Mitäs hevosen lihassa on erikoista? Sinne teurastamolle minunkin hevoset vietiin, oli nyt huopatossut jalassa tai ei.
Sanotaan nyt suoraan kaikille, että minä olen juntti, oikein perusjuntti ja minä olen onnellinen siitä, että saan olla juntti. Sielu ja sydän on maaseudulla.
Tiedän mitä maaseudulla tapahtuu, vaikka asunkin keskikaupungilla. Maaseudulla oli terve järki.
Kaupunkilaiset eivät tiedä mitä minkin ruokaa he syövät elääksensä. Kun myy karjaa, ne luokitellaan tuottajille harvoin nyt ensimmäiseen luokkaan, pääasiassa toiseen ja kolmanteen luokkaa. Siinä luokkien välillä on hinta ero. Se koko raato menee sorkkinensa ja sarvinensa samalla hinnalla. Tuottajalle ei makseta paahtokyljestä erikseen, ei maksasta, ei munuaisista puhumattakaan muista herkkuosista. Kaupoissa on makkarat, kaikki einestuotteet vain I luokan lihasta. Missä on toisen ja kolmannen luokan lihat?. En ole koskaan nähnyt kolmannen luokan lihaa tiskissä.
Kun ostaa makkaraa ei ole ilmoitettu että kolmannen luokan lihasta. Mihin meidän vanha humma-vainaa joutui, totuus on, että makkaraan.
Ei hevosen lihassa mitään kummallista ole, se on hyvää lihaa. Minne ovat kadonneet kaupan tiskilta kieli, munuaiset, maksa ym. kalliit herkut. Koettakaa kuvitella minne ne ovat kadonneet? Ei niin kalliita herkkuja minkeillekään anneta. Katsokaas ei makkarapaketin kyljessä lue, että tässä meidän heppavainaata ja kamaraa joukkoon eli siannahkoja. Kääntelin uteliaisuuttana makkarapaketteja kaupassa, ei siinä selosteta mistä se on tehty?
Minä en koske makkaraan, lihapulliin, leikkeisiin. Miksi? Koska en ole saanut riittävää selostusta siitä, mistä se on tehty. Kun itse on nähnyt miten sitä tehdään, niin suoraan sanoen yököttää. Panee grilliin käsittelmätöntä lihaa itse marinoi, silloin tietää aivan varmasti mitä syö.
Eli taas kuuluu havinaa kirkkotieltä.
Pentti Suksi
