Vaasan vanhat panimot

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vanhat vaasalaiset panimot

F. M. Gerlin, Bryggeri Thölberginkatu Vaasa Aloittanut: 1826 Lopettanut: 1869 Historia: Tukholmalaissyntyinen kauppias Frans Magnus Gerlin perusti oluttehtaan Vaasaan loppuvuonna 1826. Tehdas rakennettiin ja tuotanto aloitettiin seuraavana vuonna. Vuosikymmeniä kaupungin ainoana varsinaisena oluttehtaana tuotteilla oli kysyntää. Kysynnän lisäksi Gerlin valmisti Baijerin olutta (eli pohjahiivamenetelmällä valmistettua olutta) ensi kerran vuonna 1850, joten häntä voi pitää tämän oluttyypin lipunkantajana Suomessa. Vuoden 1851 alusta lähtien tuotannossa oli Baijerin olut, Ruotsin olut, portteri ja sima. Tulipalo tuhosi ns. Vanhan Vaasan kokonaan vuonna 1852 ja sen mukana paloi myös Gerlinin oluttehdas. Tehdas rakennettiin kuitenkin nopeasti uudelleen ja toiminta jatkui. Tehdas menestyi tämän jälkeen erinomaisesti, sillä Vaasan kaupungin rakennustyömailla oli mm. runsaasti ulkopaikkakuntalaisia rakennusmiehiä. ehtaan laajennuksien aikaan, vuosina 1858-1861, tuotanto oli kokonaan pysähdyksissä. Laajennusten jälkeen F. M. Gerlinin poika Oskar Theodor Gerlin, joka oli opiskellut itsensä panimomestariksi, vastasi oluenpanosta. Ennätysvuosina 1862 ja 1863 olutta valmistui hiukan yli 82.000 litraa vuodessa. Isä Gerlin kuoli vuonna 1867 ja tehdas siirtyi lopullisesti hänen pojilleen panimomestari Oskar Theodorille ja kauppias Karl Frans Ludwigille. He eivät rekisteröineet tehdasta omiin nimiinsä, vaan jatkoivat vanhalla nimellä. Tehdas tunnettiin myös nimellä Gerlins Bryggeri. Kauppias Karl Frans Ludwig Gerlin ajautui konkurssiin omien sijoitustensa kanssa vuonna 1869 ja tämän mukana oluttehdas jouduttiin lopettamaan. Pullo: Panu Hakama - Orimattilan Pullomuseo. Kuvattu ns. sinettipullo on todennäköisesti Bergan lasitehtaasta 1850-luvun alusta. __________ 1826 - 1867 F. M. Gerlin, Bryggeri (Frans Magnus Gerlin) 1867 - 1869 F. M. Gerlin, Bryggeri (Oskar Theodor Gerlin, Karl Frans Ludwig Gerlin)

F. F. W. Nyberg, Bryggeri Postikatu 24 Mustasaaren kunta Aloittanut: 1853 Lopettanut: 1854 Historia:

Oluenpanija Frans Fredrik William Nyberg perusti oluttehtaan vuonna 1853. Tehdas sijaitsi ns. Vanhan Vaasan itäisen tullin ulkopuolella eli Mustasaaren kunnan puolella, koska kaupunki ei antanut tuhoisan palon (1852) jälkeen lupaa perustaa oluttehdasta kaupungin rajojen sisäpuolelle. Nykyisin ko. osoite sijaitsee Vaasan kaupungin sisällä. Yhteistyökumppanina toimi Vaasalainen kauppias E. O. Hamrén. Tehtaan tuotantotilat ja kiinteistöt valmistuivat nopeasti vuoden 1853 aikana. Valmistuttuaan tehtaasta löytyi keittohuone, jossa oli yksi paikalleen muurattu kuparikattila sekä mallastamo. Mallastamo sijaitsi samassa pihapiirissä, mutta toisessa rakennuksessa. Tuotannossa mainitaan olleen olut ja sima. Nyberg kuoli seuraavan vuoden elokuussa ja toiminta loppui siihen. __________ 1853 - 1854 F. F. W. Nyberg, Bryggeri (Frans Fredrik William Nyberg)

J. S. Crohns, Bryggeri Södra Tull (nyk. Kauppiaankatu) Vaasa Aloittanut: 1855 Lopettanut: 1860 Historia:

Vuonna 1855 kauppias ja oluenpanija Jacob Samuel Crohns perusti oluttehtaan ns. Vanhan Vaasan kaupungin rajojen sisäpuolelle, jolloin oluttehtaiden perustaminen kaupunkiin oli jälleen sallittua. Tuotannossa oli olut ja kalja. Crohns lopetti valmistuksen syyskuussa 1860 ja yritti vuokrata tehdastansa, mutta ei saanut sitä vuokrattua. Muutaman kuukauden kuluttua tästä Crohns kuoli. __________ 1855 - 1860 J. S. Crohns, Bryggeri (Jacob Samuel Crohns)

Wasa Engelsk Öl- och Porterbryggeri Vöyrinkatu 3 Vaasa Aloittanut: 1862 Lopettanut: 1867 Historia:

Oluttehtaan perustivat tullinhoitaja Erik Selin, kauppias Johan Fredrik Sewón, merikapteeni ja kauppias Anders Johan Jässberg ja notaari Simeon Tennander vuonna 1862. Tehdas rakennettiin Pitkälahden rantaan ja oli valmiina vuoden 1863 jouluna, jolloin ensioluet tulivat markkinoille. Ensimmäisen kahden kuukauden aikana valmistui mm. 1500 litraa Englantilaista portteria, 4700 litraa Englantilaista ale olutta ja 1000 litraa kaljaa. Tehdasta kutsuttiin sijaintinsa mukaan myös nimellä Långviks Bryggeri - Pitkälahden Oluttehdas. Tehtaalla oli alusta alkaen kuitenkin suuria ongelmia. Ongelmia voisi kutsua nimellä domino efekti. Mainittakoon, että kauppias Sewón riitaantui jo rakennusvaiheessa ja jättäytyi pois maaliskuussa 1863. Selin, Jässberg ja Tennander vuokrasivat tehtaan kauppias Anton Borgille, joka palkkasi oluenpanijaksi Skotlantilaisen panimomestari John Cockerlinen. Tämän jälkeen ongelmat varsinaisesti alkoivat. Tehtaan rakennusvaiheessa rahoittajana ja isännöitsijänä toiminut Erik Selin kuolee maaliskuussa 1864 eli neljä kuukautta aloituksen jälkeen. Hänen kuoltua kävi ilmi, että hän oli kavaltanut työpaikaltaan tullikamarista 15.000 markkaa, joilla tehdasta rakennettiin. Tästä johtuen, oikeus katsoi, että Selinin perikunnalla ei ollut täyttä perintä oikeutta vainajan omaisuudelle. Tässä vaiheessa mm. osa kiinteistöistä kirjattiin Selinin velkojien omistamiksi. Seuraavina vuosina tehdasta huutokaupattiin ja myytiin toimivana kaikkine laitteineen useaan otteeseen. Tehtaan kalustoon kuului mm. kaksi kuparipannua, joiden kummankin koko oli 3.600 litraa. Jostain syystä tehdasta ei saatu myytyä. Cockerlinen ansiosta tehdas oli kokoajan toiminnassa. Selinin kuoltua isännöitsijäksi valittiin Tennander, sillä vuokraaja Borg lopetti myös Selinin kuoleman jälkeen. Jäljelle jäi siis vain Jässberg, Tennander sekä ulkopuolisena palkollisena panimomestari Cockerline. Koska valmistusluvat olivat vainaja Selinin hallussa, joutuivat Jässberg ja Tennander anomaan senaatilta uudet luvat, jonka he saivat 1. kesäkuuta 1864. Yksi ehkä suurin ongelma oli Cockerlinen valmistamat oluet. Alun perin Anton Borg palkkasi arvostetun panimomestari Cockerlinen, jotta laatu olisi mahdollisimman hyvä. Laatu olikin hyvä, erityisesti ale-, stout- ja porter oluiden osalta, mutta hyvä laatu ei tarkoita suoraan hyvää myyntiä. Ja myynti nimenomaan oli yksi ongelma. Kyseisiä englantilaisia olutlajeja kun ei suomessa arvostettu yhtälailla kuin ns. Baijerin olutta. Tuotantoa oli myös myyntiin nähden aivan liikaa, sillä jo marraskuussa 1864 mm. myymätöntä stouttia ja portteria oli varastot täynnä eli noin 40.000 tuhatta litraa ja lisää oli kokoajan tulossa.

Isännöitsijä Tennander olisi halunnut kilpailla markkinoita hallitsevan Baijerilaisen oluen saralla, mutta mestari Cockerline kieltäytyi valmistamasta sitä. Syyksi hän ilmoitti, että "mitään sopimusta kyseisen oluen valmistuksesta ei ole". Alkuperäinen sopimushan oli Anton Borgin ja Cockerlinen välinen ja sitä Cockerline ei halunnut muuttaa. Hinnoittelun takia on selvää, että oluet eivät menneet kaupaksi, nimittäin Baijerilainen olut maksoi yleisesti noin 6 kopeekkaa pullo, kun sitä vastoin Cockerlinen Double Brown Stout jopa 40 kopeekkaa pullo. Cockerline piti päänsä loppuun asti, joten kaikki valmistuksessa olleet oluet olivat englantilaistyyppisiä stoutteja, porttereita ja ale oluita. Lopulta aivan vuoden 1866 alussa Cockerline lopetti ja muutti ulkomaille. Käytännössä juuri tähän loppui tehtaan toiminta.

Tämän jälkeen tietysti tehtaan huutokauppailu jatkui, mutta laihoin tuloksin. Tennander kuoli syyskuussa 1867, joten edessä oli konkurssi. __________ 1862 - 1863 Wasa Engelsk Öl- och Porterbryggeri (Selin, Sewón, Jässberg, Tennander) 1863 - 1864 Wasa Engelsk Öl- och Porterbryggeri (Selin, Jässberg, Tennander) 1864 - 1867 Wasa Engelsk Öl- och Porterbryggeri (Jässberg, Tennander) 1867 - 1867 Wasa Engelsk Öl- och Porterbryggeri (Jässberg)

Lalli Bryggeri Ab Anixorvägen Veikkaala Mustasaaren kunta Aloittanut: 1863 Lopettanut: 1910 Historia:

Tämä tehdas ei sijainnut Vaasassa vaan Mustasaaren kunnan puolella Veikkaalan kylän Anixorissa. Mainittakoon, että lähin juna-asema oli Mustasaaren Tuovilassa (Toby) ja tästä syystä tehdas mainitaan joissain lähteissä virheellisesti tällä osoitteella. Myöhemmissä Vaasan kaupungin laajennuksissa Veikkaalan kylän alueet Mustasaaressa eivät siirtyneet Vaasan kaupungin piiriin. Oluttehtaan perustivat Gustaf Edward Cederlöf ja kauppias Herman Lehtinen Sederlöfin omistamalle Lallin tilalle vuonna 1863. Cederlöf toimi isännöitsijänä ja Lehtinen oluenpanijana. Toimintakuntoisena tehdas oli seuraavan vuoden alussa ja toukokuussa myyntiin tuli Baijerskt-Öl. Vuoden 1865 keväällä Lehtinen muutti sukunimensä Pörniksi ja Cederlöf kuoli puolen vuoden kuluttua tästä marraskuussa. Tehdas pysyi kaikesta huolimatta toiminnassa Pörnin johdolla vuoteen 1868, jolloin hän muutti Vähäkyröön. Tämän jälkeen toiminnalle haettiin jatkajaa yli puoli vuotta. Lallin tilan uudeksi omistajaksi tuli kesäkuussa 1869 Johan Erik Keto ja oluttehtaan omistajaksi ja isännöitsijäksi Mathias Sevón. Sevónin yhteistyökumppanina oluttehtaalla oli Jacob Pörn, joka lopetti seuraavana vuonna ja luovutti paikkansa oluenpanija Carl Johan Pörnille, joka osti puolet oluttehtaasta. Kaksikko Carl Pörn ja Mathias Sevón johtivat tehdasta vuoteen 1878, jolloin oluenpanijaksi tuli Ruotsalaissyntyinen panimomestari Johan Pettersson. Carl Pörn kuoli vuonna 1888 ja Sevon jatkoi Petterssonin kanssa kahdestaan, mutta tehdas asetettiin kuitenkin myyntiin. Myytyä sitä ei kuitenkaan heti saatu. Vasta vuoden 1890 syyskuussa Carl Pörnin osuuden tehtaasta osti Anders Willför 3.552 markalla. Vuoden 1891 syyskuussa Lallin oluttehdas rekisteröitiin nimelle Lalli Ölbryggeribolag. Yhtiön perustivat Anders Keto ja panimomestari Johan Pettersson. Isännöitsijäksi tuli Keto. Tulipalo tuhosi tehtaan täydellisesti toukokuussa 1898, mutta se rakennettiin heti uudestaan. Toinen tulipalo tapahtui helmikuussa 1899 ja taas se rakennettiin uudestaan. Valmistuttuaan Anders Kedon paikalle vaihdettiin isännöitsijäksi Anders Westman. uoden 1904 kesäkuun 3. päivä yhtiö rekisteröitiin osakeyhtiöksi. Nimeksi tuli Lalli Bryggeri Aktiebolag. Johtokuntaan kuuluivat kauppias Hugo Wigard, kauppias J. G. Söderlund, tuomari Odo Sandelin, asemapäällikkö A. M. Lundström, proviisori Oskar Granlund. Toimitusjohtajaksi valittiin Wigard. Osakepääoma oli 70.000 markkaa. Osakeyhtiön aikana ensimmäisenä oluena markkinoille tuli Lageröl. Seuraavana vuonna johtajaksi vaihdettiin Söderlund ja oluenpanijaksi palkattiin Ruotsalaissyntyinen panimomestari Waldemar Richard Brüning. Toukokuussa 1908 panimonomistaja Alfred Herler Uudestakaarlepyystä vuokrasi tehtaan. Tuotannossa oli tästä lähtien Baijerin-, Pöytä- Varasto- ja Pilsner olutta sekä jääkellarijuomaa. Oluenpanijana toimi myös Ruotsalaissyntyinen panimomestari Gustaf Olof Djurling. Vuonna 1909 joulukuun 22. päivä Herler perusti yhteistyökumppaneineen Vaasan Painohiivatehdas Osakeyhtiön. Yhtiön johtokuntaan kuului Alfred Herler, John Hjorth, kauppias J. Talonen, kauppias G. L. Hasselblatt ja ravintoloitsija Emil Rundqvist. Osakepääoma oli 150.000 markkaa. Samassa perustamiskokouksessa yhtiö osti Lallin oluttehtaan 65.000 markalla. Mutta jo saman kuukauden 27. päivä Herler ilmoitti lopettavansa kaiken mallasjuomien valmistuksen tehtaassa. Tämän jälkeen tuotannossa oli vain hiivaa. Hiivaa tehtailtiin noin vuosi, kunnes vuoden 1911 helmikuussa ilmoitettiin yhtiön lopetuksesta. Etiketti: Kim Lindberg __________ 1863 - 1865 Lalli Ölbryggeri (Herman Lehtinen, Gustaf Edward Cederlöf) 1865 - 1865 Lalli Ölbryggeri (Herman Pörn, Gustaf Edwad Cederlöf) 1865 - 1869 Lalli Ölbryggeri (Herman Pörn) 1869 - 1870 Lalli Ölbryggeri (Mathias Sevón, Jacob Pörn) 1870 - 1887 Lalli Ölbryggeri (Mathias Sevón, Carl Johan Pörn) 1887 - 1890 Lalli Ölbryggeri (Mathias Sevón) 1890 - 1891 Lalli Ölbryggeri (Mathias Sevón, Antti Willför) 1891 - 1899 Lalli Ölbryggeribolag (Anders Keto, Johan Pettersson) 1899 - 1904 Lalli Ölbryggeribolag (Anders Westman, Johan Pettersson) 1904 - 1908 Lalli Bryggeri Aktiebolag (Wigard, Söderlund, Sandelin,...) 1908 - 1909 Lalli Bryggeri Aktiebolag (vuokr. Alfred Herler) 1909 - 1909 Lalli Bryggeri Aktiebolag (Vaasan Painohiivatehtas Osakeyhtiö)

Lahti Ölbryggeri Gerbyntie 14 Mustasaaren kunta Aloittanut: 1865 Lopettanut: 1928 Historia:

Oluttehtaan perustivat kauppiaat Carl Johan Hartman ja oluenpanija John Axel Lindeman vuonna 1865. Tehdas rakennettiin valmiiksi vuoden 1866 aikana niin, että ensioluet Bayerskt öl ja Swenskt öl tulivat markkinoille loppusyksystä 1866. Oluenpanija Lindeman kuoli heinäkuussa 1868, joten hänen osuutensa tehtaasta siirtyi leski Maria Amalia Lindemanille. Tästä eteenpäin oluenpanosta vastasi Ruotsalaissyntyinen panimomestari Johan Pettersson. Hän siirtyi Lahden tehtaaseen Ilmajoen Seppälän oluttehtaasta. Oluiden lisäksi tuotannossa oli myös limonadeja ja vesiä. Pääomistaja Hartmanilla oli maahantuontiliike, joka oli hänen ensisijainen yrityksensä. Lisäksi Lindemanin leskellä oli mieheltään jäänyt niin ikään maahantuonti liike. Näin ollen omistajat eivät puuttuneet oluttehtaan toimintoihin, vaan koko tehdas oli täysin Pettessonin hallinnassa. Pettesson toimi tehtaassa myös isännöitsijänä. Tehdasta kutsuttiin yleisesti Petterssons Bryggeriksi. Pettersson toimi tehtaassa vuoden 1873 alkuun, jolloin siirtyi Kurikkaan perustamaansa oluttehtaaseen. Petterssonin lähdettyä Hartman rekisteröi yhtiön osakeyhtiöksi. Tehtaan oluentuotannon kasvu 10:ssä vuodessa oli huomattava, sillä kun koko vuonna 1868 tuotanto oli 30.000 isoa pulloa olutta, oli se vuonna 1877 jo 270.000 isoa pulloa. (iso pullo = 1/4 osa kannua = 0.654 litraa). Samalla työntekijöiden lukumäärä oli noussut vastaavasti kolmesta neljääntoista. Suurin vuosituotanto oli vuonna 1879, jolloin olutta valmistui noin 300.000 isoa pulloa. Tehtaalla meni kaikin puolin hyvin, vaikkakaan tuotantoa ei tulevaisuudessa lisätty enää samassa suhteessa. Vuodesta 1883 oluet sai tilata jopa puhelimella (numero 19). Mainittakoon, että ensimmäisen puhelintilauksen teki itse omistaja Hartman omaan liikkeeseensä. Vuonna 1884 työntekijöitä oli 16 ja tuotanto 135.000 litraa olutta ja 20.000 litraa kaljaa. Tehtaan valtakausi kesti vuoden 1891 lopulle, nimittäin vuonna 1890 tuotanto oli yli kaksi kertaa suurempi kuin kilpailijaksi nousseen Vaasan Oluttehdasyhtiön (Wasa Ölbryggeribolag), oli se vuonna 1991 vain noin 2.000 litraa enemmän. Lopulliset muutokset tulivat vuoden 1892 aikana, kun Bryggeri Aktiebolag BOCK sai valmiiksi oman oluttehtaansa aivan Lahden oluttehtaan viereen. Käytännössä näiden kahden tehtaan tontti oli lohkottu samasta isosta tontista (nyk. Gerbyntie 14). Joka tapauksessa BOCKin tehtaan rakentaminen aivan Lahden tehtaan viereen aiheutti tiettyä närää Hartmanin osalta. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että juuri se osa tonttia jonne BOCKin tehdas rakennettiin, oli hankalasti läheisen järven ja osittain Lahden oluttehtaan välissä. Ja juuri tämän tontin läpi Hartman oli vetänyt aikoinaan vesijohdon järvestä tehtaalle. BOCKilla ei katsottu vesijohtoa hyvällä vaan heidän johtajansa John Sjödahl esitti erinäisiä vaatimuksia vesijohdon suhteen. Hartman taas ei sietänyt mitään vaatimuksia ja tästä syntyi riita. Vesijohtoriita loppui syksyllä 1892, kun Hartman tarjosi myytäväksi koko tehdasta tontteineen BOCKille. Sjödahl ei odotellut vaan osti Lahden Oluttehtaan. Hinta oli 250.000 tuhatta markkaa. Tämän jälkeen tehdas jatkoi toimintaansa kuten ennenkin. Tuotannosta vastasi ja päätti BOCK ja se näkyi tuotantomäärissä. Vuodesta 1893 tehtaalta valmistui olutta noin kymmenesosa BOCKiin nähden. Tämä suhde pysyi suunnilleen samana seuraavat vuosikymmenet. uodesta 1908 tuotannossa oli vain mietoja mallasjuomia, joten tehtaasta käytettiin epävirallista nimeä Svagdricksbryggeriet Lahti Kaljatehdas. Tehtaassa tapahtui paha tulipalo kieltolain aikana vuonna 1928 eikä sitä rakennettu enää uudelleen. Myöhemmin tontit yhdistettiin ja paikalle rakennettiin lisää BOCKin tuotantolaitoksia. Etiketti: Kim Lindberg __________ 1865 - 1868 Lahti Ölbryggeri (Carl Johan Hartman, John Axel Lindeman) 1868 - 1870 Lahti Ölbryggeri (Carl Johan Hartman, Maria Amalia Lindeman) 1870 - 1873 Lahti Ölbryggeri (Carl Johan Hartman) 1873 - 1892 Lahti Ölbryggeri Ab (Carl Johan Hartman) 1892 - 1928 Lahti Ölbryggeri (Bryggeri Aktiebolag BOCK)

Katso lisää: http://www.beerfinland.com/suomen_panimot/vaasa.htm