Vapaudenpatsaan pyhyydestä

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vapaudenpatsaan pyhyydestä

Vapaudenpatsaalla on eri aikoina järjestetty huomattavia ilaisuuksia, mutta kovimman kohinan aiheutti tapahtuma, jota sen edustalla ei saanut järjestää. Sen seurauksena sai Vaasan poliisimestari sisäministeriöltä varoituksen.

Patsaan jalusta vaatii huollon

Pidetään kauhistuttavana asiana sitä, että vapaudenpatsas siirrettäisiin turvaan torimontun jatkeen kaivamisen tieltä ja palautettaisiin sitten paikalleen. Miksi?

Joittenkin mielestä patsas olisi syytä siirtää torinalustöitten tieltä pesuun ja vieläpä kemialliseen pesuun. Mutta se on vitsailua. Todellisuudessa jalusta on paikoin pahasti rapautunut ja vaatii huollon.

Eräitten mielessä pyhien tapahtumien muistot painavat niin raskaina, ettei patsaaseen saisi koskea? Vielä 1950-luvulla poliisi ajoi pois jos istahti lepuuttamaan jalkojaan jalustalle.

Pyhiä tapahtumia on toki riittänyt. Pyhimpiin kuuluu itse patsaan paljastus heinäkuussa vuonna 1938, jolloin läsnä olivat presidentti Kyösti Kallio, marsalkka Mannerheim, suojeluskuntien ylipäällikkö kenraali Lauri Malmberg ja lottajärjestön puheenjohtaja Fanny Luukkonen, vain tärkeimmän mainitakseni. Mutta kovimman kohinan aiheutti tilaisuus, jota patsaalla ei saanut järjestää. Siitä seuraavassa.

Poliisimestarin laiton päätös

Joulukuussa 1971 epäsi poliisimestari Gart Häggqvist demareilta luvan vaalitilaisuuden pitämisen torilla, mistä syystä sisäasainministeriö vaati häneltä selvityksen. Juhlapuheen olisi pitänyt puheenjohtaja Rafael Paasio, minkä lisäksi olisi ollut luvassa tulonjakokabaree.

Rafael Paasion oli tarkoitus puhua vapaudenpatsaan edustalla, ei yleisellä liikenneväylällä, lausui Sdp:n Vaasan kunnallistoimikunnan puheenjohtaja, oikeudenkäyntiasiamies Toivo Kekkinen.

- Poliisimestarin päätös oli laiton, sanoi Kekkinen. - Kyseistä tilaisuutta varten ei olisi edes tarvinnut pyytää lupaa. Ilmoitus olisi riittänyt.

Eikä ilmoitustakaan tehtäisi poliisilaitokselle sen vuoksi, että tilaisuus mahdollisesti estettäisiin vaan sen vuoksi, että kokoontumisvapaus turvattaisiin. Vaalikaravaani ei lukeudu ajanviete- ja huvitilaisuuksiin, joita varten tuollaiset luvat tarvitaan, sanoi Kekkinen.

Kahden intressin etu

Poliisimestari Gart Häggqvist puolustautui sanomalla, että kysymyksessä ei ollut kokoontumisvapauden estäminen. SDP:n vaalitilaisuus oli anottu pidettäväksi 15.12. 1971 kello 12 kauppatorilla kiireisimpään toriaikaan.

Tori on täynnä kaupantekijöitä ja toripaikat on vuokrattu kauppiaille. Kysymyksessä on kahden intressin etu, sanoi poliisimestari.

Häggqvistin ja poliisilaitoksen mielestä toimeenpanopaikka ei ollut sopiva vaalitilaisuuden pitämiseen. Puoluesihteeri Kalevi Sorsan ja ja puolueen taloudenhoitaja Pentti Ketolan allekirjoittamassa hakemuksessa ei myöskään ollut esitetty hyväksyttäväksi vaihtoehtoista paikkaa, Häggqvist vielä sanoi.

Pelkäsikö poliisimestari traktoreita?

Katsottiin, etteivät poliisimestarin selitykset pitäneet vettä. Että hän pelkäsi Kauhajoen tapahtumia toistumista Vaasan torilla. Mitä tapahtumia ne olivat? Minä lyhyesti kerron.

Vuoden 1970 eduskuntavaaleissa vei Veikko Vennamon puolue jättipotin. Raskaimmin se rokotti Kepua. Huomattava politiikan tutkija ennusti vaalituloksen niin pieleen kuin olla ja voi. Hänen mukaansa vennamolaisuuden piti näissä vaaleissa kadota sinne, mistä oli tullutkin eli maan rakoon.

MTK vaati maataloustuottajille korvauksia vuodesta 1968 syntyneestä jälkeenjääneisyydestä. Heidän mukaansa se oli peräti 23% eli 400 miljoonaa markkaa. Rafael Paasio sanoo Heikki Kymäläisen toimittamassa kirjassa Kun aika on kypsä, että "Vaatimuksen toteuttaminen olisi merkinnyt noin 10 prosentin nousua peruselintarkkeiden hintoihin. Siihen ei voitu millään suostua."

Kekkonen hajotti eduskunnan

Paasion mukaan demarit esittivät, että samalla kun mennään UKK-sopimuksen mukaisiin hinnankorotuksiin, olisi pienviljelijäin hyväksi suoritettava 20 miljoonan markan suuruinen maatalouden sisäinen tulonsiirto. Se ei olisi rasittanut kuluttajia ja veronmaksajia.

Esitys ei johtanut tuloksiin. Presidentti Urho Kekkonen ilmoitti, että maatalouskiistassa on päästävä sopimukseen tai hallitus hajoaa a hän hajottaa eduskunnan sekä määrää eduskuntavaalit toimeenpantaviksi tammikuun alussa 1972. Keskustapuolue oli - kuten sanottu - halpaantunut, eikä tohtinut liikkua sovintoon päinkään.

- Johannes Virolaista painettiin noitten vaalien jälkeisessä puoluekokouksessa sen kaltaisin ottein, että ulkopuolistakin hirvitti, sanoi Paasio.

Kauhajoen traktorimiehet

Sosiaalidemokraattien vaalikiertueen reitti oli: Kauhajoki,Seinäjoki, Lapua ja Vaasa. Maataloustuottajat kävivät kuumina. Rafael Paasio sanoo edellämainitussa Kymäläisen kirjassa, että vaalimatkoista jäi erityisesti mieleen käynti Kauhajoella joulukuussa 1971.

Vaalitilaisuus oli tarkoitus pitää Kauhajoen linja-autoasemalla. aikalle oli ajettu divisioonan verran traktoreita, jotka käynnistettiin heti kun Paasio alkoi puhua.

-Tosin poliisi pyrki vaikuttamaan niin, että puheeni olisi jotenkin tavoittanut kuulijansa. Siinä onnistuttiin, mutta hyvin normaalista poikkeava tapahtuma se oli, muisteli Paasio.

- Minä olin yhdessä vaiheessa niin vihainen, etten tahtonut saada sanaa suustani. Traktorimiehet kohtelivat todella hävyttömästi mm. puolueen julkaisuja jakavia nuoria tyttöjä ja poikia, sanoo Paasio Kymäläisen kirjassa.

Poliisimestari sai varoituksen

Vahvistettujen poliisivoimien vuoksi ei Seinäjoella esiintynyt häirintää enempää kuin Lapuallakaan. Mutta Vaasassa ei päästy edes alkuun, koska poliisimestari Häggqvist ei antanut lupaa tilaisuuden ärjestämiseen. Hän sai sisäministeriöltä varoituksen.

Rafael Paasio ei Kymäläisen enempää kuin Sivosenkaan kirjassa mainitse sanallakaan Vaasan tapahtumia. Ehkäpä ne eivät hänen mielestään olleet mainitsemisen arvoisia? Olavi Hurri sensijaan ottaa ne esille Pohjanmaan työväenliikkeen historiassaan.

Enää ei kerrotunlainen vastakohta-asettelu ole mahdollinen, koska ei ole vasemmistoa. Kepu on oppositiossa, mutta oikeistopuolue on ekin. Eli kuten entinen mies sanoi:

- Suomessa on Euroopan oikeistolaisin vasemmisto ja vasemmistolaisin oikeisto, köyhimmät rikkaat ja rikkaimmat köyhät. Politiikkakin tuntuu olevan alituista joustamista rahan suuntaan.

Jorma Ojaharju

Kirjoitusajankohta tuntematon.