Sven-Erik Klinkman

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sven-Erik Klinkman
Sven-Erik Klinkman

Vaasalainen rockmusiikki ja erityisesti ruotsinkielisten ja kaksikielisten harrastama rockmusiikki on voimakkaasti marginalisoitu kansallisen rockin historiankirjoituksessa. Sellaiset vaasalaisbändit kuten Wantons, Slippers tai Wild Force eivät ole laisinkaan mainittu muuten varsin kattavassa rockhistoriikissä nimeltään jee jee jee, suomalaisen rockin historia (1998).

Toisaalta sellainen sinänsä mielenkiintoinen kuriositeetti kuten Reflexbandet joka levytti yhden vinyylin suomenruotsiksi 80-luvun alussa, on mainittu kirjassa.

Reflexbandetin jännittävä, mutta tuskin kovin vaikutusvaltainen yritys lanseerata suomenruotsalaisen vastineen Blood, Sweat & Tears- sekä Chicago-yhtyeiden jazzrockille jäi merkilliseksi yksittäiseksi muistoksi vaasalaisen, suomenruotsalaisen rockin eräästä historian käänteestä. Useampi ryhmän jäsenistä oli silloin melko uuden Peffanin eli Vaasan ruotsinkielisen pedagoogisen tiedekunnan opiskelija, ja henkilökohtainen tausta heillä oli enemmän ruotsinkielisellä pohjalaisella maaseudulla kuin Vaasan kaupungissa.

Koska olen tutkinut ruotsinkielisen ja kaksikielisen vaasalaisrokkin taustaa ja vaikutteita ainoastaan puolitoista kuukautta - eli olen aivan tutkimustyöni alkutaipaleella - en pysty tällä hetkellä vielä vetämään kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tutkimastani aihepiiristä. Sen verran voin kuitenkin sanoa että vaikuttaa vahvasti siltä että entisen kaupunginjohtajan Seppo Sanakosenahon aikanaan esiin tuoma ajatus Vaasasta ja vaasalaisesta kultuurista koostuvan oikeastaan kolmesta eri kulttuurista –suomenkielisestä, kaksikielisestä ja ruotsinkielisestä kulttuurista - näyttäisi pitävän paikkansa aika hyvin mitä tulee rockmusiikkiin kaupungissa. Toisaalta vaikuttaa myös siltä että viime vuosina on tapahtunut tietty käänne vielä voimakkaamman kielellisen jakaantumisen suuntaan. Samalla voidaan odottaa että yllättävän vahvasti kaksikielinen rock-kulttuuri kaupungissa saaattaa tulevaisuudessa kokea muodonmuutosta ja ongelmia tästä johtuen.

Erityisesti sekä Wantons että Gubbrockarna yhtyiden voimahahmo Krister Kuljun haastattelu, jonka tein muutama viikko sitten, viittaa selvästi tällaiseen käänteeseen. 60- ja 70-luvuilla Vaasassa tapahtui paljon kanssakäymistä kielirajojen yli muun muassa baari- ja koulutanssikulttuurissa.

Oli olemassa useampi täysin integroitunut kokoontumispaikka kuten Valio-baari, Wivex, oppikoulujen koulutanssit jne. Tänä päivänä jako suomen- ja ruotsinkielisten kesken baarien, ravintoloiden ja muiden kokoontumispaikkojen suhteen näyttäisi olevan selvempi. Tämä ilmiö on ilmeisesti seuraus siitä tosiasiasta että Vaasaan on viime vuosikymmeninä muuttanut yhä enemmän opiskelijoita eri maakunnista.

Vaasan populaarinen musiikkielämä tänään näyttäisi siten olevan tietyssä määrin melko selvästi jakautunut kielellisesti, niin että on olemassa rock-kulttuuri joka on enimmäkseen suomenkielisten suosima ja jolla on yhteydet esimerkiksi Welmu-yhdistykseen sekä sellaisiin ryhmiin kuten Good Mood Club ja levykauppa Kråklund Records kun taas ruotsinkieliset suosivat sellaisia paikkoja kuten Doo-Bop Club sekä muutamia evytysstudioita kuten Slangar-siskojen studio Vaskiluodossa missä työskennellään erityisesti popmusan piirissä, ja vieläpä aika menestyksekkäästi kansallisissa Euroviisu-puitteissa (jotka tosin kansainvälisesti eivät ole olleet tähän asti kovin menestyksellisiä).

Vaikuttaisi siltä että ruotsinkieliset musiikinharrastajat Vaasassa suosivat etenkin sellaisia genreitä kuten soul, moderni jazz, funk, mutta myös pop, kun taas suomenkielisellä puolella sellaiset genret kuten heavy, blues, klassinen rock näyttäisivät olevan enemmän suosittuja. Tämä on ainoastaan alustava johtopäätös jonka esitän tutkittuani vaasalaista rockia ja erityisesti suomenruotsalaista ja kaksikielistä rockia ja poppia puolitoista kuukautta. Mutta työ jatkuu a tulee toivottavasti näyttämään tarkemmin mitkä ovat tämän tyypisen rajakultuurin erikoispiirteitä, haasteita, mahdollisuuksia ja vaikeuksia.

Työni teen suomenruotsalaisen Svenska litteratursällskapet i Finland-yhteisölle. Työni on määrä saada valmiiksi vuodessa eli suunnilleen ensi vuoden syyskuussa.

S-E Klinkman:

Sven-Erik Klinkmann on folkloristiikan, erityisesti populaarikulttuurin tutkija Åbo Akademissa sekä Svenska litteratursällskapet i Finlandin tutkija. Klinkmann väitteli vuonna 1999 tohtoriksi Åbo Akademissa. Väitöskirjan nimi on Elvis Presley - Den karnevalistiske kungen. Eli suomeksi Elvis Presley - Karnevalistinen kuningas.

Kiinnostuneet voivat ottaa minuun yhteyttä sähköpostitse, sanoo Sven-Erik:

sven-erik.klinkmann@netikka.fi

Populaarikulttuurin tutkija, SLS, Åbo Akademi 'Lihavoitu teksti