Vaasalaisia vuosikymmenten takaa

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vaasalaisia vuosikymmenten takaa

Ihmiset tapaavat kartuttaa Vasaensis-kokoelmaani, mikä ilahduttaa minua suuresti. Per-Erik Skog toi minulle Vaasan Pallo-Veikkojen 50-vuotisjuhlajulkaisun 1931-1981 ja Malesian suurlähettiläs Ole Hägglund jopa kaksi harvinaista julkaisua.

Toinen niistä on Eino Rostènin kirjoittama Vanhan Vaasan kauppiaat, jonka Vaasan kauppakamari on julkaissut vuonna 1974. Toinen on Pohjanmaan Museon julkaisema Rahahistoria, vai pitäisikö sanoa Kolikkohistoria, koska kannessa lukee Mynthistoria.

Numismaatikot ovat varmaankin tervehtineet ilolla mainittua julkaisua ja mielenkiintoinen luettava se onkin. Itse on ole koskaan onnistunut vanhojen rahojen kokoamisessa enkä varsinkaan uusien, joten jätän aiheen rauhaan.

Lintamon ansiokas historiikki

Sensijaan puutun VPV:n historiikkiin, koska se vilisee jo unohtuneita vaasalaisia. Päätoimittaja Reijo Anttila huomauttaa pääkirjoituksessaan, että edellinen, 15-vuotisjuhlajulkaisu oli seuran sisäinen kirjanen kun taas tätä nyt käsillä olevaa jaetaan jopa Palosaaren ulkopuolelle.

Reino Lintamo julkaisi pitkän ansiokkaan katsauksen vaasalaisen jalkapalloilun historiasta. Ensimmäiset matsit nähtiin Präntööllä kun englantilaiset merimiehet futista vapaa-aikanaan pelasivat.

Järjestyneempiä muotoja jalkapalloilu sai kun Vaasan Puuvillatehtaan palvelukseen kiinnitetyt englantilaiset ryhtyivät sitä kehittämään. Emanuel Cooper-niminen mies järjesti vuonna 1896 ensimmäinen vaasalaisjoukkuein pelatun ottelun, joka pelattiin Hietalahden huvilan edustalla. Hartmanin Lasse aikaansa edellä

Peliasuja ei ollut. Joukkueet tunnistettiin hatullisina ja hatuttomina. Jotkut pelasivat kumisaappaat jalassa ja kintuille potkittiin armottomasti. Värikkään matsin jälkeen siirryttiin Villaan tuutingille ja jälkipeluu pääsi alkamaan. Tämä perinne on säilynyt viime aikoihin saakka.

Hietalahden kenttä valmistui 1905. Urheilukomitea järjesti vuonna 1907 ensimmäiset jalkapalloturnajaiset. Niihin osallistuivat VIFK, Palosaaren Urheiluseura, Vapaapalokunnan Urheilukerho ja Liikemiesten Voimailuseura. VIFK voitti. Juuri 1907 perustettiin Wasama, johon Liikemiesten Voimailuseura myöhemmin liittyi.

Jo vuonna 1921 alkoi tunnettu vaasalainen Lars Hartman voimallisesti ajaa sitä, että jääpallo - jota jo oli muutaman vuoden ajan pelattu - vaihdettaisiin jääkiekkoiluun. Hän oli opiskeluaikanaan Helsingissä saanut tuntumaan kiekkoiluun.

Wasama, joka vasta oli ottanut jääpalloilun ohjelmaansa, asettui vastustamaan ja kiekkoilu sai jäädä odottamaan aikaa parempaa. Samana vuonna aloitettiin Vaasan Jaakoon ideoim Puulaakipotkut. Niihin osallistui 28 joukkuetta.

Kuka muistaa rusettiluistelut?

Vuonna 1931 joutui Palosaaren Urheiluseura lopettamaan toimintansa taloudellisista ja poliittisista syistä. Perustettiin Vaasan Pallo-Veikot r.y. Rahasta oli huutava puute. Toiminta oli välttämätöntä, perustettiin siis luistinrata Onkilahden jäälle.

Me Vöyrinkaupungin pojat kävimme vuoroin Hietalahden vuoroinOnkilahden paanalla. Hietalahdessa soi Ruskeat silmät niin, että korvia särki ja Meetviikillä Kultainen nuoruus ja multainen vanhuus. Soi toki paljon muutakin. Hietalahdessa soi marssi Vanhat toverit alussa ja lopussa.

Rusettiluisteluita järjestettiin melko tiuhaan, sillä niihin oikeuttavasta lipusta saattoi maksattaa hiukan enemmän kuin tavallisesta ja nuorisoa tuli pilvin pimein. Meetviikillä kyttäsi Hullu-Lauri halko kourassa niitä, jotka yrittivät aidan alta fuskuulla sisälle ja kumahutti empimättä keskelle kaalia, oli tulija minkä ikäinen hyvänsä. Hietalahdessa salatulijoitten vihollinen numero yksi oli Kurt Doktar.

Pieksu ja Koposen Kauko

Lehteä selaillessa törmää vanhoihin vaasalaisiin sukunimiin. En ollut muistanut esimerkiksi karlemaneja enkä rautaruusuja, Roinen Paulista edes puhumatta. Sitä en tiennyt, että Ole Stolpe on pelannut VPV:ssa (1958) tai edes jo mennyt ystäväni Onni Pukkila. Osmo Lepistö pelasi VPV:ssa samoin Baggen Lasse ja Rantalan Aku. Myös Kekkonen eli Keijo Harjunpää kuului Pallo-Veikkojen kantaviin voimiin samoin kuin Markku Alamäki.

Jääpalloa pelasivat A-junnuissa vuonna 1942 mm. Kassu Kallio, valokuvausmestari Jussi Takkula ja kauan sitten kuollut legendaarinen Pieksu eli Paavo Alakoski, joka Koposen Kaukon hautajaisissa pisti kellon ystävänsäarkulle kukkien sekaan ja sanoi, että ota tuo mukaan kun olet aina ollut kyselemässä mitä kello on?

C-junnut voittivat piirinmestaruuden vuonna 1951. Kuvassa seisoo totista väkeä, autokoulumies Aatos Kiviniemi, Seppo Sundberg, Olavi Vilponen ja Jorma Siltanen. B-junorijoukkueen maalivahtina pelasi Jouni Koivunen, joka myöhemmin valittiin maajoukkueeseen.

Koska en tiennyt että Stolpen Ole on pelannut VPV:ssa en tiennyt myöskään, että Alpo Lintamo, Kaimo Lintamo, Helge Carlsson, ja Stig-Göran Myntti ovat seurassa pelanneet. Nyt tiedän senkin.

Tauno Haarala ja Syrenin Kauko

50-vuotisjuhlajulkaisun kuvakavalkadi on merkittävä. Kultamerkkimiesten yhteispotretista tunnistan ilman kuvatekstin apua Poliisi Gösta Hammarströmin, joka oli kuulemma hyvä jalkapalloilija aktiiviaikoinaan. Gösta oli yksi yhteen jenkkinäyttelijä Lee J. Cobbin näköinen. Kuusiston Vipen tunnistan kuvasta, samoin Aimo Rytivirran, Olavi Lyttisen ja Vihtori Sandstedtin. Seuraavalla sivulla komeilivat Valdorf Hjärpe, Jussin isä ja Hokkun isoisä, Tauno Haarala jonka muistan Vaasan Uimaseurasta sekä Kauko Syren, hieno poliisimies ja aktiivinen kulttuurin harrastaja.

Seuraavasta kuvasta bongaan Latvan Jollun, Rauno Palokankaan ja Lauri Laurilan. Kurjen Larekin näkyy yhdessä kuvassa, samoin kauppias Krister Kulju. Kannattaa säästää tällaiset julkaisut ja viedä vaikka kirjaston Vaasa-arkistoon.

Jorma Ojaharju Krjoitusaika tuntematon