantereen ulottuen, ryöstivät sen loogisesti siten myös
valkoiset, esim. näiden Karin vilauttamien tusinamuusikoiden levyttämisen mahdollistaen.
Nykypäivänä kuitenkin tyylilaji on globaali, eli yleismaailmallinen, joten hyvän Bluesmuusikon
voi tavata aina Amerikan etelästä, Kyrönmaan perukoille talsien, eli aikakauttaan seuraillen.
Lähellä Tauno Palon äänenväriä lienee kuitenkin yksi tunnetuimmistamme, eli Pepe Ahlqvist
joka useiden muiden tapaan laulaa kyllääkin Englanniksi, rytmin kuitenkin taipuessa Suomeksi
eli useimmiten aina raajoihin ulottuen.
Tästä samasta syystä myös "omaa kansanmusiikkiamme", eli Argentiinalaista Tangoa
ei tahdota käsittää kuitenkaan ns. Latinomaissa, oli sen taitaja sitten kruunattu kuinka
kimaltavin kultapäähinein, taikka Kalle Hagertin jälkeläinen tahansa, ties jo miten monessa
polvessa vaeltaen.
Eli tästä syystä alkuperäismusiikki on aina suositumpaa alkuperäiskielellä
ja Tanskalainen Wiener, kotoisin Tanskasta, oli sen kannattaja sitten
itse Napajäätikön Eskimo, taikka Mandariini kiinan ainut Ateisti, tähän samaiseen
tyylilajin perusteeseen viitaten ja jopa siihen omassa elämässään mieltyen.
Summa summarum ja toisin sanoen, meille jäänee siis pelkkä musiikin ymmärtäminen
joka ei ole kuitenkaan sama, kuin äänen ymmärtäminen, kielestä puhumattakaan.
Yhtä hyvin voidaan siis kysyä.
Sanokaapa hyvä Suomalainen Kansan auto.
Väitän, että sellaista ei olekaan. Mutta siitä voidaan tehdä helposti Blues.
Siitä enemmän täältä:
http://www.blues-finland.com/