Vaasa muuttuva kaupunki 23

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vaasa - muuttuva kaupunki 23

Vaasan toria reunustaavista taloista onkin tässä nostalgisessa sarjassa kerrottu. Nyt tarkastellaan itse toria; sehän on Vaasan sydän kuten tori yleensäkin Suomen kaupungeissa. Kun suomalainen ja vaasalainenkin joutuu ensimmäistä kertaa johonkin kaupunkiin , niin ensiksi hän melkein suuntaa torille. Siellä saa pikakäsityksen kaupungin ihmisistä, kaupanteosta, jopa kulttuurista.

Vaasan torihan on muutaman asteen kallellaan länsi-itä suunnassa ja tästä tuleekin itsestään Ylätori ja Alatori. Yrjö Liipolan Vapaudenpatsas hallitsee toria ja onkin maan ainut Vapaudenpatsas, tämä on syytä oikealla ylpeydellä vaasalaisen muistaa...

Wanha kuva on ilmeisesti noin kahdeksankymmentä vuotta vanha. Onko se otettu Hietalahden suuntaan vai Präntöön suuntaan, on kirjoittajalle arvoitus, kuka tietää? Tuo kivitalo vasemmalla vaikuttaa kyllä vanhalta Hartmannin talolta?

Siihen aikaan torin kansoittivat ihmiset, hevoset ja kulkukoirat, edessä vasemmalla heti yksi. Sitten autot, bussit ja ihmiset; bussit vietiin Kauppapuistikon pohjoispäähän ja Alatorin autot kai pian Ylätorille, ihmiset jäävät kuten nähdään eilisestä kuvasta...

Kolmekymmentäluvulla torilta sai ostaa tuoretta kalaa ja lihaa sekä maitoa omaan hinkkiin. Kulkukoira joskus sieppasi lihanpalasen tiskiltä. Nyt ollaan niin hygieenisiä niin hygieenisiä, että tämä kaupanteko on kokonaan pannassa. Onko vaasalainen sen terveempi ja basilleista vapaa? Tuskin.

Nelkyt-viiskytluvun vaihteessa torilla teki kauppaa nuori mies nimeltä Veikko Välimäki. Hän toi Vaasan torille suositun ja värikkään rihkamatavara-kaupanteon. Veikon sulavaa supliikkia käytiin kuuntelemassa, se oli ilmaista 'souta'. - Siinä sulle satasella rukkasia (siis yksi nykymarkka). Halvalla meni, mutta kauppa on se joka kannattaa eikä rengin palkka.

Sittemmin Veikolla oli firma Kirkkopuistikolla ja Hoviespalla ja nyt suuri mattoliike Pitkälläkadulla ja maakunnan matontarvitsijoille toinen Seinäjoella. - Kun itse käyn mattoja ostamassa Kaakkois-Aasiasta, niin on pluutaaminen vähän toista kuin täällä, siellä se kuuluu aina kaupantekoon.

Torin kivetys on suorastaan taiteellisen kaunis varsinkin kiiltäessään sateen jäljiltä. Moni Suomen tori on pikipoikien jäljiltä saanut asfalttipeitteen; kai Vaasa saa pitää kivityksen. Yksi kivi muuten painaa noin 12 kg.

Itse tori on varsin rauhallinen päivin ja öin. Tämä johtuu siitä, ettei siellä, onneksi, ole grillejä eikä kioskeja, jotka keräävät levotonta ainesta, kuten niin monessa kaupungissa on koettu. Torin uudistussuunnitelmissa näitä on ehdolla, toivottavasti vaan niitä ei tule.

Leegio legendaarisia torikauppiaita on siellä leipänsä ansainnut ja ansaitsee. Takavuosina kulki kaupungilla tälläinen tarina: "Vanha-Rasku" (Heikki), Raulin isä, oli kyllästynyt Vaasan jätkien ikuiseen markan vippaamiseen ja hän lansseerasi tälläisen totuuden jätkille: - Kuule, me ollaan ton Suomalaisen Säästöpankin johtajan Latolan Paavon kanssa sovittu, ettei se myy rättejä enkä mä lainaa rahaa, kysy siltä ja jos tarttet rättejä, ni tuu tänne. - Sai olla Rasku kuulemma rauhassa...

Birger Lindström siellä vaimoineen myi herran ajat vaasalaisille tuoreita vihanneksia, nykyään tytär Marianne. Birgerillä oli varasto puutalossa nykyisen K.E. Nymannin palatsin pihalla, siitä ensi viikolla lisää. Vielä Vanhasta Raskusta. Joku täti katseli villanuttua ja kyseli, että onko tämä sataprosenttista villaa. - Ei oo, kuule, se on 104 prosenttista, se on Neuvostoliitosta...

Herralan pojat myyvät kenkiä ja kesällä menevät lapikkaat turisteille. Erkki onkin muuttanut kauppansa Pitkällekadulle. Ja itäpäässä ovat ns. maalaisten tontit ja siellä puhe käy vieläkin voittopuolisesti ruottiksi. Pohjanmaan mattokauppiailla on mestansa Shellin talon edessä ja sieltä moni svenssoni poistuu pohjalainen rahkamatto hartioilla Vaskiluotoon.

Torikauppias Ekmannista tuli melkein valtakunnanjulkkis, kun kymmenen vuotta sitten Seura-lehteen tehtiin juttu Parkkarin Tapsan kanssa hänen karvalakkimyynnistään. Lienee vieläkin Suomen ainut kesäkuumalla karvalakkeja kauppaava torikauppias. - Joo, svenssoni, Norjan Vigdis ja Hollannin Jon ostanut kyllä kesällä hyvän "koivistolaisen" tai "nikitan", kehui silloin Ekman. Myy kai vieläkin...

Nyt on iltapäivätorit sun muut kotkotukset, torilla aina kannattaa poiketa.

PEKU HAAPALINNA

PS. Eilinen kuva on otettu lehden ilmoituspäällikön Antti Halkolan työhuoneen ikkunasta - onsiinä Antin sopiva välillä hetkeksi rentoutua seuraamalla värikästä ja vilkasta torielämää...