Vaasalaisia.info - keskustelut

Vaasassa oli aikoinaan ainakin Klinkmanin makkaratehdas, Nymannin makkaratehdas, OTK:n makkaratehdas ja Pohjanmaan lihan makkaratehdas.  Saattaa olla että oli muitakin.

Samoin leipomoita oli melkoinen määrä kuin myös kaksi limonaaditehdasta ja ainakin yksi kaljatehdas, taitaa olla vieläkin.

Lisäksi Vaasassa tehtiin Milkalla jäätelöä ja juustoja.  Monet emännät - siis vaasalaiset - tekivät kauppahalliin suutarinlohta, lasimestarin silliä ja maustesilakkaa. Myös nekun tekijöitä oli.

Vaasassa valmistettiin myös maustekurkkuja, valkosipulukurkkua ja hapankaalia.  Miten on nyt?

Meidän pihassa savustettiin silakoita, siikaa ja lahnaa ja niitä  myytiin kohtuuhinnalla myös naapureille.  Monilla oli maata sen verran että ylitse omasta käytöstä jäi ainakin perunoita, porkkanoita, kaalia ja punajuuria.

Isänisälläni oli  kasvihuone Rytilaaksossa, missä hän kasvatti tomaatteja ja kurpitsoja.  Lisäksi hänellä oli  mehiläisiä.

Äidinisän tontilla Palosaarella kasvoi  omenapuita ja pihan perillä oli musta-, puna- ja valkoviinimarjoja ja ainaki kahta laatua "tikkelpääriä".  Lisäksi pihalla kasvoi pensaskirsikka.

Tämä käy varmaan ajanmittaan rasittavaksi juuri mielikuvituksen puuteen vuoksi, mutta...  Tänään kasasin lautaselle kolme lohkottua tomaattia, porkkana-kaali-ananasraastetta, keittojuureksia, sipulirenkaita, raejuustoa ja suolakurkkua sekä 1 1/2 perunaa.

Pakasteesta löysin todella minikokoisen vasikanleikkeen.  Sen kuorrutin eilisellä kermaviili-ketsuppi-sinappi ja valkosipulijauhe kastikkeella.  Lisäksi tavanomaiset kaksi palaa  Reissumiestä ja lasillinen piimää.
Njam!

Onko jollakin tietoa maksaako palvelunumeroon, joka alkaa 010 soittaminen jotain extraqa.

Äitini sisko asui 50. luvulla Kustaalantiellä, joten siellä tuli aina joskus käytyä.  Muistan että Työväen osuusliikettä vastapäätä oli tyhjä tontti, jonka keaskelle erikoinen ukko oli rakentanut itselkeen pienen pömpelin.  jossa hän asui.  Pömpeli ei juuri koirankoppia isompi ollut.

Toinen kotirantalainen erikoisuus oli setä, joka tapasi pysähtyä pissille talojen julkisivuikkunoita kohti.  Muistan että sedällä oli läpi vuoden lippalakki ja pieni tiukka puvuntakki.

Risuttaa jos omaan kirjoitukseen ei kukaan ota kantaa tai jatka keskustelua.  Nyt esimerkiksi risuttaa että kukaan ei ole reagoinut Vetikon hienoihin kuviin ja siihen että kuviin tai foorumiteksteihin voidaan liittää Google Earthin kmz-linkki.

Ilmastonmuutoksen seurauksia voi seurata ESA:n sateliittikuvien ja  Google Earthin yhteistyön tuloksista.  Täysin vastaansanomatonta.  Lue ja hämmästy:

http://www.esa.int/esaCP/SEMETN0CYTE_Finland_0.html

ottaa kaaliin:

-vatsan ympärysmitta
-Ihmisten kylmyys
-Ilman kylmyys
-yleinen näköalattomuus

Onko enää edes olemassa vaasalaista lähiruokaa Erikssonin ja Hämäläisen leipää ja Ilosen donitseja lukuun ottamatta?

Tänään syön yksinkertaisesti.  Puhkon haarukalla kuusi nakkia ja laiten ne höyrystymään lävikkökattilaan. Samanaikuisesti laitan valmismuusia, yleensä Mummelia, ja lautaselle vielä kuutioitu tomaatti ja puoliska valkosipulikurkkua ja lusikallinen puolukkahilloa.  Njam.

Blondi istuutui lentokoneessa ykkösluokkaan, vaikka hänen lippunsa edellytti turistiluokkaa.  Kun lentoemo huomautti asiasta, sanoi blondi, että "Olen älykäs, hyvin koulutettu ja minulla on hyvä palkka ja istun tässä Jaimaikalle saakka."
Lentoemo meni neuvottomaksi ja pyysi paikalle lentioemäntien esimiehen.  Blondi vastasi hänlle samalla tavalla:
"Olen älykäs, hyvin koulutettu ja minulla on hyvä palkka ja istun tässä Jaimaikalle saakka."

Kun kehoituksesta mennä omalle paikalle ei ollut mitään apua, kutsui lentoemojen esimies paikalle stuertin.  Stuertti kumartui kohti blondia ja kuiskasi jotain tämän korvaan.  Blondi nousi välittömästi ylös ja meni omalle paikallee.

Lentoemot kyselemään stuertilta, että mitä tämä sanoi blondille.

-Sanoin, että tämä osa ei mene Jaimaikalle saakka, sanoi stuertti.

Kirjoituksissa jotka kolkuttelevat lain rajoja tai ylittävät ne, on aina kysymys kirjoittajan, kirjoituksen kohteen ja kirjoituksen julkaisijan oikeusturvasta. 

Jos halutaan kärjekkäitä lain rajoja rikkovia kirjoituksia niin silloin on syytä perustaa vaasalaisia.info turvarahasto mahdollisia oikeudenkäytejä varten.  Minulla ei juuri nyt ole varaa sijoitaa tuollaiseen rahastoon.

Olen viime aikoina kuunnellut nettiradioita samalla kun olen työskennellyt päätteen ääressä.  Yksi helpoimmista tavoista kuunnella nettiradiota on Rdio Tower.  Sen kautta voi kuunella m. Ylen lähetyksiä.

http://www.radiotower.com/

Tässä nyat aivan loistava paikka "Vapauta cd-levy - liikkeen perustamiselle.  Tuo kaksi levyä paikalle niin saat yhden ilmaiseksi.  Nyt pitäisi vielä löytää paikka missä tämä vaihtaminen tapahtuu..

Joku väitti kahvipöydässä että Kotipizzan kirjanpaitoyksikkö on ainoa joka tuottaa selvästi voittoa.

En ole runsaaseen kymmeneen vuoteen maksanut äänitteestä täyttä hintaa. Suurin osa hyllyssäni olevista ääniteistä on hankittu Anttilan halpakorista, levyantikvaarien poistomyyneistä, kirppareilta ja huutokaupoista.

Minulla on ollut satumainen onni.  Hutien määrä on melko vähäinen, joka tietysti johtuu rajoittuneesta musiikkimaustani.  Olin runsat kymmen vuotta työtehtävässä, johon äänilevyt/äänitteet kuuluivat oleelleisena osana. Katson, että minulla on ainakin jonkinlainen alan tuntemus, joten huonojen äänitteiden osuus on maelko vähäinen.

Valitettavasti Anttila on luopunut halvoista bumbseistä, jotka vielä muutama vuosi sitten olivat levynystävän taivas ja helvetti.  Helvetrti siksi että rahat eivät riittäneet kaikkeen mitä olisi halunnut.

Enää ei juuri löytöjä tee, paitsi tänään.  Anttilan levystandista löysin Klezmer-musiikkia sisältävän cd:n 1,99 eurolla.  Kuuntelin sen heti kotiin päästyäni ja totesin, että hinta- ja latusuhde oli paikallaan (ilman ironiaa)

Kaikkein parasta kuuulemaani ja hyllyssäni olevaa klezmeriä ei levy edusta, mutta menettelee, joten suuttumukseni Anttilan levypolitiikkaa kohtaan lieveni ainakin tämän päivän osalta.

Kuka muuten ottaisi huolekseen  levyjen kierrätyksen.  Systeemi voisi olla vaikka sellainen, että antamalla kierrätyspisteeseen kaksi euroa tai yhden cd:n, saa ottaa yhden cd:n tilalle.  Missätämä paikka sijaitsisi on taas toinen juttu.

Vaasan uusi kävelykeskusta on mitä mainioin paikka performanssitaiteilijoille ja koko sukukunnalle.  Kaupunki voisi hyvin tuottaa kävlykeskustaan jonglöörejä, klovneja, taikureita, tanssijoita, tulennielijöitä  ja muita katutaiteilijoita.

Näitähän löytyy aina moritaattilaulajista yksipyöräisillä taituroijiin ja karikatyristeihin sekä multi-instrumentalisteihin saakka. .  Aluetta voisi laajentaa järjestämällä kävelykeskustaan katushakin sm-kilpailut, footbackin sm-kilpailut,  prekkaaamisen ja puttaamisen suomenmestaruuskilpailut ja mitä kaikkea.

Tämä kaikki jää tietysti vain pelkäsksi teoriaksi mutta voihan asiaa väännellä ainakin mielikuvituksessa.  Käytännön toimiin kaupunki ja kaupunkilaiset ovat aivanm liian tylsiä. Ja aina onolemassa vaara että poliisi keaskeyttää esityksen.

Aiheesta enemmän:
http://www.cs.helsinki.fi/u/vanonen/sivut/katusoittajat.html

Kyllä. Juuri nuo yhdessä koetut hetket, varasinkin nuorempana, merkitsevät paljon oman musiikkimaun muotoutumisessa.  Minulle Mayallin brittiblues ja muutamat kuuntelukerrat läheisen ihmisen kanssa ovat olleet merkittäviä asioita oman musiikkimakuni muotoutumissa aikoinaan.

Palaan kuitenkin vielä asiaan ulkomusiikilliset asiat. 

Erityisesti nämä vaikuttavcat aikuisen ihmisen asenteissa esimerkiksi klassista musiikkia kohtaan.  En kovin mielelläni, en aikanaa tuntemattomassa seurueessa, sano kuuntelevani klassista musiikkia.  Minä nimittäin pelkään leimautuvani snobiksi.  Sellaiseksi pikkusormi sirosti koukussa musiikkia kuuntelevaksi teeskentelijäksi.

Ajatus hiekkaveistoksesta Vaasan kauppatorille on tosi hieno.  Tosin sen pitäisi olla näköistaideteos muuten lakaisukoneen kuljettaja kuvittelee taideteoksen vain hiekkakasaksi ja vie mennessään.

No, mutta Juhani.  Kyllähän sinä tiedät että kauneus on katsojan silmässä.  Tosin tässä sanotussa asiassa puolustan jyryä.  En halua uskoa tuomariston kotipaikkarakkauateen. Kyllä heidaän päätöstään on auttanut itse teosten estetiikka ja rakenteelliset ominaisuudet.

Lahemmin tarksteltuna voittajateoksen työt sisältävät monia "oikealle" kuvataiteelle ominaisia piirteitä.  Tekijät ovat taitavasti osanneet hyödyntää mm. valon ja materiaalin ominaisuudet.  Tarkkaaan katsoen näissä "möykyissä" on viisteitä, prismoja ja murrettuja pintoja, jotka saavat valon leikkimaan.  Tämä jos mikä kertoo, että tekijät ovat tosissaan ja että jyry on asian oivaltanut.

Ns. "tavallisen kansan" rakkaus näköistaiteeseen on tuttu ilmiö meille kaikille.  Siitä kertoo seuraava juttukin. 

Peruskoulun luokan taululle oli ilmestynyt liitupiirros, jonka saattoi mielikuvitusta venyttäen kuvitella hämähäkiksi väärinpäin.  Selvisi myös, että piirroksen oli tehnyt pikki Kalle.

Paikalle kutsuttiin Kallen isä.  Isä katseli piirrosta pää kallellaan ja totesi sitten, että Kalle ole voinut sitä piirtää.

-Kun meirän poika piirtää vitun, niin se on myös vitun näköinen, sanoi isä.

Se näköistaiteesta.

Kiitti hyvästä vihjeestä.  Tuo vetäytyminen oli sitä, mitä kaipasin.  Meillä on lapset laittaneet tunnbrodistä uunissa leipiä ,mutta niistä on tullut koppuroita.  Olisiko mahdollista lämmittää uunin asemasta höyrykattilassa?