Ero sivun ”Taustoitusta Leif Färding dokumentteihin” versioiden välillä

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
(Ak: Uusi sivu: Taustoitusta Leif Färding dokumentteihin Kerään tähän osioon artikkeleita ja yksityisviestejä, jotka eivät suoraan liity Leif Färdingiin, mutta kertovat samasta ympärist...)
 
Rivi 6: Rivi 6:
 
Eli Kasviksen porukkaan en ole koskaan sillä tavalla kuulunut - meidän viiteryhmämme olivat Köynnös-, Komposti- ja Suomi-lehdet, ja nämä olivat pääosin ihan eri porukoita. Heidi Hautala oli oikeastaa ainoa yhdistävä tekijä silloin, Suomi-lehdessä myös J.O.Mallander.
 
Eli Kasviksen porukkaan en ole koskaan sillä tavalla kuulunut - meidän viiteryhmämme olivat Köynnös-, Komposti- ja Suomi-lehdet, ja nämä olivat pääosin ihan eri porukoita. Heidi Hautala oli oikeastaa ainoa yhdistävä tekijä silloin, Suomi-lehdessä myös J.O.Mallander.
  
'''Yrittäjävihreä''
+
''''''Yrittäjävihreä'''''
  
 
Artikkeali vastaanotettu 29. 01. 2015
 
Artikkeali vastaanotettu 29. 01. 2015

Versio 31. tammikuuta 2015 kello 02.31

Taustoitusta Leif Färding dokumentteihin

Kerään tähän osioon artikkeleita ja yksityisviestejä, jotka eivät suoraan liity Leif Färdingiin, mutta kertovat samasta ympäristöstä ja aatteista sekä ihmisistä, joiden keskuudessa Leif eli noin vv. 1970-1979. Toivottavasti tämä taustoitus auttaa tulevaa elämäkertakirjuria jäsentämään 1970-luvun keskeisiä aatteita.

Pekka Haavisto yksityisvestistä 29. 01. 2015 Eli Kasviksen porukkaan en ole koskaan sillä tavalla kuulunut - meidän viiteryhmämme olivat Köynnös-, Komposti- ja Suomi-lehdet, ja nämä olivat pääosin ihan eri porukoita. Heidi Hautala oli oikeastaa ainoa yhdistävä tekijä silloin, Suomi-lehdessä myös J.O.Mallander.

'Yrittäjävihreä

Artikkeali vastaanotettu 29. 01. 2015

Tuula Heima-Tirkkonen on yksi niistä sitkeistä yhteisövihreistä, jotka löysivät vihreän maailmankuvan jo ennen puolueen perustamista. Tapaamispaikkaa ei löydy helposti. Tuula Heima-Tirkkonen on tulossa suoraan töistä Helsingin Hakaniemestä ja lähistöltä pitäisi löytyä kasvisruokapaikka, joka olisi vielä auki. Hänen nilkkansa ovat vasta kuntoutumassa tulehduksesta eikä niitä voi koetella liikaa. Ja löytyyhän se, Vegemesta Vaasankadulla. Pikkuriikkinen, istumapaikkoja on vain kolme. Kokki ja Heima-Tirkkonen tunnistavat toisensa heti.

Oli kiva tavata”, huikkaavat molemmat kun hamppupihvit on syöty ja kehoa puhdistava paikan päällä valmistettu juuresmehu juotu. Vihreiden historiaan alusta asti kiinteästi kuulunut Tuula Heima-Tirkkonen ja pitkähuiskea kokki Jasper Mallander, jonka äiti on Heidi Hautala, ovat tuttuja vuosien takaa.

Heima-Tirkkonen on ollut kasvissyöjä yli neljäkymmentä vuotta. Päätös syntyi lukioiässä 1960-luvulla, kun hän vielä asui lapsuudenkodissaan Otavassa, Mikkelin maalaiskunnassa. Ruokapöydässä oli viimeisestä kotiporsaasta tehtyä ruokaa. Hän söi porsaan sydämen. Heima-Tirkkonen muistelee tilannetta vailla sentimentaalisuutta. Hän ei ylipäätään ole suurten dramaattisten eleiden ihminen, mutta hauska kihertävä nauru työntyy illan mittaan esiin monesti ja kertoo huumorin- ja tilanteentajusta.

Kotiporsaan lopettajaiset saattoivat päätökseen ajatuksen, joka oli muhinut jo pidempään. Kasvissyönti liittyi nuorella naisella laajempaan yhteiskunnalliseen pohdiskeluun. Hän oli seurannut hippiliikkeen karnevalistisen ja yhteiskunnallisen haaran, jippiliikkeen, pohdintaa julkaisuista, joita saattoi tilata laajaa lehtivalikoimaa Mikkelissä pitävästä lehtipisteestä.

”Jippiliike oli se porukka, joka piiritti Pentagonia ja rupesi manaamaan sitä, että se nousisi ilmaan. Beatnikkien sukupolvi”, Heima-Tirkkonen selvittää pääkaupungissa syntyneelle ihmiselle, jolta jippiliike meni ohi.

Heima-Tirkkosesta tuli huomattavan lukenut jo nuorena, sillä hän joutui koulupäivän päätyttyä odottamaan Otavaan menevää junaa pari tuntia, ja käytti sen ajan lukemalla Mikkelin kirjaston suurin piirtein läpi.

Koulun uskonnon opetuksen aukkoja hän täytti kirjaston aatehyllyjen uskontotiedoilla.

”Kasvissyönnissä on paljon sitä elämän kunnioittamista, joka tulee hindulaisesta ja buddhalaisesta perinteestä. Kävin itämaiset uskonnot läpi joskus 14–15-vuotiaana, kun en Mikkelissä tuntenut ketään toista kasvissyönnistä kiinnostunutta”, Heima-Tirkkonen kertoo. Myös jooga on kuulunut hänen elämäänsä 1960-luvulta lähtien, vaikka mitään joogakursseja ei tuolloin ollut. ”Joogasin yhden joogakirjan kannesta kanteen ja olen niillä opeilla pärjännyt”, hän nauraa.

Heima-Tirkkonen oli alusta asti, ja jo hiukan sitä ennen, mukana kaikissa niissä yhteisöissä ja yhdistyksissä, jotka vihreiden esiin kasvuun perinteisesti liitetään. Alkuhan ei ollut Koijärvi vuonna 1979. Paljon oli tehty jo sitä ennen. Koijärven lintujärven pelastamisessa kohtasivat yrittäjävihreät ja perinteiset luonnonsuojelijat, ja Heima-Tirkkonen on näitä yrittäjävihreitä. Koijärvelle hän ei raskaana olevana lähtenyt.

Hän oli lähtenyt Otavasta Helsinkiin, kun 1960-luku vaihtui 1970-luvuksi. Hän tuli opiskelemaan teoreettista filosofiaa, mutta vaihtoi sitten Taideteolliseen korkeakouluun. Helsingistä löytyi radion Vesimiehen ajasta tutun Jorma Elovaaran kirjapaino, josta oli muodostunut eräänlainen sosiaalikeskus niille ihmisille, jotka eivät oikein sopeutuneet sen aikaiseen elämänmenoon. Siitä tuli hänenkin paikkansa. ”Sinne tulivat kaikki ne, jotka halusivat saada sanansa kuuluviin. Sitä on nykyään vaikea kuvitella, että silloin oli olemassa maailma, jossa ei ollut edes kopiokoneita. Kaikki julkaiseminen oli työn ja tuskan takana”, Heima-Tirkkonen kuvaa.

Vuonna 1974 hän ja Elovaara kumppaninsa kanssa perustivat Syndicate Press -nimisen yrityksen Elannon lopetetun maitokaupan tiloihin Laivanvarustajankadulle. Loppu on historiaa: se on se vaihtoehtoisten ajatusten pesäpaikka, johon yleensä viitataan, kun puhutaan vaikkapa Heidi Hautalan, Pekka Saurin tai Pekka Haaviston nuoruuden aktivismista.

Vuosina 1982-86 siellä toimi Suomi-lehden taustayhdistykseksi perustettu Perusta ry, jota olivat perustamassa muun muassa Teppo Turkki, Sauri ja Haavisto, ja jonka latomovarustuksella suurin osa sen ajan pienlehdistä ladottiin. Perusta on yhä olemassa ja Heima-Tirkkonen sen puheenjohtaja. Perusta on yksi Vihreän Langan osakkeiden omistajista. Mutta palataan taaksepäin, Syndicate Pressiin.

”Sinne löysivät tiensä kaikki pienlehtien tekijät. Teemu Lehto teki ensimmäisiä Totaali-lehtiä ja Haaviston Pekka istui siellä kesällä 1976 ja niittasi kasaan Köynnös-lehtiä. Sitten siellä alkoi pyöriä Teppo Turkki ja Pekka Sauri. Ne teki siellä muistaakseni Hengissä Helsingissä -nimistä kirjaa.”

”Syndicate Pressissä oli halpaa paperia, jonka porukka itse leikkasi arkeiksi. Sitten arkit painettiin, ja lehden tai kirjan sai itse koota, niitata ja liimata kasaan. Sitten tekijät maksoivat kirjapainolaskunsa ja painuivat myymään tuotettaan.” ”Se oli tavallaan pienlehtien oppipaja”, Heima-Tirkkonen sanoo.

Media heräsi vasta Koijärven kohuun, mutta vaihtoehtoliikehdintä oli ollut hektistä jo sitä ennen. Oraansuojelijat-yhdistys oli pantu pystyyn 1973, Helsinkiin perustetun ravintola Kasviksen aatteelliseksi taustaksi. Koijärven aikoihin yhdistyksellä oli ravintolan ja sen yhteydessä toimivan kaupan lisäksi jo Samsaran leipomo- ja kustannusliike, latomo, Uuden Ajan Aura -lehti ja löyhästi yhdistykseen kuuluvat luomuhenkiset maaseutuyhteisöt Nötössä ja Kiskossa.

Kun Kasvis syntyi, Heima-Tirkkonen siirtyi sinne leipuriksi. Hän oli hyvä leipomaan, keksi jo murrosiässä, että leipominen ja ompelu poistavat ikävystymistä. Kun sitten Samsaran leipomo perustettiin, hänestä tuli sen ensimmäinen toiminnanjohtaja. Uuden Ajan Auraan hän kirjoitti muun muassa runoja.

Monipuolisuus oli näissä piireissä miltei vaatimus. Se teki toiminnasta tehokkaan. Kun ensimmäiset kulttuuri- ja mielipidelehtituet 1980-luvulla jaettiin, Uuden Ajan Aura sai 40 000 markkaa ja se sijoitettiin latomakoneeseen. Heima-Tirkkosesta tuli latoja.

”Rupesin pyörittämään Suomi-latomoa, jossa tehtiin jo seuraavan polven kulttuuri- ja mielipidelehtiä. Tuli valtava kirjo uusia pienlehtiä. Niistä melkoinen osa tehtiin Suomi-latomossa, joka oli Perustan yritys.”

Nuorena kymmensormijärjestelmän oppineena ja taidon säilyttäneenä Heima-Tirkkosella oli sormensa pelissä suurimmassa osassa 1970- ja 80-luvun vaihtoehtolehdistä. Ja 1983 perustetussa rockin ajankohtaislehdessä Rumbassa, jota sitäkin ladottiin Suomi-latomossa. Rumba toi ihan uusia etuja. ”Näin Helsingin kaikki bailumestat ja rockfestarit.”

Työmäärä Oraansuojelijoiden ja Perustan yrityksissä oli valtava ja sitoutuminen kovaa.

”Kaikki olivat kuin yhtä suurta perhettä. Oli kymmenittäin ihmisiä, varmaan satoja. Suomi-latomoon sai tulla tekemään töitä siihen vuorokauden aikaan kuin halusi. Palkat olivat minimitasolla, mutta vapaudet sitä paremmat”, Heima-Tirkkonen kuvaa. Ihmisen kaikki energiat suunnattiin kulloinkin käynnissä olevaan yhteiseen projektiin. Tehtiin tavallaan ääriprojekteja. Aatteellisesti ihmisiä yhdistivät kasvissyönti, suvaitsevuus, vähäinen kulutus, luomu, sosiaalinen huolenpito.

”Jossain tv-ohjelmassa sanottiin, että tällaisissa tiimeissä syntyy syvä ymmärrys toisesta ihmisestä, hänen tavastaan työskennellä ja siitä, miten hän on maailmassa. Se näkemys jää pysyväksi ja vaikka jotain tiimikaveria ei olisi nähnyt kymmeneen vuoteen, niin hänet nähdessään ihmisen tunnistaa heti samaksi”, Heima-Tirkkonen kuvaa suhdettaan tuon ajan työtovereihinsa.

Rikastumaan hän ei ole päässyt, mutta se ei häntä haittaa. Hän omaksui jo varhain elämäntavan, jossa kulutetaan mahdollisimman vähän, laitetaan mahdollisimman vähän uusia luonnonvaroja liikkeelle; pitäydytään enemmänkin tuottavana kuin kuluttavana.

Heima-Tirkkonen työskentelee nykyään Abiliksen projektikoordinaattorina. Abilis auttaa, kouluttaa ja kannustaa kehitysmaiden vammaisia. Intia ja Afrikka on tullut tutuksi. Uganda on jo tutumpi kuin Suomi. Maassa on poikkeuksellinen tilanne: vammaisilla on kiintiö parlamentissa ja pienissäkin hallintokunnissa on vammaisasioiden konsultti, joka itse on vammainen. Saatan Heima-Tirkkosen pysäkille haastattelun jälkeen. Hän huokaisee. Ilta on ollut vuosikymmenien uurastuksia täynnä. Se viipyy hänessä vielä. Niiden ääriprojektien paino.

Tuula Ulla Inkeri Heima-Tirkkonen, 62 v, syntynyt 1952 Otava, Mikkelin mlk

- 2000 -luvulla Kehitysmaiden vammaisia tukevan Abilis-säätiön projektikoordinaattori, - Etiopia, Somalia, Somalimaa, Sierra Leone, Liberia, Ghana & Länsi-Afrikan englantia puhuvat maat/aiemmin Uganda&Intia

- Opiskellut 1970-luvulla teoreettista filosofiaa, tiedotusoppia yms tarpeellista Helsingin yliopistossa ja taiteita Taideteollisessa Korkeakoulussa, josta jopa joku tutkintopaperi, tiedottajan koulutus MTi 1990-luvulla

Työskennellyt 1970- ja -80–luvulla vaihtoehtoisissa kustannusyrityksissä, latojana ja latomonhoitajana Välillä leipurina Oraansuojelijoiden Kasvisravintolassa ja Samsaran leipomon ensimmäinen toimitusjohtaja Kunnallisvaaliehdokas Helsingin vihreissä 1984-92 - lautakuntapaikkoja 1980-luvulla, 2000-luvulla Hgin käräjäoikeuden lautamies

1990-luvulla graafisena free lance -suunnittelijana, toimittajan töitä, kirjoitukset nimimerkillä Daniela Norsumäki, Rumban hallintopäällikkö 1996-2000

1990-luvulla Vihreän Sivistysliiton hallituksessa ja toiminnan kehittämisessä ViSiO -opintokeskukseksi ja

KEHY-säätiö Siemenpuun perustamisessa vuosituhannen vaihteessa Tiedonjulkistamisen apuraha 1995 yhdessä Tove Selinin ja Tarja Kallio-Tammisen kanssa Ruohonjuurista elämänpuuksi –Suomalainen vaihtoehtoliikehdintä –historiikin tekoon.

Oraalla –kutsunäyttely Kiasman takaikkuna, toukokuu 2001 , työryhmä Juha Olavinen, Jorma Salojärvi, THTValokuvakollaasi Kehitysmaiden vammaiset – World Bank, Washington v 2002

Yrittää pitää Otavan kotipaikan puutarhan ja perunamaan tuotantokunnossa + perinnepytingit pystyssä. Seuraa globaalia politiikkaa ja kehitystä + hiihtää, ui, pyöräilee, joogaa

Koonnut: Tapio Parkkari 30. 01. 2015