Risto Jalonen

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Risto Jalonen, kuva- ja sanataiteilija

Kuva ja äänitaidetta by Jalonen
Taidemaalari, kirjailija, graafinen suunnittelija ja valokuvaaja. Syntynyt Vaasassa 28.10.1957. Työskennellyt virallisestikin edellä mainituissa ammateissa.
                 Elämä -
                 ajan lähde.
                   -----                
                 Runojen tuoja
                 mieleni suoja
                 ilman en jaksaisi
                 maailmaani maksaisi.
              Isä:   Liikkeenharjoittaja Väinö Johannes Jalonen 
              5.2.1928 - 28.12.2003
              Äiti:   Kirjanpitäjä Helvi Anelma Jalonen 28.10.28
              Vaimo:  Pirjo Anneli Jalonen 
              Lapset: Meiju Marika, Mikke Antero ja Tommi Joonas Eemeli
              

Esittely - - Multitaiteilija, innovaattori Risto Jalonen ei noudattele tekemisissään tai tuotannoissaan minkään valtakunnan rajoja. Shamanistisella otteella hän pystyy sitomaan yhteen niin eri tekijöitä kuin aiheitakin. Hänen julkaisumuotoinen poikki- - taiteellinen tuotantonsa on tähän meidän digitaaliseen aikakauteemme täydellisesti orientoituvaa materiaalia. - - Ajassa liikkuvalla työllään Jalonen tallentaa tulevaisuuden perinnettä, tietoisuutta joka terottaa meidän kaikkien profiilia. - - Lainaus Harri O. Niskasen tekstistä, Avain -teoksesta vuodelta 2005


Pieni kelaus

Muutimme Tukholmaan 17.10.1947 ja siellä vierähti aikaa yli 7 vuotta. Palasimme 28.10.1984 ja yöllä laivalla huomasin yhtäkkiä: -Et hei nythän on mun synttärit.

Kesällä olin käynyt tekemässä baaridiilit Suomessa ja sukulaiseni hoitelivat hommaa sen aikaa että sain paluumuutto asiani järjestykseen. Omalta osaltani baarinpitäjän arki alkoi 30.10.1984. Kaiken kaikkiaan baari pyöri nimissäni yli viisi vuotta 2.8.1984 – 10.9.1989. Tuona aikana tapahtui paljon. Yhdistelin keskiolut- ja korkeakulttuuria huolettomasti toisiinsa ja alkuvastustuksen jälkeen kaikki yht’ äkkiä huomasivatkin:

-Et hei tähän on hyvä idea ja varsinkin sen jälkeen, kun M.A. Numminen huomio jutun Baarienmies kirjassaan ja mm Me –lehti, paikallisTV , Radio Österbotten ja YLEn ykkönen kävivät tekemässsä juttua.

Tähän samaan ajanjaksoon sijoittuu myös vilkkain freelancer toimintani, jolloin avustin kaikkia tuolloin paikkakunnalla ilmestyneitä maakunta- ja paikallislehtiä ja joitain erikoisjulkaisuja, sekä tein haastattelutyyppisiä ohjelmia Yleisradion Pohjanmaan yksikölle.

Historiallisesti Vaasassa alkunsa saanut taiteilijayhteisön omaehtoinen näyttelyhallitoimintakin sijoittuu kutakuinkin samaan aikaväliin. Tämä Ranta-Ateljee yhdistyksen satsaus taiteen ja kansan toisiinsa lähentämiseksi huomioitiin laajalti, aina Helsingin Sanomia myöden ja paikkakunnan kuumimpana perunana aihe pysyi pitkään. Yhdistys jäi kuitenkin rekisteröimättömäksi ja Palosaaren Salmikadulla entisissä saippuatehtaan tiloissa 13.7.1988 virinnyt toiminta loppui 31.10.1989. Suurin syy tähän, luonnollisten näkemyserojen lisäksi, oli jäsenistön epäsäännöllinen yhteisvuokraan osallistuminen. Homma kaatui juuri silloin, kun kaupunki vasta kiinnostui asiasta; kulttuuritoimi myönsi pienimuotoisen apurahan ja vakituinen näyttelyvalvoja olisi ollut seuraavalle kaudelle luvassa, mutta juuri näinhän näissä jutuissa usein käy. Seuraavana kesänä järjestettiin kuitenkin vielä (jatkoksi edelliskesäiselle) näyttely huvipuisto Wasalandian näyttelytornissa, mutta nyt esiinnyttiin nimikkeellä Ranta-Ateljeeryhmä.



SEAMK Seinäjoen ammattikorkeakoulu

Linja. kulttuurituotanto ja mediatuotanto Oppilastyö

Haastattelu: Leena Nyysti 16.12.2004

Rahoitusta a´la Risto Jalonen

Haastattelin taiteilija ja graafikko Risto Jalosta, joka on tunnettu taiteilija Pohjanmaalla. Vuosien varrella hänellä on ollut kymmeniä projekteja, joihin hän on saanut rahoitusta erinäisistä paikoista. Jalonen on esimerkiksi koonnut omaa ja muiden taidetta monien kirjojen kansien väliin, maksamatta projekteista itse mitään. Olin ottamassa selvää kuinka tämä on ollut mahdollista.

Minkälaisiin projekteihin olet hakenut rahoitusta vuosien varrella?

- Olen hakenut lähinnä julkaisutoimintamuotoista rahoitusta. Toisin sanoen sponsoreita erilaisille poikkitaiteellisille painotyöhankkeilleni, kuten kirjoille ja kalentereille. Tietenkin jonkin verran myös taidenäyttelytoimintaan.


Kerro ensimmäisestä kirjaprojektistasi?

- Ensimmäinen kirjaprojektini sai alkunsa pian paluumuutettuamme Tukholmasta Vaasaan. Sattui nimittäin niin, että noin vuosi mainitun tapahtuman jälkeen loppuvuodesta 1985 mummoni sisko, rakas Suoma-tätini otti yhteyttä ja pyysi tulla käväisemään. Minähän menin ja tämä täti-immeinen kysyi, että olisinko mahdollisesti kiinnostunut pienimuotoisen kirjan tekemisestä? Ja jos olisin, niin viitsisinkö selvittää painokustannukset, jos hän vaikka sitten koittaisi laskun maksella. Näin tapahtui ja Suoma-täti kustansi tämän 1986 keväällä ilmestyneen varsin erikoisen ensimmäisen teokseni nimeltä Tuulee.


Kerro viimeisimmästä projektistasi. Mistä ja keltä sait rahoitusta? Onko siinä sponsoreita mukana?

- Viimeisin projekti... se onkin vähän mutkikas juttu. Nimittäin en oikein itsekään tiedä mistä se alkoi ja mihin loppui. Eli joulukuussa 2003 otti Timo Sinnemaa helsinkiläisen kustannusyhtiö Runogallerian johtaja minuun yhteyttä ja ehdotti, että istuppa Risto vaihteeks taas koneen ääreen ja anna tajunnan virrata, niin tehdään niinkuin ennen vanhaan, että sinä kirjoitat ja teet leiskan (tollanen 64 sivua ja kansi) ja me hoidamme painon ja kustannuspuolen. Siis, kirjoja tulee painosta ulos 400 kpl, josta sinä saat työpalkkana toisen puoliskon (200 kpl) ja me pidämme sen toisen. Näin toimittiin. Juttu rönsyili tässä vaiheessa vain sen verran, että koska halusin pari värikuvaa tähän Yksin -kirjaan mukaan, niin hommasin Painotalo Vartevan niiden painajaksi ja sponsoriksi ja ne lähetettiin sitten Helsinkiin Yliopistopainoon täydentämään teosta. Sitten alkoi tapahtua eli sattuneista syistä kaksi ystävää halusi tehdä käännöstyötä kyseisen kirjan parissa, joten minäpä rimpautin Helsinkiin ja kysyi olisiko sielläpäin julkaisukiinnostusta kirjan mahdollisille käännösversioille? Kiinnostusta oli, mutta ei juurikaan rahaa. Varteva lupautui kuitenkin taas hieman painossa avustamaan ja muistin, että Multiprintillähän on painoja myös Venäjällä ja edustustoimintaa Ruotsissa. Siispä, koska tulevat käännökset sattuisivat olemaan venäjän- ja ruotsinkielisiä, niin ei muuta kuin vanhan kaverini Vaasan Multiprintin paikallisjohtajan puheille. Esitettyäni idean ja siihen jatkeeksi, että eiköhän Jyrki paperisponsorinkin moiseen hankkeeseen löytäisi, niin toveri lupasi selvittää asian. Sanoi, ”tuuppa viikon päästä, niin kattellaan. Että eiköhän tämä tästä.” Paperisponsori löytyi. Tämän johdosta käännösversioissa mainitaan paperilaatu. Ja näin ollen Multiprint teki Runogallerialle lähes ilmaiseksi (minimaalistakorvausta vastaa) paitsi painotyön niin myös kasaamisen, leikkaamisen ja liimasidonnan. Tästähän sitten juhlat repes eli Runogallerian Sinnemaa intoutui julkistamisjuhlia ja retrospektiivistä tapahtumaa ideoimaan ja pohti, että kyllä siihen sitten vielä tarvittaisiin uusi pienimuotoinen taiderunokirjakin. Yksityisiltä ennakkotilaajilta hankittiin tarvittavaa pääomaa ja virisi idea vielä runokilpailunkin järjestämisestä. Tämä varsinkin siksi, että lukkoon lyödyn juhlapäivän järjestelykumppaniksi oli Runogalleria löytänyt Kansainvälisen kulttuuriseura Mira ry:n, joka oli luvannut varata juhlatilan ilmaiseksi tulevia Vaasan Ristoon Päiviä varten. Siis maahanmuuttajille suunnattu runokilpailu vireille, että vielä siitäkin sitten ehdittäisiin vihkonen tekemään. Sattui kuitenkin niin, että joku huomasi ajatella, että jos juhlissa myös pohjalaisuutta on tarkoitus korostaa niin pitäisihän oman maakunnan äänikin saada kuulumaan ja näinpä laitettiin sitten vielä toinenkin runokilpailu käyntiin. Tässä vaiheessa oltiin saatu yhteistyökumppaneiksi Kurikka-Lehti, Pohjankyrö ja Kyrönmaa. Loppujen lopuksi rakentui vielä yksi lisäkirja joissa kilpailutekstien parhaimmiston lisäksi oli sitten paitsi minun niin suuren kutsuvierasjoukon materiaalia. Jossain tämän kaiken välissä Mediahouse Siltaloppi Ltd oli myös osaltaan kiinnostunut aiheesta. He ottivat yhteyttä ensin Helsinkiin, sitten Miraan ja lopuksi vielä minuunkin ja näin ollen kävivät sitten tekemässä juhlista dokumenttitaltioinnin, joka ilmestyi DVD:nä pari viikkoa juhlien jälkeen.


Millaisiin haasteisiin olet törmännyt hakiessasi rahoitusta?

- Koko taiteen tekemiseni on haastetta. Näinhän pitää ollakin ja lasken suurelta osin nämä poikkitaiteelliset usein monia vierailijoitakin (kollegoja) mukana pitävät hankkeeni nimenomaan painomaailmaan sidoksissa oleviksi taideteoksiksi. Luulen, että juuri tämän aikaansaaminen ja sen toteen näyttäminen on joka kerta se suurin haaste. Ja se että kustantajat ja sponsorit kerta toisensa jälkeen uskovat ja luottavat visiooni; haluavat olla mukana sen toteutumisessa. On siinä haastetta.


Entä millaisia vahvuuksia projekteillasi on, joilla voit perustella rahoittajalle kannattavuutta?

- Luulenpa niin, että noista edeltäneistä kysymyksistä käy selville vahvuuteni... Mikä se nyt sitten onkaan? Siis, ehkä se on se, että teen tätä työtä melko pyyteettömästi. Olen rehellinen taiteelle ja suuri osa menee kyllä puhtaasti kulttuurin toteuttamisenkin piikkiin eli ei siinä sitten kukaan laske omia tai kustantajankaan rahoja kunhan juttu saadaan vain hyvin hoidetuksi. Jonkinlaisena yhteenvetona voisi kai sanoa, että annan asioiden tapahtua ja olen monesti sattunut olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja kun tilaisuus on tarjottu olen pystynyt aina paikkani täyttämään. Tottahan on tietenkin sekin, että olen vuosien varrella tehnyt myös melko paljon aivan palkkiopohjaistakin kuvankäsittely-, suunnittelu- ja toimitustyötä. Yhteistyökumppaneita, tuttavia, ystäviä on oltava tiheässä ja jos ja kun itse kukin saa itsensä määrätyllä tavalla verkottumaan, ansaitsee paikkansa, niin se tärkein asia siellä kaiken takana (ainakin minun kohdallani) on äärimmäinen rehellisyys kaikessa yhteisten asioiden hoitamiseen liittyvissä seikoissa. Se on nimittäin niin, että jos jolta kulta uskottavuus loppuu, niin pian loppuu sitten kaikki muukin. Eli rehellisyys perii maan aina loppujen lopuksi.


Päätelmä

Ainakin siis taiteilijan työssä on oltava vahva verkosto ja on ansaittava luottamus yhteistyökumppaneilta. Muillakaan aloilla tästä ei ole varmasti mitään haittaa. Puheenlahjatkaan eivät ole ollenkaan yhdentekeviä, vaan on osattava vakuuttaa rahoittajat, ellei työ ole sitä jo tehnyt.

Avajaispuhe

Kustannusliike Runogallerian ja Mira ry:n kulttuurijuhlassa

Julkaistu Joutsenlaulu taideaikakausikirjassa 2006

Kun on tuntenut jonkun ihmisen jo pitkään tulee monia muistoja mieleen, monia kuvia, monia puolia. Toisista pitää ja toisista ei, mutta sitä ihmistä ei unohda. Minulle Risto Jalonen on tällainen henkilö. Särmikäs, kanttinen, ei jätä ketään kylmäksi.

Muistan kun, olimme tunteneet jo muutaman vuoden ja Risto oli vauhdikkaalla reissulla Helsingissä. Hän soitti minulle ja sanoi: - Tuleppa tänne vähän tuulettumaan.

Olen asunut ja tai työskennellyt Helsingissä viimeiset 35 vuotta, mutta hän vei minut ihan uskomattomiin paikkoihin ja tapahtumiin. Tunne oli vähän niin kuin olisi kulkenut näytelmän sisällä. Todellisia epätodellisia tilanteita, muistikuvia. En olisi voinut kuvitellakaan, että tällaisia paikkoja löytyy edes Suomesta, saati sitten Helsingistä, jonka uskon tuntevani varsin hyvin. Ristolla on kyky loihtia ympäristöä tekemään ikimuistoisia hetkiä ja kyllähän toisaalta Riston kirjatkin kertovat eletystä elämästä: Elämän kiitoradalla, Villiä menoa, Liidokkeja, mutta sitten toisaalta myös herkkyydestä: Runon vuoksi, Kaikuja, Viestejä tähtiveneestä, Sokkelopeliä ja Yksin. Kyllä voin kokemuksesta sanoa, että Ristoo on henkilö johon kannattaa tutustua ja syvimmälle pääsee hänen teostensakautta. Täällä niitä on esillä, sekä kuvataidetta ettäkirjallisuutta, tässä salin puolella ja sitten tuolla eteisaulassa. Voisi ehkä sanoa... nyt en sillä lailla kuvataidetta tunne, muuta kuin ihailen, mutta näin kirjallisuuden puitteissa, että Ristolla on Saarikosken charmia monella tapaa ja hän on täällä tänään.

Vaasan Ristoon Päivänä 30.10.2004 - Timo Sinnemaa Risto Jalonen

[1]