Lainaan tänne Risto Jalosta
"Haistakaa ittenne
narrit te herrat.
Paskaa koko valtiovalta.
Kansan päästävä pois
jyrän alta.
Luomakunnan tuska kaikuu
kaikkialta.
Maailmallisuuden sumutusta
kaikki valta."
Tästä yllä olevasta saa sen käsityksen että olisi olemassa jokin salattu mahdollisuus, onneen ja iloon, jota ei häiritsisi mikään, eikä kukaan.
Näinhän ei todellisessa elämässä ole, eikä voi olla. Kaikki kunnia vain Ristolle. Mutta valtiovallan, vaikka puoliksi mädänneenkin, äärimmäinen vaihtoehto on anargia. Anargiassa luomakunnan tuska kaikuu kaikkialla edelleen.
Onkin turhauttavaa todeta itse asiaa, erilaisiin rakenteisiin sisällytettynä. Kun on halu hyvään kuten Ristollakin näyttäisi olevan, olisi hyvä parantaa asioita rakenteissa, voivottelun sijasta. Työnteon arvostuksen lisääminen olisi ensimmäinen askel oikeaan suuntaan. Se auttaisi jo lyhyelläkin tähtäimellä. Esimerkiksi monien vanhusten ja heidän omaistensa tuskan lieventämiseen.
Miten näihin päästäisiin käsiksi ?. Parhaita keinoja olisi hyväksyä muutos torjumatta. Yhteiskunnan rakenteisiin on puututtava, sekä hajottamalla vanhaa että luomalla uusia terveitä rakenteita. Olisiko Työväenaatteen miehillä, jotain annettavaa tällä saralla. Onko entisillä pientalonpojilla, nykyisillä Persuilla tähän jotakin eksraa. Epäilen että kolmella suurellakin on vaikeuksia löytää sisältään mitään ratkaisua.
Mistäköhän tämä kertoo. Minusta se kertoo siitä että kylläisellä mahalla on vaikea nähdä kokonaista todellisuutta, ei enään tavallaan muista edes, mistä on tullut nykyiseen aikaansa. Oksalla on nätti istua.
Puolueet tarvitsevat tekijöitä, niitä joilla on kokemusta monenmoisesta elämästä. Nämä tekijät on usein siirretty syrjään näyttävien ja suosittujen tieltä Puolue rakenteiden ravistelu olisikin ensimmäinen askel parempaan. Ihmisten täytyisi siis aktiivisesti mennä mukaan järjestöjen toimintaan. Näin tuska alkaisi kuulua ja myöskin näkyä päätöksissä. Eiväthän ihmiset apua niinkään tarvitse, vaan paremminkin mahdollisuuksia auttaa itse itseään.