Taiteesta

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Aulis Louko, Maalari, joka oli kuvanveistäjä

Vaasan pääkirjastossa seisoo tummanpuhuva, nokkavan brutaali veistos, sen ohi kulkevat lukemattomat vaasalaiset. Taideteos jököttää kirjastosaliin avautuvan vasemman ovenpuoliskon taakse jäävässä nurkassa. Hämmästyttävän soveltumaton puuveistoksen sijoituspaikka. Teoksen nimen voisi katsoa tässä yhteydessä symboliseksi, siellä se seisoo 'Tehostettu yksilö' omassa loukossaan, kaiken kansan kolhittavana. Jalustasta löytyy taiteilijan nimi: Aulis Louko.

Louko oli Vaasan taiteilijaseuran sekä Pohjalaisen taiteilijaliiton jäsen. Hän kuului vuosina 1970 - 71 seuran johtokuntaan. Ensimmäiset signeeratut työt, jotka olivat öljymaalauksia, sijoittuvat vuoteen 1975. Ensimmäiset näyttelytyöt valmistuivat kuitenkin jo 1969. Ne olivat puuveistoksia. Louko oli ammatiltaan kaupungin rakennusmaalari, kunnes antautui täysin taiteelliselle kutsumukselleen. Hän oli naimisissa ja neljän lapsen isä. Aulis Louko syntyi 26.8.1936 Isossakyrössä ja kuoli oman kätensä ohjaamana Wolffin huvilalla Vaasan Palosaarella 24.2.1977.

Harmonisia helmiä

Kasnnuksensa taiteilijana Louko sai öljymaalauksillaan. Niitä hänellä oli lukuisissa yhteisnäyttelyissä esim. 'Maisemamaalaus' v. -72, joka onkin kaksipiippuinen juttu. Keskeistä osaa tästä maisemasta esittää pakettivolkkari luonnon helmassa, mutta tämä luonto pelkistyy abstrakteihin suorakaiteisiin. Kaksi hänen massiivisen herkkää veturitarinaa, ''Veteraani lähtee' ja ''Matka laulu', jotka valmistuivat -75, osallistuivat sekä Taidemaalariliiton vuosinäyttelyyn että Suomen taiteilijain 81. näyttelyyn. Eikä syyttä, sillä ne ovat Loukon tuotannon harmonisimpia helmiä.

Pohjanmaan museosta, joka -78 järjesti muistonäyttelyn, löytyy A. Loukon maalauksia mm. 'Nelivuotiaan aamu', 'Työmies' sekä 'Morsiuspari', joka on yksi hänen parhaista töistään. Pensselillään Louko viritteli mystisiä näkemyksiä, usein hyvinkin realistiseen lopputulokseen. Hänen maalauksensa koskettavatkin useimmin aivan tavallisia asioita, arkipäivän askareita. Louko osasi hommansa, mutta mikään myyntimies hän ei ollut. aulis oli kansanmies ja taiteelleen uhrautuva työmies. Tuo taide työnä, kun vain niin usein osoittautuu alipalkatuksi. Onpa kuitenkin maalaus nimeltään 'Perhekuva' löytänyt tiensä aina valtion kokoelmiin saakka. Tänä päivänä muutamia töitä on myös Kokkolassa renlundin museossa ja eräs Porin kaupungin suojissa.

Kuvanveiston puuseppä

Onhan noita, mutta valtaosa Auliksen töistä on edelleen hänen leskensä Aunen Valtaosa näistä koristaa Kirkkopuistikon terveysasemaa mm. vuonna -69 valmistunut 'Ovella'. Se kertoo meille esimerkillisen hyvin siitä, kuinka voimakas sisäinen virkistys pursuaa Auliksen työstämästä puusta. Aulis puhalsi puuhun henkensä. Hän oli kuvanveiston puuseppä. Yleisesti ottaen Loukon veistokset kaikesta huolimatta ovat hyvinkin tuntemattomia. Taiteilijalle itselleen ne olivat kuitenkin tärkeitä, vaikkapa hän päätyikin maalaamisen pariin, koska kovin kotipaikkahenkisenä tunsi puuta veistellessään unohtuvansa liiaksi syvälle uurteita ja miltään tutkistelemaan ja tällöin unohtuivat ne niin rakkaat Kyronlaakson maisemat. Niitä sitten ilmaantui kankaalle kuin itsestään Auliksen maalatessa, mutta puun kanssa painiskellessaan hän syöksyi suoraan sielunsa syviin syövereihin. Silloin Kirkkopuistikolla Lyskan vieressä sijainneessa puutalossa asusteli taiteilija Louko perheineen. Rakennukseen kuului myös kellaritila, jossa syntyi puutyö toisensa perään. Ateljee tai verstastilaa ei Loukolla vielä tällöin ollut. Asiaan tuli kuitenkin parannus, kun kevättalvella -75 Pentti Uusikylä keksi käyttöä Wolffin hylätylle jugendhuvilalle. Pentti poikkesi herra Sandellin luokse ja siitä paikasta he lähtivät heitteillejätettyä kiinteistöä katsastamaan. Ensi töikseen kiskaisi sandell haan irti ovesta todeten: -ettei tehdä tästä sitten tämän kummempaa numeroa. Ja siinä sitä sitten oli ateljeetila. tässä yhteydessä Pentti muisti myös ystäväänsä Aulista ja hieman myöhemmin tuli kuvioihin mukaan jorma Haavisto. Tilaa oli yllin kyllin. Pääasiallisessa käytössä oli kuitenkin vain kolme toisen kerroksen huonetta, kullakin omansa.

Aulis oli taiteilijana rehellinen pohjalainen, Kyrööstä kotoosin. Eräs hänen huumorinhöysteisistä sanonnoistaan viestii meille vieläkin sangen ytimekkäästi siitä, kuinka paljon jääkään tekemättä, vähän yhdeltä sun toiselta. - Pitäs ja pitäs mennä viidellä hevosella myllylle, mutta ku ei oo yhteenkään tarpeeks kuormaa.

-Risto Jalonen Kansan Ääni Perjantaina 24.6.1988