Vaasa lehden vaiheita

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

VAASA aikansa kuvastimena 1903 - 1939 - Ilmari Laukkonen

75 v. juhlakirja

Vaasa Oy, 1978 ISBN 951-9399-03-8

Vuosikymmenten uutisikkuna sitäkin on ikääntyneemmän lehden juhlakirjan oltava kuin myös peruskerrontaa yhtiövaiheista ja tätähän tämäkin kirja asiallisesti sitten on. Tämän Aikansa kuvastamen synnytustuskissa Ilmari Laukkosella on onnekseen hieno alkuja aitoja valottava mittava esityö. Nimittäin Vaasa Oy:n ja varsinkin Vaasa-lehden 50-vuotispäivän merkeissä 24.2.1953 ilmestyi lehden pitkäaikaisen toimittajan ja talouspäällikön laatima lehden historiikki ja tästä sitten kymmenen vuoden päästä sama tekijä, Kosti Könni laajensi materiaalin 60-vuotispäiväjuhliin kattavasti soveltuvaksi. Viidentoista lisävuoden tiimalasista valumisen jälkeen oli sitten vuorossa tämä Laukkosen 212 sivuinen. Hienon Könnin alustustyönpohjalta tämä 75-vuotisjuhlakirja sitten laadittu luonnollisesti on.

Tämä Ilmari Laukkosen johdonmukaisella journalistiikalla toimitettu kirja Vaasa aikansa kuvastimena on nyt sitten jo tosi iso pala Vaasan ja Suomenkin historiaa. Maakunnallisessa uutisoinnissa liikutaan paljon, mutta myös valtakunnallisia uutisaiheita mukana on, niin kuin oltava onkin, sillä onhan se jopa elinehto kaikissa vähänkin paremman puoleisissa ja runsas levikkisimmissä lehdissä, jotka lukijakuntaansa tyydyttääkseen pyrkivät monipuolista rooliaan hoitamaan huolehtimalla asiallisesta luku- eli sisältöarvostaan. Tämähän se maakuntalehden rooli on, unohtamatta ojaan traktorilla ajanutta isäntää saatika sitten puhelinpylväästä pelastettua kissaa. Kissat ja isännät eivät kyllä tietenkään juhlakirjan sisällössä esiinny.

Kieltolakia todistava jaksoa kuvittaa Hangon vesillä 1928 taltioitu otos pirtutakavarikosta. siinäpä ne tullimiehet kyselee poijiilta, että kuinkas pirun paljon pirtukanistereita te tänne ootte oikein mahtumaan saanu tai sitten jotain muuta vastaavaa. Jaksossa Vaurastuva maa kerrotaan 1993 vaasan Höyrymyllyn yhteyteen valmistuneesta vehnämyllystä ja seuraavalla sivulla seitsemän kuskia seisoksii sotilaallisessa järjestyksessä kulkuneuvojensa edessä. Kuvateksti selventää, että kyseessä ovat Seinäjoen ensimmäiset vuokra-autot.

Kirja loppupuolella esitellään henkilökuvissa Vaasan vaikuttajia muun muassa J.O.Ikola alias Vaasan Jaakkoo, Oskar Rewell ja Frithiof tikanoja.

Kirjan Päätteeksi tekstistä selviää että: Sanomalehti ei synny eikä elä itsestään, sen perustamiseen ja jatkuvaan toimintaan täytyy olla tarve sekä suotuisa kasvupohja. Näin oli asianlaita Etelä-Pohjanmaalla vuosisadan vaihteessa, jolloin Pohjalaisen lakkauttamisen jälkeen alueelta puuttui suomenkielinen maakuntalehti. erityisesti suomenkielinen maaseutu kaipasi omaa lehteä, mikä oli osoituksena paitsi sivistysharrastusten voimistumisesta myös siitä, että tarvittiin suomalaisen puoleen aattellista äänenkannattajaa.

Joo tässäkin se taas tulee tämä historiallinen tosiseikka esiin eli, kun puhumme Etelä-Pohjanmaasta, niin puhumme yhtä kuin Pohjanmaasta ja näinhän se asia esimerkiksi Oulun vinkkelistä ja monin paikoin muualtakin Suomesta katsottuna vieläkin nähdään, vaikka tämä seinäjokisten läpi ajama maakuntajako on tehty jo melko hyvä tovi sitten. Siinähän silloin seinäjokisille kävi niin, että kun halusivat tuon Pohjanmaa eli Etelä-Pohjanmaa maakuntanimen itselleen kokonaan omia ja tehdä Vaasasta lähimaakuntineen Rannikko-Pohjanmaan, minkä laiselle nimimuutosjärjestelylle ei ollut minkäänlaista historiallista pohjaa. Juttuhan on katsokaas aina ollut niin, että ammoisista ajoista Pohjanmaan kaikki etelä- pohjalaiset ovat käyneet lakeuden ainoassa isomassa kaupungissa viihdettä hakemassa, merille menemässä, oikeutta saamassa ja lusimassa. Tätä kautta se Isontalon Antti ja Rannanjärvikin vankilakierroksensa aloitti. Ja näin on närhen munat vaikka nyt onkin Lakialla poliittinen viiva jonka toisella puolella Pohjanmaa jatkuu virallisena uutena Etelä-Pohjanmaana, joka silloin ennen vanhaan todellakin oli vain Pohjanmaan toinen kasanomainen maakunnan sijaintia Suomenniemellä korostava yleisesti käytetty nimi, mutta eihän silloin Seinäjoen kaupungistakaan vielä tiedetty yhtikäs mitään. Näinhän nämä ajat ja politikointi asioita muuttelee, mutta melko turha hanke kaikkineen tämä maakuntajako oli. Minunkin sukuni tulee (isoäitini ja isoisäni) muuten pitkin poikin Pohjanmaata eli Kauhavalta, Alajärveltä ja Jalasjärveltä, niin kuin hyvin monen muunkin puhdasverisen Vaasalaisen. Kyllä me kaikki Vaasan etelä-pohjalaiset tiedämme pohjalaisia olevamme, mutta jotkut hieman kauempana pellolla asuvat eivät oikein tunnu tietävän miksi he ovat etelä-pohjalaisia pohjalaisia. Huvittavaa etten väittäisi.

Kirjan takakannessakin vielä varmuuden vuoksi esitetään artikkeli vuodelta 1903, jonka otsikko kuuluu Waasa. Sanomia Waasasta ja Etelä- Pohjanmaalta.

ps. Vielä yksi juttu tähän on pakko lisätä, että tässä silloin joskus taannoin kun Vaasa-lehti vaihtoi nimensä tähän perinteikkääseen ensimmäiseen lehti- nimikkeeseen Pohjalaiseen, niin silloin kai nimivaihdoksella pyrittiin profiloitumaan enemmän maakuntaan päin suuntaavaksi ja tämä varmasti tuntui oivalliselta ratkaisulta varsinkin, kun vielä Ilkka-lehden tuloa ei osattu edes ounastella, niin olisiko nyt taas sitten ajankohtaista priorisoitua ja ottaa taas arvovallan uutena osoituksena käyttöön Vaasa-lehti, tuo kunniakas ja näissä oloissa hyvin selkeästi puhutteleva nimi ja tunnuslauseeksi Vaasa - sanomia Pohjanmaan etelä-pohjalaisille tai sitten toisinpäin? Ei taitaisi onnistua koska nykyisin nimivaihdoslupaakin pitäisi Pohjalaisen ja Vaasa Oy:n hallituksen lkka-konsernin johdolta anella. Saimpahan sanottua.

- Risto Jalonen