Olen kuunnellut luentoja ufoista ja jopa tavannutkin henkilöitä jotka ovat ufojen mukana käynyt jollakin planeetalla, nimeä en muista. Olen myös kuunnellut Lapin entistä lääninlääkäriä Rauni-Leena Luukkasta
ja lukenut hänen kirjoittamiaan kirjoja.
Jokainen olkoon uskossaan autuutettu, en lähde ketään kieltämään. Onko maapallon ulkopuiolella älyllistä elämää? Mahdollisesti, mutta siitä ei ole olemassa näyttöä. Kenties joskus ehkä on. Mutta en kokonaan sulje elämän mahdollisuutta, miksi tämä maapallo olisi ainoa paikka jossa olisi elämää. Kuuleeko joku minua kaikkeudessa tai näkeekö sieluni salaisimmatkin asiat, ettei vain maalliset. Siihen en ole saanut tyhjentävää vastausta en uskovaisilta, en ateisteiltakaan.
Kyllä täällä täytyy jotain hurinaa olla, onhan omassa linnunradassa 100 miljardia tähteä ja toisessa linnun radassa 1000 miljardia tähteä. Tällaisia galakseja on lukematon määrä. Vedetään viiva jonka pituus on äärettömyys, niin siinä on tähtitieteen professorikin pihalla kuin lumiukko.
Sitten on ufoja, lentäviä lautasia ja jotkut on ollut jopa kyydissäkin.Lieneekö siinä perää. Ufojen historia alkoi 1940-luvulla, kun USA:ssa tehtiin kaikenlaisia kokeita suihkukoneilla ja ohjuksilla. On sanottu, että täällä on käynyt olentoja ja ihminenkin pääsee muihin tähtiin. Siis linnunradassamme on 100 miljardia tähteä ja lähin aurinkoamme oleva tähti on Kentaurin tähdistön kirkkain tähti. Ja sinne on matkaa lähes 4,4 valovuotta. Matka jonka valo kulkee tässä ajassa on 300 000 km /sekentti. Laite jolla pääsisimme täytyy olla valon nopeus kerrottuna kahdella eli 8,8 vuotta niin pääsee kotio. Meidän avaruusaluksemme parhaimmillaan yltää 50-60 kilometriin sekunnissa. Satelliitit kiertävät maapalloa 8 km/sekuntti. Ennenkuin tällaiseen matkaan päästään, niin meillä on oltava melkoisen suuret muonavarastot, pitää ratkaista veden kiertokulku, eli ongelmat ovat samat kuin maanpinnalla.
Meidän pitää tulla toimeen ilman aurinkoa, josta saamme energian. Meillä pitää olla toimiva voimalaitos. Avaruusalus tulee olemaan niin hirvittävän suuri, että millä konstilla se saadaan vivuttua ylös. Entä sitten, joka on todennäköistä, alus törmäisi nyrkin kokoiseen rautameteoriittiin? Noilla nopeuksilla se on hirvittävä paukahdus.
Ei noihin ufoihin ja matkolla oleviin vaaroihin meidän aivokapasiteetti yllä. Kahden sadan vuoden päässä on suuri määrä tähtiä jossa voisi olla elämää. Lähetämme sinne viestin ja kysymme "mitä kuuluu", kestää kaksisataavuotta ja neljän sadan vuoden päästä tulee vastaus: "no eipä sen kummumpia."
Anteeksi kirjoitin pitkästi, kun en osannut lyhyemmin kirjoittaa.
Pentti Suksi
