Olen 38-vuotias ja Pääministeri Vanhanen noin 54-vuotias.
Minun ikäluokkani ja minua nuoremmat saavat joskus maailman johtaakseen. Heidän elämänkokemuksensa ja maailma, jossa he ovat kasvaneet on erilainen kuin heitä vanhemmilla ihmisillä. Esimerkiksi internet ja kännykkä on aivan mullistava tekijä yhteydenpidossa ja asioiden selvittelyssä. Valistuminen ja ajattelun kehittyminen riippuu tietenkin siitä millaista seuraa henkilöllä on, onko mahdollisuus pohtia ja keskustella asioista toisten kanssa. Asioiden selvittely ei ole enään harvojen tietoon vihittyjen yksinoikeus vaan se oikeus on kaikilla.
Lähetin Pääministerille tekstiviestin:
Aion pitää huolen siitä, että poliitikkojen ottamat lahjukset tekevät puoluejärjestelmästä ja niiden vallankäyttöelimistä valtuustosta, lautakunnista, kaupunginhallituksesta ja eduskunnasta lopun. Puolueita ei tarvita, kun kunnanjohtajat ja ministerit valitaan suorilla vaaleilla ja, jotka asettavat toimikunnat ja työryhmät laatimaan selvitykset sähköisiin kansanäänestyksiin. Valtuusto ja eduskunta on jokaisella tietokoneensa päätteellä.
Tarkentaisin lyhyttä tekstiviestiä vaasalaisia.info foorumilla.
Se, että valtuusto ja eduskunta on jokaisella päätteellään tekee äänestysikäisistä ilmaisia valtuutettuja ja kansanedustajia, joita ei voida lahjoa ja joita on liikaa lahjonnan yrittämiseenkin.
Jos minun ikäluokkani ja nuoremmat alkavat ajatella noin niin lappuäänestys ja puoluejärjestelmä ja sen yhteiskunnallisen vallan elimet valtuusto ja eduskunta päätyvät museoon. Puoluejärjestelmän olennainen osa ja olemassaolon tarkoitus ja toiminnan ja vaalikampanjoiden rahoittamisen ja tuhansien edustajapaikkojen ylläpitämisen edellytys, poliitikkojen korruptio koituu puoluejärjestelmän tuhoksi.
Suorilla vaaleilla kunnanjohtajaksi tai ministeriksi aikovan pitää itse rahoittaa oma vaalikampanjansa. Tämä seikka rajaa kunnanjohtajiksi ja ministereiksi valikoituvat elämässään jo aiemmin taloudellisesti menestyneisiin yksilöihin. Mielestäni se ei ole paha asia vaan meriitti siitä, että henkilö on hankkinut omaisuuttaan luodessaan kokemusta rahasta ja vallasta ja sen realiteeteista. Jos haluaa kunnanjohtajaksi tai ministeriksi niin sitä ei pidä tehdä muulla tavalla kuin omilla rahoillaan. Jos muuta ilmenee niin se katkaisee uran kunnanjohtajana ja ministerinä loppuiäksi, kun on todettu, että hänen johtamansa julkisen hallinnon toimet ja ulostulot ovat eniten tarjoavan henkilön toiveiden mukaisia. Kunnanjohtajan ja ministerin oikeutus valtaan varmistetaan sillä, että hänen ei yksinkertaisesti tarvitse sitoutua muiden kuin äänestäjien enemmistön pitämiseen pystyäkseen johtamaan kuntaa ja valtiota.
Äänestääkö kukaan ehdokasta, joka ajattelee, että toiset noudattakoot lakia, minun ei tarvitse, koska olen vallassa ja minä päätän ja säädän lait, joita muut noudattavat, minä en. Sellainen ehdokas, joka ei keskustele internetissä äänestäjien kanssa on aivan kummallinen. Nykynuoret tottuvat siihen, että suuretkin julkkikset ja nuorisoidolit pyörivät netissä ja kommunikoivat suoraan kenen tahansa kanssa. Muunlaisesta käyttäytymisestä tulee yksinkertaisesti outoa. Eihän kukaan voi äänestää ketään juttelematta itse hänen kanssaan halaistua sanaakaan. Pienikin juttelu selvittää paljon ehdokkaasta ja siitä jutteleeko hän suoraan ja selkeästi rahoituksensa lähteistä ja hallituspaikoista ja aiemmasta äänestysmenettelystään valtuustossa ja eduskunnassa.