1960-luvulla Noponen ja Tiilikainen käyttivät neekeri-sanaa aivan yleisesti urheiluselostuksissa. Varma muistikuva on Meksikon olympialaisista vuodelta 1968. Sen jälkeen meillä siirryttiin TV:n aikakaudelle ja sana ei ehkä kuulunut Anssi Kukkosen sanavarastoon 1972 olympialaisissa.
1980-luvulla Mikko Alatalo levytti "Kyllä sitä nyt ollaan niin neekeriä"-kipaleen, jota en muista leimatun rasistiseksi. Tuossa laulussa neekeri on myönteinen sana ja olotila, johon pyritään. Siihen aikaan haluttiin olla neekereitä, kuten jossain toisessa laulussa julistetaankin. Neekerin pusukin oli suorastaan jumalallista herkkua.
Se voi olla tosiaan niin, että 70-luvun TV-kaudella luovuttiin neekeri sanan käytöstä.
Tuo Kake Singersien ”Halutaan olla neekereitä” meni ehkä jo vähän sellaisen mustan huumorin puolelle. Sen sanomahan oli ”miks naiset aina rakastuvat miehiin mustiin”, mitä ilmeisimmin tarkoitettiin suomalaisnaisia. Ei se nyt ihan tavalliseen kielenkäyttöön tainnut kuulua silloinkaan enää. Jos sanoja kuuntelee, jää kyllä neekerin ihailu oikeastaan sinne jalkojen väliin, jos sinnekään.
Siinä Alatalon biisissä kuitenkin kantasuomalainen sanoi vasta suututtuaan ”kyllä sitä ollaan niin neekeriä, niin neekeriä ”. Ensin savolaismies linjuriautossa, myöhemmin peroksiidiblondi Alahärmän baarissa. Mikkohan lauloi itse ”sai musta mies viimein kahvinsa” . Toki musta mies kuultuaan baarin jukeboksista Timo Kojon laulua, sanoi itse, että ”kyllä sitä ollaan niin neekeriä, niin neekeriä.”
Harvoin enää kuulee myöskään englanninkielessä myöskään sanaa ”negro”. Johtunee myös paljon siitä, että niin suuri osa Euroopan ja USA: n värillisistä eivät enää ole puhtaasti neekereitä, vaan eri rotujen sekoituksia.
Toki minäkin puhun yhä Neekerikylästä, enkä koe sitä millään tavalla kummallisena.