Vaasa muuttuva kaupunki 16

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuva: Johan Hagström

Vaasa - muuttuva kaupunki 16

Monessa kaupungissa ei ole ortodoksista kirkkoa; Vaasassapa on ja edustavalla paikalla keskellä kaupunkia kasarmialueella. Kirkossa ei kai monikaan kaupunkilainen ole käynyt, vaikka ovet ovat avoinna ja pääsy vapaa. Suomihan eroaa muista pohjoismaista juuri siinä, että meillä on kaksi valtionkirkkoa ja tämä on se toinen. Aamulla radiossa luetaan päivän nimipäiväsankareita ja kuuluttaja sanoo, että ortodoksisen kalenterin mukaan viettävät nimipäiviään ne ja ne... joku ei ehkä ole huomannut.

Ortodoksiseen kirkkoon kuuluu noin 60.000 seurakuntalaista ja kiinnostus on viime aikoina suuresti lisääntynyt. Heinävedellä käyvät luostarissa ateistitkin mietiskelemässä ja hiljentymässä itsetutkiskeluun; m.m. näyttelijöitä, kirjailijoita ja ohjaajia tapaa siellä.

Tämä vinon ristin kirkko tarjoaa mystiikkaa ja henkistä sisältöä ja upeita kirkonmenoja enemmän kuin yhä materialistisempaan suuntaan luisuva luterilainen kirkko, johon kuuluu pyöreästi 90 % suomalaisia; näistä ehkä aktiiveja kymmenisen prosenttia.

Arkkipiispa Paavali on tämän kirkon pää ja Helsingissä vaikuttaa aina Metropoliitta. Hallinnollinen keskus on Kuopiossa ja siellä on myös kirkon pappisseminaari. Siellä on pohjoismaiden ainutlaatuinen nähtävyys, ortodoksinen museo vuodesta 1957, suuri kokoelma ikoneja, pyhiä esineitä ja kirkkotekstiilejä.

Luostarit Uusi Valamo ja Lintula Heinävedellä kuuluvat elimellisesti tähän kirkkoon - Valamon historia alkaa 1100-luvulla, munkit Sergei ja Herman perustivat luostarin Laatokanjärven saareen ja sen kukoistusaika sattui 1300-luvulle, kun Novgorod valloitti ruotsalaisilta melkein koko Karjalanmaan.

Toisen maailmansodan aikaan tuli munkkiveljille kiire lähtö ja nyt Uusi Valamo turistinähtävyys. Siitä matkan päässä on Lintulan luostari, joka on siis nunnaluostari. Itä-Suomeen on ortodoksinen kirkko luontaisista syistä keskittynyt ja Ilomantsi on kolmannekseltaan ortodoksinen ja jos ei kylässä ole kirkkoa tuolla itärajalla, niin on ainakin tsasouna, pieni ja vaatimaton rukoushuone. Traditiot elävät voimakkaana.

Kyllä Vaasankin ortodoksisessa kannattaa meikäläisten syntisten poiketa, vaikkei sieltä saakaan ostaa kapeita, valkoisia ja ruskeita mehiläisvahakynttilöitä kuten tuolla itärajalla. Ja olisi syytä vaasalaisten unohtaa tuo inhottava pilkkanimi 'ryssänkirkko' ja muistaa, että se on meidän toinen valtionkirkkomme, vaikuttava, rikas ja mahtava. Setterbergin piirtämä pyhättö vihittiin v. 1866.

Siinähän on lähistöllä kasarmialue ja puiset sata vuotta vanhat kasarmit. Mainittakoon, että samoilla piirrustuksilla tehtiin tsaarinvallan aikaan kaikki kasarmit Mustalta mereltä Ouluun, prikulleen. Jos poikkeat Ouluun, Turkuun, niin havaitset, että näinhän se on ja sama on asia tuolla rajan itäpuolella...

P.S. Kiitän Pohjanmaan museon amanuenssi Tuula Airolaa avuliaisuudesta ja ystävällisyydetä sekä Pohjanmaan Kansan kirjapainon reprokuvaajia, vanhoista kuvista ne pojat kuvaa parempia uusintakuvia.

Nämä historian viitekehyksiin ripustetut nostalgiset tarinat on nyt loppu, yhteyttäottaneille lukijoille kiitokset myös vihjeistä. Jos vaikka 'syssymmällä' palattais näihin höpinöihin...

PEKU HAAPALINNA