Tuo oli hieman huvittava kuva koirasotilaista. Suomessa koulutetaan sota- ja poliisikoiria,
ei se ole mitään ihmeellistä.
Kaikki merkit viittaa siihen, etelän ja pohjoisen välillä on laskeutuminen hiljaisesti normaaliin tilanteeseen. Olen ollut ystävyysseura toiminnassa yli neljäkymmentä vuotta ja olen käynyt Pohjois-Koreassa kaksi kertaa ja kummallakin kerralla olen tavannut Pohjois-Korean korkeinta johtoa.
Joka vuosi Etelä-Korea ja USA on järjestänyt yhteiset sotaharjoitukset. Siitä on ollut Pohjois-Korealle
jatkuva "hammasärky". Olen tähän Pohjois-Korean retoriikkaan tottunut ja olisi tietenkin hyvä. josta olen moneen kertaan keskustellut Pohjois-Koressa rauhansopimuksen aikaan saaminen ja kahden valtion hyväksyminen. Se olisi rauhan tae Korean niemimaalla. Joskus se on ollut hyvinkin hilkulla kunnes taas on kalisteltu aseiden kanssa. Olen vieraillut Panmunjomin rajavyökkyyllä.
Sotilaallinen jännitys oli kouriintuntuvaa.
Ydinsodalla uhkaaminen on pahinta seikkailua. Se tietää miljoonien siviilien kuolemaa kummallakin puolella. Se ei ole sotaa vaan teurastusta. Jos Pohjois-Korea olisi aloitteentekijänä. se merkitsisi tänäpäivänä itsemurhaa.
Syynä tämänpäivän selkkaukseen on kaksi asiaa. On niitä muitakin. Pohjois-Korean johtajalla
Kim Jong Namilta puuttuu arvovalta, hänellä ei ole mitään meriittiä, jolla voisi esittää sankarin roolia kansaansa nähden. Sotaharjoitukset antaa oivan tilanteen. Toinen on, että Etelä-Korealla on kuukauden virassa ollut presidentti ja hänen paineensietokykyään koetellaan. Ja hyvin on kestänyt.
Olen seurannut tiedustelutietoja ja mitään hälyyttävää ei ole ilmennyt. Pohjoiskorea ei ole siirtänyt joukkojaan rajalle ja Pohjois- kuin eteläosassa on elämä ollut normaalia. Kansa ei ole reagoinut
pohjoisen uhkaan.
Nyt on se kysymys, miten tilanne palautetaan siten, että Kim Jong Un säilyttää kasvonsa.
Nykypäivän informaatiosodan on Pohjois-Korea voittanut ja tämä minuakin hämmästyttää.
Mutta aika menee eteenpäin.
Pentti Suksi