Make siis ihailee USA:n työmarkkinapolitiikkaa; palkat alas, työaika pidemmäksi, vuosilomat minimiin ja niin edespäin. Järkyttävää järjen alennustilaa. Meidän tulee tietenkin olla ylpeitä omista, paremmista, inhimillisemmistä oloista USA:han nähden. Ihmiskunta on aina pyrkinyt parempiin elinehtoihin, ja niin pitää edelleen olla. USA on meitä jäljessä, sen tulee pyrkiä meidän tasolle, emmekä me USA:n kurjuuteen.
Kilpailukyvystä paasaaminen on pelkkää suurpääoman hämäystä. Mitä enemmän kansa niihin valheisiin uskoo, sitä enemmän eliitin veroparatiisi-tilit kasvavat. "Kilpailukykyä" on kuumeisesti kasvatettu jo 20 vuotta, ja erityisesti viime aikoina veronalennuksilla ja leikkausilla. Eikä yritysten kannattavuus tunnu parantuneen tippaakaan, vaan irtisanomiset ja muutto etelän halvan, lähes ilmaisen, työvoiman maihin, jatkuu, ehkä kiihtyvälläkin vauhdilla. Vanha temppu onnistuu helposti kun kansa on kyllin höynätettävissä, eli luo ensin kriisitunnelmaa, sen jälkeen kansa uskoo vaikka joulupukkiin.
Kilpailukyvyn on perustuttava kotimarkkina-elinkeinojen edistämiseen ja suojamiseen, vaikka suojatullien kautta. Ottakaamme mallia sodanjälkeisestä ajasta, siitä ajasta kun hyvinvointivaltio luotiin. Suomi pohjoisena karuna kylmänä maana ei voi koskaan pärjätä kilpailussa, joka on täysin vapaata. Meidän on suojeltava elinkeinojamme. Sokea usko ylikansallisen, globaalin, suuren keinottelupääoman satuihin saisi jo loppua.