Pitsitehtaalta kalanpyydykset

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

'Pekissä' on aina puuhattu

Pitsitehtaalta kalanpyydykset...

Jo sadan vuoden molemmin puolin on Vetokannaksella eli präntööläisittäin Pekissä töitä tehty. Kukapa ei nyt tänään kaipaisi Pukin Panimon sitruunasuudaa ja Pukin olutta. Lindemannin suvun jälkeen panimohommia hoiti helsinkiläinen Hartwallin suku ja sitten pullautti koko panimon. Sääli tätä monessa mielessä, eikä vähiten noitten maistuvien juomien puolesta. Ja monelta meni duuni ja unohtuu ammattitaito muissa hommissa. Tai kortistossa.

Sinne Tulimaan veljekset, siis Pekkiin, perustivat ensimmäisen vaasalaisen alan marketin nimeltään Super Market. Sieltä haettiin ruokatavaraa ja etupäässä omilla autoilla.

Rikkihappo Oy teki siellä mm. sodan aikana vuorotyössä kaasunaamareita - kaasua pelättiin ja onneksi turhaan täällä meidän sotarintamilla. Hyönteismyrkkyjen kehittämiseksi oli tehtaan tuntumassa peltopläntti - jäiköhän paljonkin myrkkyjä pohjavesiin perinnöksi meille? Nyt se on valtiollinen Kemira.

Ab Wasa Spetsfabrik lähti pienestä kuten moni muukin täkäläinen tuotantolaitos. Se perustettiin v. 1910 ja nimi oli silloin Ab Record Trikoo Oy ja tekstiilejä tehtiin kahdella pikkuisella kutomakoneella. Nykyään suomalaisfirmat pyrkivät ns. Euroopan omistajiksi ja osakkeista ja pääomista puhutaan kuin engelsmanni ilmoista. Record lähti liikkeelle kuuden silloisen tonnin osakepääomalla eikä se ollut paljon.

Muutaman vuoden kuluttua astui remmiin isännöitsijä, insinööri Paul Malmlund ja pääoma kymmenkertaistettiin. Se oli aikaa, kun sama hyvä mies hoiti koko firman terävän pään asiat. - Malmlundkin oli myös teknillinen johtaja. Euroopasta tuotiin uudet koneet ja valmistettiin espanjalaistyyppistä valenciennes-pitsiä. Oltiin Pohjolan suurin siinä puuhassa.

Tämä Record muuttui Vaasan Pitsitehtaaksi, ensimmäinen verhokone hankittiin , sitten lisää ja nypläyspitsiäkin alettiin nyplätä koneellisesti. Pitsinnypläys on tunnettu harrastus Rauman puolella tänä päivänä vanhojen merikapteenien ja merikarhujen parissa...

Pekistä alkoi lähteä Suomeen pitsiä, verhokankaita, sukkia ja kalaverkkoa. Toimitusjohtajaksi tuli kauppias Gustaf Svanljung (vaikuttajasuku Vaasan menestyksessä), Malmlund hoiti tekniikkaa ja kehruumestarina oli englantilaisperäinen Warburton. Malmlund vaikuttikin tehtaan johdossa yli neljäkymmentä vuotta. Miestä kutsuttiin lempinimellä 'klockarfar', mistä lie saanut moisen kellokallen nimen? Sitten tehtaan johdossa on ollut alussa mainittu Lindeman suku ja nyt ovat taas jo uudet miehet ja naiset päätöksiä tekemässä.

Vaasan kalaverkot ovat hyvässä pyyntimaineessa pitkin maan rannikkoa ja ulkomailla. Ei lähde Porvoon eikä Turun saariston kalastaja juuri muita verkkoja veteen heittelemään.

Nythän on näillä Vaasan huviloiden kalavesillä kala vähissä. Ei sovi vaasalaisen huvilavesillään ainakaan Vaasan verkkoja moittia, jos niitä turhaan liottelee rannoillaan. Miesikä sitten näillä vesillä nousi vielä koulupojan kokoinen merilohi ja moni muu Merenkurkun kummitus - mutta kalamies on ikuinen optimisti ja sopii heittää vesiin taas Vaasan verkot, jos kuitenkin...


PEKU HAAPALINNA