Jack on tässä täysin oikeassa, kun RKP päättää nytkin n. 77 % Vaasan rahan käytöstä niin on erittäin helppo arvata mikä tulisi olemaan Laihian kaltaisten täysin suomenkielisten kuntien osa tässä, se on niin kuin Tuntemattomassa sanotaan : Luu kurkkuun!
Täytyy edelleen palata vain rakennemuutokseen. Herkkoo puhuu asiaa. Maaseutukunnille on käymässä juuri niin että luu kurkkuun. Aluerakenteellinen muutos on käymässä yhä suuremmilla kierroksilla.
Syy tähän löytyy kuitenkin maaseutukunnista itsestään 1990-luvun alkupuolella maaseutukunnille tarjottiin kultalautasella uutta mahdollisuutta rakenteellisille muutoksille, kun Valtiotalous heikkeni voimakkaasti laman iskiessä päälle. Tuolloin lakeja sekä asetuksia muutettiin merkittävästi, siten että yksityistäminen ja ulkoistaminen tuli mahdolliseksi. Nämä mahdollisuudet ymmärrettiin kuitenkin täysin väärin.
Näimpä maaseutukunnat ei vain Laihia ja Kyrönmaan seutukunnat. Vaan yleisesti maaseutu alkoi hävittää omaa peruspalvelurakennettaan, sekä infran ylläpitoa ja sen kehittämistä. Ulkoistamalla perustoimintojaan sekä osin laiminlyömällä saneerauksia. Nämä nimenomaan heikensivät lähipalveluja ensisijaisesti, lisäksi vaikuttivat ihmisten uskoon, oman asuinseutunsa tulevaisuuden suhteen.
Tämän seurauksena nyt ollaan tässä. Laihia -Vähäkyröstä on tulossa vain yksi Ristinummi lisää. Isokyrö tulee yhdeksi Seinäjoen kaupunginosaksi. Vaasan kulttuurin me jo tunnemme näissä sen suhtautumisissa omiin kaupunginosiin.
Seinäjoella tuo kulttuuri on vasta muodostumassa. Kaupungin osat kuten Nurmo ja Peräseinäjoki sekä Ylistaro tuskin hiljaisena ja osattomina alkavat näivettyä. Vaan niiden poliittinen arvo kasvaa suhteessa Kaupungin hallintoon. Tämä Seinäjoella kyllä ymmärretään. Seinäjoen kulttuuri tuleekin lähivuosina kehittymään enemmän maakuntaa tukevaksi, koska vahva maakunta vain voi pitää Seinäjoen kehityksessä mukana.
Tällä maakunnallisella ponnistelulla ja hyvällä sen keskuksen sijainnilla, sekä kulttuurisella harmonialla on mittavat mahdollisuudet. Tuolla konseptilla on mahdollisuuksia, jos sen ympärillä olevat kunnat vain pystyvät suorittamaan tarvittavat organisaatio uudistukset siten, ettei lähipalvelut häviä etäälle kuntalaisesta. Isossakyrössä on nyt totuuden hetki, kumpi on kuntalaisten kannalta tärkeämpi peruspalvelujen lähisaatavuus vai kunnan suunnittelu ja hallintoorganisaation pitäminen hyvin kattavana ja tuhtina. Vai käytetäänkö hyväksi jo Kaupungilla olevia vastaavia orkanisaatioita. Tuosta valinnasta riippuu lähteekö kunnasta asukasmassa, käynnistäen alurakenteellisen muutoksen kaikessa karmeudessaan. Vai syntyykö kuntaan uudellle kasvulle mahdollisuus.
Tämä tulee vaikutamaan myöskin monen Laihialaisen kuntalaisen sekä yrittäjän tulevaisuuden suunnitteluun, kun he miettivät asettumista uudistuvaan kuntakenttään. Kuntalaiselle merkitsevät lähipalvelujen saatavuus, yrittäjille taas kunnan elinvoima, pystyykö se pitämään asukasmassansa, sitä kautta työvoiman saatavuus. Kyrönmaan hajottaminen osiksi oli koko alueen kannalta erittäin suuri vahinko. Joka pääsi syntymään kun pääosaan nousi kunnan organisaation yläkerrosten suojeleminen muutokselta. Poliittiset päättäjät eivät suoriutunneet tuosta tehtävästä, joka heille lankesi, kuntalaisten tulevaisuuteen luotsaamisessa.