Suomessa ei ole yhteiskunnallisia levottomuuksia koska Suomessa on ihan hyvät olot kansalla. Yhteiskuntarauhan ja valtansa taatakseen virkamiehet ja poliitikot ovat viisaasti tehneet päätöksiä, joilla taataan hyvät olot kansalle. Kyse on vain pienestä hienosäädöstä.
Jos Suomi olisi demokratia niin aivan ensiksi perustuslakiin kirjoitettaisiin, että perustuslaki ja kaikki siihen tehtävät muutokset pitää tuoda kansanäänestykseen.
Demokratia on kansan päätöksentekojärjestelmä. Demokratiaa ei ole, jos kansa ei sitä ole valppaasti puolustamassa. Suomessa tehtäisiin aika varmasti toisenlaisia päätöksiä, jos ne päättäisi kansa suoraan asiasta äänestämällä. Suomi ei takaisi yhdenkään valtion velkoja. Verorahoja ei hassattaisi joka suuntaan eri puuhasteluihin vaan ne käytettäisiin vain olennaisiin ja tarpeellisiin kotimaan kohteisiin. Palkkaverot ja arvonlisäverot olisi pienennetty. Maatalouden ja yritysten tuet poistettu. Yleisradio olisi edelleen lupamaksurahoitteinen. Alkoholin myyntirajoitukset poistuisivat. Ruotsinkielen opiskelu olisi vapaaehtoista.
Aika monen henkilön ja poliitikon ja virkamiehen kirjoituksissa uskotaan ylhäältä tulevaan ohjaukseen, komenteluun ja määräilyyn, että ongelmat ratkeavat, kun vaan käskytetään kunnolla ja määrätään ihmiset asettumaan sinne ja tänne ja tekemään sitä ja tätä.
Armeijasta mallia ottava tyyli asettaa yhteiskunta ja käskyttää ihmisiä ei vain yksinkertaisesti toimi siviiliyhteiskunnassa. Sitä on kokeiltu ja kaikki nämä kokeilut ovat romahtaneet siihen, että ihmiset ovat yksinkertaisesti vaipuneet apatiaan ja muuttuneet passiivisiksi, joka sitten on ajan kanssa romauttanut kokeilut.
Ihmisiä pitää kannustaa porkkanalla, raippaamisen yrittäminen johtaa vain siihen, että raipan heiluttaja saa itse raippaa. Porkkana on parempi suostuttelija kuin raippa. Raipan käyttäjä haluaa vain toteuttaa väkivaltafantasioitaan ilman mitään tajua tai vastuuta seurauksista hänelle itselleen ja yhteiskunnalle.
Jos halutaan ihmisten alkavan kulkea oikeaan suuntaan niin heille pitää luoda porkkana. Jos halutaan, että nuoret hakevat töitä niin heille pitää antaa mahdollisuus hankkia lisätienestiä tukensa päälle. Nykyisessä systeemissä koulutuksesta päässyt nuori havaitsee ensitöikseen, että työnhaku ja pienten töiden vastaanotto tuottaa vain ongelmia tukien maksatukselle ja vieläpä ankaraa rankkua ja takaisinmaksumääräyksiä.
Nuorten ottaminen kokopäivätöihin ja suuren vastuun antaminen kostautuu aivan varmasti koska nuorella ei ole ikänsä ja kokemuksensa puolesta mahdollisuuksia selvitä sellaisesta tilanteesta. Hallinto kuitenkin pakottaa työnantajat toimimaan tällä kaikille vahingollisella tavalla. Nuorten pitäisi tehdä lyhyttä päivää työssä harjoitellen vanhemman työntekijän ohjauksella sillä tavalla, että jos nuoren palkka sitten jää pienemmäksi niin yhteiskunta voi sen kompensoida nolla veroprosentilla ja olemalla leikkaamatta nuoren tukia. Malli voisi olla tuki+lisätienesti=1000 euron katto verottomana. Kun työnantaja sitten havaitsee, että nuoren käsistä tulee enemmän laatua kuin sutta ja sekundaa voi hänen työaikaansa ja palkkaansa alkaa nostamaan.
Uskon, että kaikki ihmiset olisivat tehokkaampia tekemällä lyhyempää työpäivää tai työviikkoa. Työtä voisi sitten vuorottelusysteemillä olla useammalle. Suomessa pitäisi alkaa myös hintakilpailu toimia ja palkansaajan verotusta laskettaisiin, että pienemmällä työajalla saa saman ostovoiman ja palkan.
Hintakilpailun toimivuuden este on, että se tarkoittaisi pienempiä arvonlisäverotuloja. Korkeat hinnathan tarkoittavat suurempia arvonlisäverotuloja eli aitoa pyrkimystä hintakilpailuun ja hintojen alentamiseen ei ole. Sama pätee myös palkkaverotuksen alentamiseen. Palkkoja ei voida korottaa veronalennuksilla koska se tarkoittaisi pienempiä verotuloja.
Mielestäni Suomi on apatian ja passiivisuuden tilassa odottamassa romahdusta samalla, kun poliitikot ja virkamiehet kiinnittävät huomionsa lähinnä omaan poliittiseen asemaansa.
Suomessa on pattitilanne, jossa loisiva väestönosa ja suuri julkinen sektori vie palkkatyön kannattavuuden verottamalla ja ylläpitämällä korkeata hintatasoa arvonlisäveron kertymisvaatimuksella. Yhteiskunnallinen tilanne on Suomessa tämän takia kireä ja julkinen hallinto tietää sen.
Yleisradion rahoituspäätös havainnollistaa hyvin tilanteen, jossa mammuttiorganisaatio ylläpidetään pakottamalla sille rahat kansalta. Selkeästi on havaittavissa, että muuta mediaa ja osaa kansasta ärsyttää täysin tälläinen tilanne.