Wilhelm Pasi - kustantaja ja fennomaani

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vaasan ikkuna 1992 Vaasalaista lehtihistoriaa (1. ilm. jakelu!)

Vaasalaiseen elämänmenoon vaikuttaja… Wilhelm Pasi – kustantaja ja tulisieluinen fennomaani Kaupunkilaisille lienee vähemmän tunnettu viinatehtailija Wilhelm Pasi – onhan hän jo historiaa. Elettiin aikaa ennen Alkoa ja tämä nimi on niitä pikkunimiä vaasalaisessa kaupunkihistoriassa. Hän oli alussa kiivas svekomaani, josta tuli tulisieluinen fennomaani (= hurrista tuli fintuppi). Vaasalaisten lehtien historia on tarkkaan on tarkkaan puitu ja ketä se kiinnostaa, niin aineistoa löytyy. Mutta tämä Pasi putkahtaa sieltä joskus esiin. Pikkutekijänä.

Helsingin ja Vaasan ikuinen ylpeydenaihe on se, että maan ensimmäiset työväenyhdistykset perustettiin niihin samana vuonna kun `isä` Marx kuoli – v.1883. Ja on ikuinen riidanaihe, kumpi oli ensin. No, vaasalaiset kokoontuivat mainitun Wilhelm (Viljo) Pasin kotona joulukuun 2.päivä v.1883, kertoo Birger Thölix kirjassaan En annan historia. Totuus kuitenkin on, että Helsinki oli jonkun viikon aikaisemmin asialla.

Liian herraskainen

Viinatehtailija Pasi oli myös lehdenjulkaisija. Hän oli ostanut Kristiinankaupungissa ollessaan kirjapainon ja viikkolehden nimeltä Ahti.

Hän tuli Vaasaan ja aikoi oikeaksi lehtikuninkaaksi. Jonkun kuukauden Ahti ilmestyikin täällä, mutta sitten hän perusti ruotsinkielisen lehden Vasa Framåt ajamaan suomalaisuuden asiaa! Sen voidaan sanoa olevan myös ensimmäinen ns. ilmoituslehti. Sen toimitustapa oli alkeellinen. Se ei menestynyt, mutta työväenyhdistys tarvitsi oman äänenkannattajan ja siksi tuli Pasin lehden seuraaja Suupohjan Työmies, jota jo vetivät uudet miehet, nimittäin ukko Unggren ja tähtireportteri Lundqvist. Se lopetettiin v. 1885.

Työväenyhdistyksestä kehittyi Suomenmielisten seura, jota suomalaisen lyseon vahtimestari Matti Sippola ja poliisikonstaapeli K.A. Lundqvist pitivät liian herraskaisena! Matti Sippola oli Kauhavalla perustanut maan ensimmäisen nuorisoseuran.

Pidot pihalla

Pasi siis kyllä rahoitti tätä Suupohjan Työmiestä ja tämä onkin hänen ansionsa suomenkielisen lehdistön kehityksessä. Pasi oli ns. origineli tyyppi. Hänen tekemänsä viina oli hyvässä maineessa. Hän piti pihallaan täällä Vaasassa joskus pitoja – oli viinaa, kaljaa ja likööriä sekä vaimon tekemiä voileipiä. Sisäänpääsylipusta kävi tokaisu, että on fennomaani (suomenkielinen) ja osaa vähän suomenkieltä. Hän itse puhui huonoa suomea. Oli siksi niin vihainen kaikelle ruotsalaisuuteen viittaavalle, koska hänen vaimonsa oli svekomaani (ruotsinmielinen), pirun ilkeä ja janoinen.

Kuoli kunnalliskodissa

Monipuolisen liikemiehen, suomalaisuuden ajajan ja orastavan lehdenkustantajan loppu oli ikävä. Kun hän oli epäonnistunut lehdenkustantajana hän myi koko painon Uuteenkaarlepyyhyn ja siellä syntyi Österbotniska Posten.

Se on jo eri asia. Pasi joutui vaikeuksiin lain pitkän käden kanssa, koska hän oli viranomaisille ilmoittanut liian pieniä viinanvalmistus- ja kuljetuskuluja. Huonolla suomenkielellä hän selvitti, että tämä oikeudenkäynti on hurrien provokaatiota. Pasin mielestä koko kaupungin tuomarikaarti oli salaliitossa häntä vastaan ja julistautui varattomaksi. Sitten hän siirtyikin valmistamaan vain virvoitusjuomia ja nykyistä kotikaljaa. Näillä ei silloin ollut menekkiä.

Toimissaan ja ajatuksissaan rehti Wilhelm Pasi kuoli fatigoolissa (kunnalliskoti) rutiköyhänä. Pasi oli kuitenkin jättänyt sormenjälkensä kaupungin lehti- ja julkaisuhistoriaan. Ja oikeastaan viinan voimalla.

Peku Haapalinna