Raimo Palola

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Raimo Palola Koukku

Palola Raimo: Koukku Rv-kirjat, 1980, 215 s., painos: , kunto: K3, Sidottu

Raimo 50-vuotta

Kuukalenterin mukaisen 51 vuotispäiväni aattona, 13. 1. 2006, täyttää 50 vuotta saarnaaja-laulaja Raimo Palola.

Raimo Palola päästyään alkoholikoukusta kirjoitti nuoren elämänkokemuksistaan, mikä Valtter Luodon avustuksella koottiin kirjaksi vuonna 1980 otsikolla "Koukku". Selvinpäin Koukku osoittautui myös hyväksi säveltäjäksi. Parhaita sävellyksiään ovat Palaa en eiliseen, Toiveet eivät täyttyneetkään, Työttömän laulu ja Äidille. Viimeistä olen laulanut päiväkotilasten äideille äitienpäivänä, ja Työttömän laulussa on sitä jotain, mitä maailman vastaavassa, Jaakko Tepon tekeleessä ei löydy.

Vuonna 1980 Katinalassa helluntaiherätyksen kirjoittajaseminaarissa oli kova sana Novum-teossarjan ilmestyminen, mitä Valtter Luoto esitteli. Teoksen neljäs osa on mitä mahtavinta profetian selitystä, kiitos "Norjan Veijonen", Thoralf Gilbrant. Seminaarissa musiikkipuolesta vastasi Raimo Palola. Sieltä saakka Palola on ollut suosikkilaulajiani.

Raimo Palolan sävellyksiä löytyy äänitteillä yli 20. Myös Raimon puoliso Tuula laulaa ja kirjoittaa. Raimo Palolan uusin teksti netissä on Adventti julistaa: Jeesus saapuu!

Vaasan helluntaiseurakunta järjestää Raimo Palolalle, paimenelleen 50-vuotisjuhlan lauantaina 14. 1. klo 14.00. Lämpimät terveiset ja onnittelut myös Lappeenrannan profeetalta.

      • Harri Veijonen

Muisto Raimosta

Joskui vuonna 1978 tai 79 minulle soitti nuori mies, joka asittäytyi Raimo Palolaksi. Hän kertoi olevansa kotoisin Vimpelistä ja opiskelevansa Vaasassa. Syyksi hän sanoi, että Jorma Ojaharju oli kehoittanut soittamaan.

Syynä oli se, että Raimo halusi neuvoja ja ohjeita omaelämäkerrallisen kirjan kirjoittamiseen. Jomppa tiesi miten vaikeasta asiasta oli kysymys ja halusi sysätä ikävimmän työn minulle.

Tapasimme ja jo muutaman päivän kuluttua Raimo toi minulle ensimmäisen version joka oli kirjoitrettu minä-muotoon. Taisin rytätä sen melko julmasti, mutta Raimo otti neuvot tosissaan ja kirjoitti seuraavan version ”omaelämäkerralliseen tyyliin”.

En enää tarkkaan muista, mutta taisin uudelleenkirjoittutaa karjan kolme -neljä kertaa. Pidin tarinasta ja halusin että se julkaistaisiin. Raimo taisi käyttää kirjansa ainakin parilla kristillisellä ja paarilla ”tavallisella” kustantajalla ennen kuin tärppäsi.

Kun Raimo sitten halusi laittaa kirjan liepeeseen kiitosmaininnan minulle, kieltäydtyin kristillisen kustantajan takia. Mitä nyt hieman kadun. Olihan Raimon kirjan julkaisukuntoon saattaminen mielenkiintoinen episodi.

Tapio Parkkari