Vaasa muuttuva kaupunki 19

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vanha kuva puuttuu:

Kuva: Johan Hagström

Vaasa - muuttuva kaupunki 19

Tässä nähdään viiskytvuotta wanha kuva silloisesta Vaasan Suomalaisesta Lyseosta ja oikealla vuorokauden vanha Vaasan Lyseosta - muuta nimeä ei kunnon valeolainen (Vaasan Lyseon entiset oppilaat ry) hyväksy entiselle opinahjolleen eikä oikein niitä tyttöjäkään entisen koulunsa pihapiirissä.

Tuo lisärakennus valmistui joskus nelkytluvulla ja sitä jaksoi Pekka Kaarela, historian lehtori, surra siinä. Se ei tosiaan "istu" päärakennukseen, joka on koristeltu puhtailla doorilaisilla ja joonialaisilla ornamenteilla. Mutta lisätiloja tarvittiin.

Tässä siivessä oli voimistelusali, opettajainhuone, piirrustussali, jota isännöi Nälkä eli piirustuksen opettaja Mannisen Tanu, tänään pyöräilevä eläkefaari. Meikäläisen viiskytluvulla lyseota käydessä siinä asuivat vahtimestari Linnolahti ja voimistelunopettaja Pätkä Latvio.

Opettajainhuoneen takana oli pikkuhuone ja se tuli monelle pojalle tutuksi, sillä siellä Vateen Vainio, rehtori, piti lauantaisin jälki-istuntoja. Tunnin sai kolmesta myöhästymisestä ja suuremmista konnuuksista kuten lunttauksesta ja tupakanpoltosta kaksi tuntia ja käytös kaheksikkoon.

Löökki Louesmaa, ruotsin lehtori, oli varsin innokas polttamaan polttajat. Pauli "Tihu" Opas, nykyään Suomen Japanin suurlähettiläs Tokiossa, kertoo, että kerran Espalla Löökki tuli vastaan kun hänellä oli rööki kourassa. No, Löökki mielellään jutteli "siviilissä" oppilaittensa kanssa ja nyt pysäytti Tihun. Hän pani tupakka käden taskuun ja poltti sormensa ennenkuin Löökki jatkoi matkaansa, mutta eipä saanut poltettua Tihua!

Lyseon kävi aikoinaan Ilmari "Itte" Turja. Hänellä oli varsin lämmin muisto koulustaan ja usein pakinoistaantänä päivänä viittaa lyseolaisiin aikoihinsa, hyvä näin.

Vahvoja opettajapersoonallisuuksia viiskytluvulla olivat Arven Fransu ja Mielosen Mikko, edellinen viimeisen päälle, kielimies, ja Mikko loistava nimenomaan psykologian opettajana. Lehtovaaran "Psykologia" mentiin muistaakseni neljään kertaan läpi. Joskus Mikko intoutui kertomaan matkoistaan Euroopassa opiskeluaikoinaan ja joskus Mikkoa sumutettiin, että kertoisko lehtori taas matkoistaan ja Mikko kertoi ja tunti meni...

Vateeni kyllä piti kovan kurin koulussaan, liiankin kovan, rauha kuitenkin hänen muistolleen. Hän piti myös opettajat samassa kurissa kuin oppilaat. Mikko joskus myöhästyi ja sai sapiskaa siinä kuin oppilaatkin.

Juhla kuin juhla, niin Rytöhongan Raimo joutui soittamaan pianoa ja hyvin soittikin. Bravuureina Raimolla olivat Miekkatanssi ja Tulitanssi ja Nälkä hoiteli "dekoratsuunit" tyylikkäästi ja Kivistön Ymi ja muut esittivät telinevoimistelua.

Sodan aikana silloinen kemian- ja fysiikan luokka toimi sairaalana ja lampun kuupan sisällä vielä viiskytluvulla oli parvi torakoita tai muita ötököitä.

Venäjän opetti Fransun venakkovaimo Antonina. Hän ei osannut kunnolla suomea ja välillä mentiin ruotsiksi. Ainakin -47 arvottiin venäjänlukijat. Vateeni kulki hikinen karvahattu kädessä ja jokainen nosti lapun, jossa luki joko englanti tai venäjä. Meikäläinenkin luki seitsemän vuotta venäjää kuten Kutvosen Eki ja Suomelan Santtu. Kirjoitimme kuitenkin pitkän englannin ja kokeilimme lyhyttä venäjää. Palauttaessaan illalla papereita Arven Fransu sanoi, että luin rivin luin kaks, tunsin vereni kuumemmaks. - Millä ilveellä teillä kaikilla on käännöksessä jopa eri juoni. Kutvonen puhuu varpusista ja Suomela omenoista. Kyllä tässä pannaan iii ja helvetin pitkä miinus perään.

Sen enempää kehumatta voidaan sanoa, että rakennus on kaunis ja tyylipuhdas verrattuna viereiseen Ruotsalaiseen Lyseoon. Sen muistan, että oltiin kateellisia 'hurreille' heidän suuresta pihastaan, jolla voivat pelata urheilutunnilla futista.

Puhdas poikakoulu kuten oli silloinen Vaasan Lyseo luo oman reilun henkensä ja veriveljeyden, joka kestää vuosien saaton. Tämä kaikki hyvä on poissa kun hame alkoi heilua välitunnilla kunniakkaalla Vaasan Lyseon pihalla.

P.S. Lyseon on suunnitellut yliarkkitehti John Ahrenberg.

PEKU HAAPALINNA

Peku kirjoittaa yllä: "Ainakin -47 arvottiin venäjänlukijat. Vateeni kulki hikinen karvahattu kädessä ja jokainen nosti lapun, jossa luki joko englanti tai venäjä."

Olen käynyt samaa kunnianarvoisaa Vaasan Lyseota Pekun kanssa samanaikaisesti, tosin kolmea vuosiluokkaa alempana, ja muistot arvonnasta (englanti-venäjä) ovat jääneet kyllä hyvin mieleeni. Kun oltiin päästy toiselle luokalle ja ennen kuin aloitettiin ensimmäisen vieraan kielen lukeminen, Vateeni (Ilmari Vainio) otti ensimmäisenä koulupäivänä syyskuussa -50 koko luokan paririviin käytävälle ja kysyi ensin, onko vapaaehtoisia venäjänlukijoita. - Yksi ilmoittautui vapaaehtoiseksi, jolloin Vateeni itse otti yhden lapun knallistaan ja pisti sen taskuunsa. - Tuosta vapaaehtoisesta venäjänlukijasta tuli sittemmin kansanedustaja JW.

Arpalaput eivät kylläkään olleet hikisessä karvahatussa, koska ensiksikin Vateeni aina käveli hyvin arvokkaasti ottamatta yhtään nopeaa askelta ja toiseksi oli vasta syyskuu. Arpalaput olivat Vateenin mustassa knallissa, josta kukin oppilas kävi nostamassa oman lappunsa Vateenin seistessä tiukasti paikallaan. Taitettu lappu oli heti ojennettava suoraan Vateenille, joka saman tien kuulutti kielen. Ei sitä oppilas itse saanut avata ja katsoa, enkä olekaan täysin vakuuttunut, lukiko niissä lapuissa itse asiassa yhtään mitään, vaan "arpoiko" Vateeni itse omassa päässään kunkin oppilaan kielivalinnan. Ainakaan ne eivät menneet tasan, koska selvästi yli puolet oppilaista käskettiin englanninkielen luokkaan ja alle puolet joutuivat sitten lukemaan venäjää, lukuunottamatta JW:tä, joka siis valitsi sen vapaaehtoisesti. Todettakoon kuitenkin, että Vateeni ei tuntenut arpajaisiin osallistuvia oppilaita, koska hän ei ollut opettanut heitä edellisenä vuonna heidän ollessaan ensimmäisellä luokalla. Hän saattoi kuitenkin tuntea oppilaan perhetaustan joko näiden vanhempien tai aikaisemmin koulussa olleiden isoveljien perusteella.

MAURI ASUMAA