Ero sivun ”Perusjuttu Leif Färdingistä - Anna ja Göran Ekström muistelevat” versioiden välillä

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
 
Rivi 1: Rivi 1:
 
'''Anna ja Göran Ekström muistelevat Leif Färdingiä'''
 
'''Anna ja Göran Ekström muistelevat Leif Färdingiä'''
  
Tekstiluonnos on vuodelta 2011. Teksti on editoimaton versio.  
+
Tekstiluonnoksen Anna ja Göran Ekströmiä koskeva osuus on vuodelta 2011. Loppu lähinnä vuosilta 2014 ja 2015.  Mukana on jonkinverran materiaalia myös varhaisemmilta vuosilta. Teksti on editoimaton versio.  
  
 
Tekstissä on runsaasti olettamuksia ja arvailuja, jotka täytyy tutkia ja todistaa oikeaksi tai hylätä.   
 
Tekstissä on runsaasti olettamuksia ja arvailuja, jotka täytyy tutkia ja todistaa oikeaksi tai hylätä.   

Nykyinen versio 7. huhtikuuta 2015 kello 10.14

Anna ja Göran Ekström muistelevat Leif Färdingiä

Tekstiluonnoksen Anna ja Göran Ekströmiä koskeva osuus on vuodelta 2011. Loppu lähinnä vuosilta 2014 ja 2015. Mukana on jonkinverran materiaalia myös varhaisemmilta vuosilta. Teksti on editoimaton versio.

Tekstissä on runsaasti olettamuksia ja arvailuja, jotka täytyy tutkia ja todistaa oikeaksi tai hylätä.

Julkaisen tekstin korjaamatomana, koska näin siihen on helpompi tehdä muutoksia ja lisäyksiä sekä parannuksia. Toivon, että tässä kerrotuista asioista jotain tietävät ottavat yhteyttä ja ehdottavat lisäyksiä ja korjauksia.

Lyhyesti Leif Färdingistä

Leif Juhani ”Lefa” Färding (21. toukokuuta 1951 Gävle, Ruotsi – 23. marraskuuta 1983 Vaasa) oli vaasalainaen runoilija. Hänen nuoruudenrunonsa 1960-luvulla ovat kapinallisia ja nuoruuden haaveiden täyttämiä. Lähempänä hänen kuolemaansa runoihin ilmestyi katkeria ja saavuttamattoman sävyjä.

Färding kärsi elämänsä loppupuolella mielenterveyden häiriöistä ja joutui Huutoniemen sairaalaan. Mielenterrveysongelmat pahaenivat autokolarissa saadun päävamman jälkeen.

Syksyll 1983 hän poistui sairaalasta ja katosi. Hänet löydettiin seuraavana keväänä metsästä kuolleena rintansa päällä vanha intialainen filosofiakirja Rigweda.

Ennen kuolemaansa Färding oli lähettänyt ystävilleen kirjeen, jossa hän kertoi itsemurhansa syistä, ja hänen toiveidensa mukaisesti kyseinen teksti julkaistiin Suomi-lehdessä 7/1984. Vaasapedia: http://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Leif_F%C3%A4rdingin_itsemurhakirje_Suomi-lehti_7/1984

Itsemurhansa syiksi Leif Färding mainitsi muun muassa sen, että se suuri voima, joka hänessä joskus onnistui luomaan runoja oli poistunut, eikä hänellä ollut enää syytä elää, koska hänen elämäntehtävänsä oli pilalla

Leif oli meillä usein nähty vieras

Anna ja Gölran Ekström muistelevat Teksti: Tapio Parkkari

Juttu on tehty ennen Göran Ekströmin Leifin runojen ruiotsinnosta

-Olimme molemmat (vaimo Anna) hänen tuttaviaan ja hän kävi meillä viimeisinä vuosina useita kertoja. Kävimme pitkiä keskusteluja hänen kanssaan, Oli joskus yötäkin ja saunoin hänen kanssaan. Hän teki joskus hommiakin kanssani kun kunnostin venettä.

-Aikaisemminkin, 70-luvulla, juttelin hänen kanssaan silloin tällöin, kun hän asui Asevelikylässä meitä vastapäätä. Tapasin hänet myös kirjastolla usein. Vaimoni teki kirjastoapulaiskuoulutuksessa pienen seminaarityön Lefasta. Hän oli tavannut Lefan joitain kertoja jo 60-luvullakin.

(Annan ruotsinkielinen seminaarityö odoyttaa kääntäjää)

Rituaali-itsemurha

-Kerään Lefasta tietoja kirjailija-esseisti Antti Nylénille. Hän aikoo kirjoittaa Lefasta kirjan.

-Kiersimme kesällä 2009 kirjailija Antti Nylenin kanssa katselemassa paikkoja, missä Leif Färding oli asunut.

-Kävimme myös Färdingien saarimökillä ja vielä metsässä, johon hän meni viimeiselle levolle. En silloin tiennyt tarkempaa paikkaa, mutta kerroin Antille metsässä tästä "kynttilä otsalla" tarinastakin. Hänkin kiinnostui siitä, ja päätin yrittää selvittää sen todenperäisyyttä.

-Sain monen mutkan kautta tietää, kuka oli löytänyt Leifin ruumiin. Lähistöllä asuva pariskunta, tai itse asiassa heidän koiransa, oli keväällä löytänyt Leifin.

-Sovin heidän kanssaan tapaamisesta metsässä ja he yrittivät paikallistaa löytöpaikan. Metsä on kuitenkin niin paljon muuttunut 25:ssä vuodessa, joten varmuudella he eivät enää tarkkaa paikkaa voineet osoittaa.

-Pariskunta sanoi, ettei heidän mielestään ollut mitään sellaisia merkkejä, että hänellä olisi ollut kynttilä otsalla. Hangessa hänen vieressään kyllä oli kynttilä, ja siinä oli myös maitotölkki ja jotain muita retkieväiden jäänteitä.

-Asia jäi silloin siihen. Yritin vielä vuonna 2010 syksyllä kysellä asiaa Vaasan rikospoliisilta, mutta sain kuulla, että kaikki asiakirjat hävitettiin kun tapahtumasta oli kulunut 25 vuotta.

-Ellei lähiomaisilla ole näitä asiakirjoja ja kuolemansyytä tutkineen lääkärin lausuntoa, epäilen, että tarinan totuudenperäisyys jää arvailujen ja uskon varaan. Lähiomaisilta en ole asiaa kysellyt, voihan olla, että he tietävätkin.

Kääntäminen vaikeata

-Vaikeinta työssä on ollut löytää ruotsinkielinen muoto, jossa olisi samaa merkityksen arvoituksellisuutta ja kielellistä kirkkautta - ja silti puhdasta ruotsia.

-Leifin kiinnostus itämaisesta filosofiasta on myös jättänyt hänen runouteen jälkiä, joiden tunnistaminen ja säilyttäminen on oma vaikeutensa. Käännettynä on noin seitsemänkymmentä runoa.

Anekdoottina Ekström kertoo, miten käännösten julkaisemiseen liittyy ikään kuin jokin vastustus.

-Ensimmäinen kontakti suomalaiseen kustantamoon oli lupaava. Vastaava toimittaja oli kiinnostunut käännöksestä ja käytiin sekä kirjeenvaihtoa että puhelinkeskusteluja. Sitten sattui niin ikävästi, että ko. toimittaja sairastui eikä enää tullut takaisin työhön.

Hänen seuralaisensa ei enää vuoden päästä löytänyt mitään materiaalia aiheesta ja hänen lupauksensa "palata asiaan" ei toteutunut.

Parin uuden mihinkään johtamattoman yhteydenoton jälkeen Ekström päätti yrittää muualla. Kolmen suomenruotsalaisen kustantamon erilaisten selittelyjen jälkeen Ekström etsi Ruotsista sopivaa kustantamoa.

Sieltä tulikin hyvin lupaava vastaus heti. Asiassa päästiin niin pitkälle, että teoksen laajuudesta, kustannuperiaatteesta, kuvituksen tekijästä ja aikataulusta oli alustava sopimukset.

Mutta sitten: vastaava toimittaja sairastui vakavasti! Hän on ollut monta kuukautta sairauslomalla, mutta palaa toivottavasti pian osa-aika työskentelyyn. Sitä odotellessaan Ekström on kääntänyt muutamia runoja lisää ja kirjoitellut alkusanoja.

Leif ja Anna Ekström

Anna Ekströmin julkaisematon artikkeli alkaa siitä kun Leif oli 13-14 vuotias ja päättyy viimeisiin vuosiin. Anna ja Göran Ekström olivat Färdigien (Heikki ja Berit - vanhemmat) naapureita Vaasan Asevelikylässä 70-luvun alussa.

Artikkelissa Anna kajoaa arkoihinkin aiheisiin, esim. Färdigin LSD-kokeiluihin. Kiinnostava on myös Annan muisto Leifin armeija-ajalta, koska se liittyy tiiviisti Leif Färdigin elämän loppuvaiheen fantasioihin.

-Leifin tultua kasarmille ja saatuaan armeijan vaatteet yllensä oli hän seonnut totaalisesti. Tästä johtuen hänet oli lähetetty takaisin kotiin joksikin aikaa. Sama toistui kuitenkin uudelleen, niinpä hänet vapautettiin kokonaan palveluksesta. Leifille tämä kokemus oli ollut rankka vastoinkäyminen eikä hän käsittänyt mitä oikein oli tapahtunut.

-Suuri ristiriita hänen elämässään oli, vaikka hän toisaalta oli rauhaa rakastava pasifisti, valta ja sodankäynti kiehtoivat häntä suuresti.

-Viimeisinä vuosinaan Leifillä oli fantasioita siitä, että hän oli aikaisemmassa elämässään ollut suuri sotasankari, itse Lord Nelson. Sen hän oli tuntenut voimakkaasti käydessään Lontoon Trafalga Squarella. Tästä hän puhui kylläkin huumorin pilke silmäkulmassaan, niinpä vitsailimmekin kuka sitten mahdollisesti voisi olla Lady Hamilton, kertoo Anna. Messiaanisia kuvitelmia ja psykotroniikkaa

Göran Ekström muistaa hyvin Leifin elämän loppuvaiheen fantasiat. Runoilija koki olevansa koko maailman tuskan ja myös pelastumisen välikappale. Tosin hän ei ollut asiasta aivan varma vaan kyseli hänelle langeneesta roolista myös Göranilta,

Viisauden ja hyvyyden neuvonantaja

-Leif puhui usein siitä, miten maailman pahat voimat pyrkivät tuhoamaan hänet "psykotroniikalla". Se oli hänen mukaansa ase, jonka voi suunnata ja virittää tietyn ihmisen mielen tuhoamiseksi ja hän oli nyt sen kohteena.

Syynä oli, että kyseiset pahat voimat olivat saaneet tietoonsa, että Leifin haltuun tulisi maailman mahtavin hyvyyden ja rakkauden ase nimeltään Magic Flute.

-Tähän liittyy myös sellainen seikka, että Lefan mielestä kirjainyhdistelmilläkin oli vahva taika. Magic Flute:n kohdalla kirjaimet M F ja L olivat merkityksellisiä, koska ne esiintyivät myös nimissä Mikko (hänen poikansa), Färding ja Leif, muistaa Ekström

-Leif puhui kuin yleisestä totuudesta siitä, miten hänestä piti tulla maailman arvostetuin viisauden ja hyvyyden neuvonantaja. Tämä oli jo kirjattu "akaasiseen päiväkirjaan", mutta nyt pahat voimat olivat sotkeentuneet asiaan. Tarkoitus oli, että Leif ohjaisi rakkauden aseellaan maailman asiat kuntoon.

-Vaiketa on sanoa, miten paljon tämä kaikki oli lohdun etsimistä siinä masentavassa alennustilassa, jossa Leif rypi.

-Hän varaton, voimaton ja lohduton. Suuri osa hänen ystävistään oli kääntänyt hänelle selkänsä eivätkä enää halunneet päästää häntä sisään. Siitä hän itsekin puhui, hyvin tietoisena, että hänen juttunsa olivat muiden mielestä liian kummallisia, ahdistavia ja raskaita.

-Tällaisessa tilanteessa hän istuskeli meillä ja kuvaili, miten oli tarkoitus, että hänestä tulisi maailman arvostetuin neuvonantaja, jota tultaisiin hakemaan valkoisella Rolls Roycella. Kaiken tämä nyt pilasi maailman mustat voimat psykotronisella aseellaan, joka oli viritetty Leifin mielen aaltopituudelle.

-Ellen muista väärin, hän oli hankkinut valkoisen vaihdepyörän, jolla hän kävi joskus meilläkin. Ei ollut valkoinen Rolls Royce, mutta pyörä sentään. Tämä ajatus valkoisuudesta oli varmaan hänen oma yrityksensa saada pää pinnan yläpuolelle.

Miltä tämä kuulostaa?Kursivoitu teksti

-Useimmiten Leif tuli meille kävellen. Joskus hän jäi yöksikin. Sanoi että talossamme on niin "hyvät vibrat". Saunoin hänen kanssaan kerran, kun hän oli sairaalasta viikonloppulomalla. Se oli yhtä toivotonta vatvomista psykotroniikan, Magic Fluten ja muiden samankaltaisten asioiden ympärillä.

-Hän kertoi myös vierailleensa yhtenä yönä Adolf Hitlerin haudassa. Mutta se oli ollut niin hirveä kokemus, että hänen oli ollut pakko jättää vierailu kesken. Hetken hän oli kuitenkin maannut siellä Adolfin kanssa ja nähnyt hänen kauhean kylmän, mustan ja karun sielunsa.

-Pukuhuoneessa Leif kysyi minulta, katsoen minua suoraan silmiin: "Sano nyt, miltä nämä jutut sinusta kuulostaa. Voiko ne olla totta vai olenko sinusta ihan hullu?"

-Hän ei ollut koskaan meille suoraan vihjaillut elämänsä päättämisestä, mutta muistan, että yritin punnita vastaustani tarkkaan, etten pahentaisi hänen tilannettaan.

-Vastasin jotenkin siihen tyyliin, että ovat ne toki hyvin vieraita minun ajatusmaailmalleni, mutta että mikä minä olen sanomaan, mikä lopulta on totta ja mikä ei. Lisäsin siihen vielä sen, että kuitenkin uskon, että se olisi hänelle hyväksi, jos hän voisi etääntyä niistä ajatuksista ja jättää ne taakseen, hakeakseen uutta elämää.

-Tähän sanomaani Leif hieman hätääntyneenä vastasi, että miten hän voisi jättää kaiken sen taakseen, jonka varaan hän on koko elämänsä ja tulevaisuutensa rakentanut.

Jos ei nähdä niin ei nähdä

-En tarkkaan muista mitä siihen sanoin, mutta jotain että ehkä nyt on aika katsoa ympärilleen ja löytää jotain uutta, tai jollain tapaa hakea tietä johonkin vanhan hyvän, mikä hänellä on ollut. Sitä hän piti jo lopullisesti menetettynä mahdollisuutena, sen muistan.

-Seuraavana päivänä soitin Mikael Stenwallille, joka oli tuolloin Huutoniemen psykiatrisessa sairaalassa, missä Lefakin oli poltilaana. Hän ei kuitenkaan ollut Stenwallin politilaana, mutta he tunsivat toisensa ja Lefa oli puhunut hänestä.

-Kysyin neuvoa, mitä pitää vastata sellaisiin kysymyksiin, mitä Leif minulle esitti, eli "voiko tämä olla totta vai olenko hullu". Stenwall oli sitä mieltä, ettei ole hyvä ainakaan mennä mukaan Leifin juttuihin.

-Leif kävi muistaakseni kerran tai kaksi vielä meillä tämän saunaillan jälkeen. Ne olivat aika synkkiä käyntejä, vaikka hän ei enää kovin paljon puhunut, tuijotti enimmäkseen eteensä. Viimesen kerran kun hän lähti hän sanoi: "No, nähdään".

-Parin sekunnin päästä hän lisäsi siihen: "Tai jos ei nähdä niin ei nähdä". Ei hän sanonut sitä mitenkään dramaattisesti, enemmänkin jotain vain sanoakseen, siltä silloin tuntui, mutta se jäi kuitenkin mieleeni, sanoo Göran Ekström

Edelläkulkija

Göran Ekström muistaa Färdingin hyväntahtoisena, joskin hieman epäkäytännöllisenä.'

-Eittämättä Leifissä oli paljon hyväntahtoisuutta, viisautta, rakkautta ja valoisuutta nuorena runoilijana. Sitä sekoitti kuitenkin jotkut huumekokeilut, yhdistettyinä liian suureen kiinnostukseen magiaan ja mystiikkaan.

-Mutta Leif oli ilman muuta edelläkävijä sekä hippikulttuurin, New Age:n että vihreän ajattelun edustajana. Vika oli siinä, että hän ei tietääkseni harrastanut mitään käytännön toimintaa, vaan kaikki oli ajatusmaailmassa tapahtuvaa. Hänellä ei siis ollut jalat maassa eikä sormet mullassa.

-Minun täytyy kuitenkin kertoa siitä, miten hän kerran hämmästytti minua osoittamalla hyvinkin käytännöllisiä taipumuksia, kun hän auttoi minua veneen kunnostamisessa. Minulla on aika iso, vanha puuvene, jota piti siirrellä ja käännellä, jotta pääsisin käsiksi oikeisiin kohteisiin, kun korjailin köliä.

-Oli hämmästyttävää todeta, miten hän siirteli pukkeja ja tukipöllejä sekä väänteli parruja nostaakseen venettä oikeasta kohdasta, ilman että piti koko ajan selitellä ja näyttää.

-Logiikassa ei siis ollut vikaa, ehkä vain kiinnostuksesta; hän puhui omia juttujaan koko ajan. Joihin minä taas vastailin ja kommentoin että joo joo ja niin niin.... Mukava päivä se oli, muistaa Göran Ekström.

Yleistä Leifistä

Färding kärsi elämänsä loppupuolella mielenterveyden häiriöistä ja joutui Huutoniemen sairaalaan. Mielenterveysongelmat pahenivat kolarissa saadun päävamman jälkeen.

Syksyll 1983 hän poistui sairaalasta ja katosi. Hänet löydettiin seuraavana keväänä metsästä kuolleena rintansa päällä vanha intialainen filosofiakirja Rigweda.

Leif Färdingin polku

Leif Färdingin mukaan nimetty polku otettiin käyttöön 11. 10 2001 Vaasassa uudella Gerbyn alueella.

Vajaan kilometrin mittainen polku kulkee metsämaastossa Gerbyn Storberrgetin alueella ja yhdistää Saratien ja Rastipolun toisiinsa. Polku on nimetty Färdingin mukaan mukaan Vesterviikin kotiseutuyhdistyksen aloitteesta.

Leif Färding asui osan viimeisistä vuosistaan Gerbyssä ja vietti paljon aikaansa liikkumalla Storbergetin maastossa. Polun vihki Kaarlo Koskimies.

Leif ja Valkoinen Veljeskunta. Leifin usko siihen että hän siirtyisi kuolemansa jälkeen Valkoisen Veljeskunnan joukkoon ja tulisi sieltä auttamaan ihmisiä. Hän keskusteli usein tästä aiheesta Vaasan työväenopiston rehtori Kaarlo Koskimiehen kanssa.

Ennen kuolemaansa Färding lähetti ystävilleen kirjeen, jossa hän kertoi itsemurhansa syistä, ja hänen toiveidensa mukaisesti kyseinen teksti julkaistiin Suomi-lehdessä 7/1984 itsemurhan jälkeen. Itsemurhakirjeessa Leif kirjoittaa Sambalasta ja Sanat Kumarasta. Kaikki tämä liittyvät Valkoiseen Veljeskuntaan.

Sambala

Shambhala eli Shambhala (tai Shamballa, Shambala) on vanhoissa buddhalaisissa kirjoituksissa ja useissa aasialaisissa taruissa esiintyvä myyttinen kuningaskunta. Shambhalaa on kuvattu paikaksi jossa vallitsi rauha ja hyvinvointi, ja jota johtivat viisaat ja myötätuntoiset hallitsijat.

Tiibetin kirjallinen traditio sijoittaa sen lähelle Sîtâ-jokea, Gobin autiomaan länsiosaan. Joidenkin mukaan Shambhala on taivaallinen, eikä sijaitse tässä maailmassa. Jotkut taas uskovat sen sijaitsevan maan alla. (Wikipedia)

Wiipedia http://fi.wikipedia.org/wiki/Shambhala

Teosofiset käsitykset

Teosofian perustajan Helena Blavatskyn mukaan Shambhala on paikka vuorten ympäröimässä erämaassa. Hänen mukaansa sen yleisin sijoituspaikka on Tiibetistä luoteeseen, mutta muita arveltuja paikkoja ovat tutkimaton Tiibetin keskiosa, Gangdisri-vuoriston ja Gobin pohjoisreunan väli, Kunduz ja Kasmir.

Sanat Kumara

Esoteerisen tradition mukaan Sanat Kumara on Universumin Ylin tarkkailija. Planetaarinen Logos, korkein Avataaroista. Hän vastaa ylösnousemusprosessista planeetalla ja päättää ylösnousemuksen seremonioista.

Hänen sanotaan olevan tuleva maailman hallitsija. Hänen kotiplaneettansa on Venus. Hänellä ei ole ollut fyysistä inkarnaatiota Maassa mutta hän vastaa evoluutiosta, kivistä mineraaleista, kasveista, eläimistä ja ihmisistä. Vanhan esoteerisen, mystisen ja gnostisen tradition mukaan hän toi mukanaan 144000 sielua Venuksesta Maa Planeetan mustimmalla ajalla ja ylläpitää Jumalan valoa. Näissä 144000 sielussa sanotaan olevan Jeesus, Gautama Buddha ja Maitreya Buddha.

http://www.rakkaudentahti.auttaa.fi/ylosnousseet-mestarit

Valkoinen veljeskunta

Teosofisen käsityksen mukaan Valkoinen Veljeskunta pitää yllä Salaista Tietoa, jonka ensimmäiset jäsenet, mestarit, toivat Venuksesta noin 6,5 miljoonaa vuotta sitten. Sittemmin on ihmiskunnasta kehittynyt useita mestareita kuten Buddha, Zarathustra, Krishna, Jeesus, Christian Rosenkreutz...

Valkloisen Veljeskunnan Mestarit ovat maallisessa elämänkoulussa jo karmiset velkansa maksaneita, ”valaistuneita” ihmiskunnan vanhempia veljiä, jotka toimivat nyt fyysistä maailmaa korkempivärähteisellä tasolla, ”pimeän aineen ja –energian” alueilla. Mestarit ja heitä korkeammat olennot, entiteetit, muodostavat tämän ”Valkoisen Veljeskunnan”.

Tämä Salainen Veljeskunta on ihmiskunnan henkistä kasvua ohjaava veljeskunta, joka muodostuu totuuden löytäneistä ihmisistä, jotka elävät ja vaikuttavat osaksi näkyvässä ja osaksi näkymättömässä maailmassa. - Veljeskuntaan kuuluu seitsemän loosia, kuusi sinistä ja niiden yläpuolella oleva valkoinen loosi.

http://koti.kapsi.fi/elamanopisto/index2.php?sivu=56

Teosofisen liikkeen perustaja H. P. Blavatsy kertoo kirjoituksissaan, että sellaisia ihmisiä on olemassa, jotka ajattelevat ihmiskunnan yhteistä parasta ja henkistä kehitystä. Heitä sanotaan Viisauden Mestareiksi. He muodostavat tuon ns. Salaisen eli Valkoisen Veljeskunnan.

Tähän joukkoon Leif Färding halusi liittyä. Leif ehkä koki että hän on osa Valkoisen Veljenskunnan lähettiläitä tai noviiseja.

Aivan kuten kristiuskossa on olemasa joukko ihmisiä, jotka uskovat, että Jumala puhuu heidän kauttaan. He kutsuvat tätä välitystehtävää kanavoitukseksi. Eli he ovat jonknlaisi välittäjälinkkejä, jotka välittävät veljeskunnan tuoreimmat uutiset niitä janoaville.

Summit Lighthouse

Helsinlin Summit Lighthouse ry:n nettisivun mukaan ”Suuri Valkoinen Veljeskunta koostuu lännen pyhimyksistä ja idän mestareista, jotka ovat yhtyneet Jumalaan ja muodostavat taivaan joukot, sekä heidän oppilaistaan maan päällä.

Valkoinen ei viittaa rotuun vaan heitä ympäröivään valkoisen valon auraan.”

”Ylösnousseet mestarit ovat valaistuneita henkiolentoja, jotka ovat eläneet maanpäällistä elämää, sovittaneet karmansa, täyttäneet Jumalan heitä koskevan suunnitelman ja yhtyneet Jumalaan.  

Saavutettuaan ylösnousemuksensa, he auttavat nyt ihmiskuntaa taivasmaailmasta käsin.”

Kaarlo Koskimies

Vaasan työväenopiston ent. rehtori maisteri Kaarlo Koskimies tutustui Leif Färdigiin joskus 1960-luvun viiseinä vuosina Leifin isän Heikin kautta.

-Valkoinen Veljeskunta josta Lefa usein puhui, tarkoittanee intialaisessa uskontofilosofiassa jonkinlaista taivaallista olotilaa. lopullisen rauhan tyyssijaa Himalajan yläpuolella.

-Loppuaikoinaan hän haaveili siirtymisestä tähän veljeskuntaan. Saattaa olla, että hänen lähtötapansa -  asettuminen lepäämään puiden suojaa ja kynttilän sytyttäminen - kuvastaa uskoa siirtymisestä toiseen olemassaolon tilaan, arvelee Koskimies.

Leif ja Rigveda

Leifin hyvin tuntenut Vaasan Krisnamurti yhdistyksen Matti Rautio muistaa Leifin isän Heikki Färdingin kertoneen että kun Leif löydettiin Storbergetin metsästä linnut olivat jo pääseet nokimaan lumen alta paljastunutt ruumista.

Heikki Färding ei Raution mukaan koskaan sanonut että Leifilla olisi löydettäessä ollut kynttilä otsallaan, niin kuin joissakin lehtikirjoituksissa kirjoitettu.

Leifillä oli rinnallaan hindulaisten pyhä kirja ”Rigveda ja ympärillä oli myös jäännöksiä loppuun palaneista kynttilöistä.

Rigveda

Rigveda on kokoelma varhaisia intialaisia uskonnollisia hymnejä. Sitä pidetään vanhimpana Intian pyhänä tekstinä, joka säilyi pitkään suullisessa muodossa. Rigvedassa esiintyy tulenjumala Agni ja pääjumala Indra, Mitra-Varuna ja monia muita jumaluuksia. Monet rigvedan hymnit käsittelevät uhrirituaaleja. Rigvedassa mainitaan myös juoma nimeltä Soma.

Soma

Leif mainitsi usein puheessaan soman. Leif oli erittäin kiinnostunut hallusigeeneistä ja poimi usein keskusteluun esimerkkejä niiden käytöstä ja kirjoista, joissa kemiallisia mielenmuuttajia ylistettiin. Yhtenä esimerkkinä oli Aldous HuxleynSääli uutta sukupolvea”.

Soma oli muinainen indoiranilainen hallusinogeeninen ja päihdyttävä rituaalijuoma. Soman koostumuksesta ei ole yksimielisyyttä. Sen ainesosiksi on esitetty muun muassa kannabista, punakärpäassientä, madonlakkeja, efedraa, pilviharmikkia, ooppiumia ja intianlootusta.

Mahdollisesti myös Ephedra sinica johdannaisia. Efedrat sisältävät efedriiniä ja pseudoefedriiniä, joita on käytetty astman ja heinänuhan hoidossa sekä piristeinä.

Muskottipähkinäjauhetta ja MellowYellowia

Leif kertoi monen hänen tunteneen mukaan käyttäneensä muskottipähkinäjauhetta ja että se antaa hyvät ”vibat”. Samoin Lefa puhui joskus aineesta nimeltään Mellowyellow. Olen pystynyt jäjittämään vain MellowYellow aromaattisen yrttiseoksen, mutta sen päihdyttävistä ominaiuuksisa minulla ei ole tietoa.

Joidenkin Leifin tunteneiden mukaan Mellowyellow on kuivausta banaanin kannasta tehtyä jauhetta, jolla legendan mukaan on päihdyttävä vaikutus. Jos tuolla jauheella jokin vaikutus on, niin se on köhä.

Leif pystyi ripottelemaan arkipuheeseensa pitkiä lainauksia, sivistyssanoja, ja esimerkkjä erilaiista hallusigeeneistä ja päihdyttävistä aineista.

Etsijä vai hörhö?

Kun arvioidaan Leif Färdigin elämää ja ajattelua on syytä olla varovainen. Leif antaa monia tulkintamahdollisuuksia vakavasti zen-läisyyteen ja henkisyyteen perehtyneestä henkilöstä aina new-age-hörhöön, joka nappasi käsitteitä sieltä täältä ja keitti niistä itselleen sopivan hutun.

Joku, en enää muista kuka, väitti että kirjanippu ja ”suuri lukeneisuus” ja ulkoiset efektit olivat vain sumuverho, jonka taakse Lefa peitti henkisen epävarmuutensa ja ehkä myös orastavan sairautaensa.

Moni tapaamani ja haastattelemani Leifin hyvin tuntenut muistuttaa myös Leifin ”pimeästä” puolesta, itsekkyydesta ja joskus todellä ilkeästä sanallisesta hyökkäilystä ystäviään kohtaan ja kavereiden luottamuksen pettämisestä lörpöttelemällä hänelle uskottuja salaisuuksia sekä siitä että Lefa ei maksanut pummaamiaan rahoja takaisin.

1980-luvun alussa tämä ”pimeä puoli” sai omansalaatuisen muodon. Leif hankki vaasalaisesta miesten vaatetusliike Jääskeläiseltä itselleen kävelykepin, ensin yhden, sitten useampia.

Leif sohi ja miekkaili kävelykepeillä joskus jopa Vaasan torilla, mutta saattoi myös antaa kepistä ihmiselle josta ei pitänyt. Raivonpuuskassa Leif särki keppinsä.

Vaasan krisnamurti-yhdistyksen vetäjä, Matti Rautio kertoo muistelmissaan, että Leifillä on useita kävelekeppejä, eikä mitään halpoja. Tieto on peräisin Matin vaimolta joka työsskenteli myyjänä Jääskeläisellä.

Tähän aikaan Leifin habitukseen kuului lampaannahkainen ylöspäin suippenevä karvalakki ja pitkä teedkankainen päällystakki sekä asuun sopivat kengät.

Leifistä kirjoitettua

Reijo O.Hopolainen:

Hippisukupolven runoilijaksi sanottu Leif (Lefa) Färding (1951 - 1983) oli äärimmäisyysihminen, joka etsi kiihkeästi jumaluutta mutta löysi itsensä valottomasta pimeydestä. Hän päätti päivänsä marraskuun lopulla 1983 sielullisessa eristyneisyydessä, harhojen vankina. Kulttirunoilijan otsalla paloi kynttilä merkkinä itsemurhan kulttiluonteesta. http://www.kaapeli.fi/~smaatta/leif2.htm

Leif ja Korsholmanpuistikko 15

Vaasalainen toimittaja Reima Luukkanen kirjoitti joskus 1990-luvun alussa julkaisemttoman sormiharjoitelman sosiologi Riitta Jallinojan teoksen "Moderni  elämä (1991 SKS) innoittamana.

Luukkanen kertoo tekstissään Färdigin boheemikellarista osoitteessa Korsholmanpuistikko 15 Vaasa, jossa Leif ja hänen läheiset ystävänsä kokoontuivat.

Lukkanen kirjoittaa mm.

”Muistan kämpän pöydältä pienen Budhan patsaan ja sen vierestä kynttilänjalan. Lisäksi muistan itämaisittain kirjoillun myssyn. Lefalle ne kaikki olivat näyttöarvollisia taikakaluja.

-Hän tapasi istua niiden ääreen myssy päässä etenkin silloin, kun kämppään tuli ennestään tuntemattomia tyttöjä. Tytöt katselivat ihmeissään ja kunnioittavasti Lefan mutinoita ja kumarteluja. Muistan, kun kerran Hannu (Koivisto) kysyi kuuluvasti:

- Arvatkaa mitä se tekisi, jos täällä ei olisi muita kuin minä ja Reima? - No, mitä, ihmeteltiin. - Ei mitään, kuului Hannun vastaus. -Lefa oli hyvin itsekäs ihminen niin kuin taiteilijat yleensä, sanoo Luukkanen.

Reima Luukkasen mukaan nuoruusvuosina Lefan kiinnostus mystiikkaan oli pinnallista. Häntä ihastuttivat sellaiset erikoisuudet kuin pylväspyhimyksenä tunnettu intialainen mies. Mies nimitettiin pyhimykseksi sen jälkeen, kun hän oli 30 vuotta istunut pylvään päässä.

-Myöhemmin Lefan kiinnostus syveni ja hän oli kääntämässä englanninkielisestä laitoksesta teosta nimeltä "Itämaista viisautta".

Korsholmanpuistikko 15 Vaasapediassa

Vaasapediaan on talletettu Reima Luukkasen hieno essee, missä Luukkanen tarkastelee Korsholmanpuistikon kellariloukkoa Riitta Jallinojan teoksen Moderni elämä Ajankuva ja käytäntö pohjalta

Kustantaja: SKS Ilmestymisvuosi: 1991 Vaasapedia http://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Reima_Luukkanen_-_Leif_ja_Korsholmanpuistikko_15

Leif ja psykotronikka ja pelkotilat Trepnaatiota ja psykotroniikkaa

Leif käytti mielellään sivistyssanoja ja käsitteitä jotka hämmästyttivät vähemmän lukeneitä ystäviä: Leifin käyttämiä ilmaisuja olivat mm. trepnaatio, psykotronia, esoteria jne. Lisäksi hän pystyi siteeraamaan pitkiä lainauksia lukemistaan kirjoista, varsinkin englanninkielisistä.

Leifin mainitsema Trepnaatio liittyy Logsan Ramban ”Kolmanteen silmään”. Leifin mukaan muinaisten kallonporaajien taito osattiin myös Tiibetin munkkiyhdyskuntien keskuudessa mutta näissä kallonporaus on jalostettu henkisen näkemisen palvelukseen.

”Kallonporaus” tunnetaan myös nykyisessä lääketieteessä mutta sitä kutsutaan nimella kraniotomia. Sitä käytetään kohonneen kallonsisäisen paineen ja turvotuksen hoitamiseen.

Psykotroniikka

Leif tarkoitti psykotronialla jonkinlaista petotietokonetta, joka pystyy ohjaamaan ja hallisemaan ihmisen mielentilaa ja myös kiduttamaan tätä magneettiaaltojen avulla sen jälkeen kun ihmiseen on asennettu asian hoitava implantti.

Illuminaatit

Taustalla saattoi olla myös pelko illuminaateista ja Uudesta Maailmanjärjestyksestä, josta puhuttiin paljon 1970-luvulla, mutta ennenkaikkea Neuvostoliiton Politbyro.

Leifillähän oli ainutlaatuinen kyky omaksua ”ilmassa” olevia aatteita ja sulattaa ne omaksi leifmäiseksi kokonaisuudeksi.

Illuminati (lat. valaistuneet) Illuminaattiuskovaiset uskovat, että on meneillään maailmanlaajuinen salaliitto mm. Antikiartuksen palauttamiseksi ja Uuden Maailmanjärjestyksen (NWO) luomiseksi.

Uskomuksen mukaan illuminaatkit ovat muita ihmisiä ylempänä pitävä ryhmä joka koostuu 13 + lukuisista perheistä, joilla on melkein täysi hallintavalta maailmassa rahan avulla.

Kysymyksessä on sakea keitos mitä erilaisempia uskomuksia ja selityksiä. Valtaisa keskustelu illuminaateista netissä kertoo, että aihe antaa mitä erilaisimmille hörhöille mahdollisuuden kertoa oma maailmanselityksensä. Näinhän myös Leif teki.

Kyynisin seltys ilmiölle on, että aikuiset miehet perustavat kaikenlaisia seuroja, päästäkseen perheen jaloista ulos. Näin sai alkunsa pikkulintujen ystävät. SetäTopeliuksen perustamana. Siitä kehittyi eläinsuojeluyhdistys Suomessa.

Illuminaatit ovat myös mielenkiintoinen osa populaarikulttuuia. Yksi aiheen parhaita teoksia on Dan Brownin Enkelit ja Demonit (2000).

Iski Lohjalla

Psykotroninen kidtutus oli iskenyt Leifin kimppuun siviilipalveluyrityksessä Lohjan väestönsuojelukoulussa 1978. Samaan aikaan avioliitto kariutui lopullisesti.

Psykotroniikalla on sen verran todellisuuspohjaa, että kylmän sodan aikana Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kehittivät kilvan keinoja kauko-ohjata ihmisten mieltä. Neuvostoliitossa tätä sanottiin psykotroniikaksi.

Tekniikkaa tutkineet olettivat, että ihminen pystyy lähettämään ja vastaanottamaan tietynlaista sähkömagneettista säteilyä, ja tällä voidaan vaikuttaa myös muihin esineisiin. Leifin kohdalla kysymys oli yhdensuuntaisesta, vain häneen kohdistuneesta vaikuttamisesta.

Myöhemmin psykotronikka on osoitettu pseudotieteeksi. Kuitenkin esim. entisessä Neuvostoliitossa tehdyt tutkimukset lienevä yhä salaisiksi julistettuja.

Politbyroo

Leifin hyvin tuntenut ja hänen elämäänsä ”loppuun” saakka seurannut vaasalainen Ari Holtti tuo tarkennusta Leifin itsemurhakirjeessä lyhyesti käsittaelemään Politbyrohon;

”- Syy Leifin käyttäytymiseen saattoli olla pelko ja kuvitelma Neuvostoliiton Politbyroon salajuonesta häntä kohtaan. Leif kuvitteli, että Politbyroo on ottanut hänet silmätikukseen ja soveltaa häneen psykotroniikkaa ja radiologiaa eli kauko-ohjattua vaikuttamista. Leif mainitsee tästä myös itsemurhakirjeessään.

-Leif oli asiasta täysin vakuuttunut ja piti ikkunalaudallaan kivikokoelmaa, missä jokainen kivi edusti yhtä politbyroon jäsentä. Aina kun hän sai tietoonsa, että joku politbyroon jäsen oli kuollut tai syrjäygtettty, Leif vähensi yhden kiven.

Kuvitteliko Leif olevansa niin mahtava persoona, että Politbyroo koke hänet vaarlalisena?

-En tiedä. Asiaa pitää vielä pohtia. Yksi syy siihen, että kohteeksi tuli juuri Politbyroo, saattaa juontaa kotiin ja Leifin isään Heikki Färdingiin, joka oli kiinnostumut ussvasemmistolaisuudesta ja esitti mielellään kärjekkäitä mielipiteitä yhteiskunnasta. Leif koki, että Politbyro edusti palottavaa ja vahvaa valtakomneistoa, auktoriteettia.

-Joka tapauksessa Leif ennusti Neuvostoliiton hajoamisen jo 1970-luvun alussa, jolloin siihen ei monikaan uskonut. Leifin ennustuksen takana oli ajatus, että hyvät voimat nujertävätgennenmin tai myöhemmin ”pahan valtakunan”, muistaa Holtti.

Leifin pitkä ”valaistumisen tie”

Alice A. Bailey

Anna Ekströmillä on mielenkiintoinen muistikuva, jonka hän kertoo julkaisemattomassa artikkelissaan. Leif kertoi suunnittelevansa romaania Helene Blavatskystä.

Ari Holtti

-Vielä 1970-luvulla Leif koki olevansa matkalla kohtai zenläisyyttä ja puhui usein Helene Blavatskystä, mutta vuosikymmenen loppupuolella mukaan tulivat Sambala ja Sanat Kumara ja Alice Bailey.

Alice Bailey

Alice Ann Bailey (16.06. 1880 – 15. 12 1949,) alun perin Alice LaTrobe Bateman, oli englantilainen teosofi, luennoitsija ja tuottelias okkulttinen kirjailija sekä Lucis Trust-säätiön perustaja. Baileyltä on ilmestynhyt suomeksi viisi teosta.

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Alice Bailey ryhtyi rakentamaan omaa tulkintaansa teosofiasta. Alice Baileyn mukaan häneen otti yhteyttä vuonna 1919 Djawl Khul, joka oli yksi Suuren valkoisen veljeskunnan Mestareista.

Vaikka Baileyn opilliset tulkinnat olivat lähellä teosofista linjaa, Bailey ja hänen miehensä erotettiin teosofisesta seurasta. Vuonna 1922 Bailey perusti oman järjestön nimeltä The Lucis Trust ja seuraavana vuonna järjestön nimeltä The Arcane School, jota hän johti kuolemaansa saakka. (Uskonnot Suomessa)

Ilmeisesti Leif tunsi Alice Bailey ajatukset itselleen läheisemmäksi kuin Helena Blavatskyn. Vaikka vielä 1970-luvualla Leif haaveili kirjoittavansa elämäkerran Blavatskystä.

-Leif eläytyi Alice Baileyn ajatuksiin hyvin intensiivisesti, muistaa Holtti.

Alice Bailey

http://www.alicebaileyry.fi/opetukset-ja-kirjoitukset 

Leif ja kirjanippu

Kirjanippu oli oleellinen osa Lefan boheemista habitusta, johon kuului myös keltavihreät vakosamettihousut, paksua neuletta oleva (Usein kananpojankeltainen) villapaita, paksupohjaiset pyöreäkärkiset ”fläskipohjakengät” ja ylipitkä kaulahuivi sekä baskeri. Eli boheemin tyypillisemmät varusteet.

Kirjanippua piti yhdessä vanha vyö. Kirjanippu oli Lefalle jonkinlainen käyntikortti, esittäytymisen väline. Sen levittämällä saattoi alkaa Leifia kiinnostavan keskustelun tai sitten vain osoittaa muille omaa etevämmyttään. Lefalla oli myös 60-luvun tyyliin ”enkelinhiukset”. Lefan ääni oli ohut, venyttelevä ja nasaaliin vivahtava. 

Pääsin pariin otteeseen kurkistamaan nipun sisältöä. Kirjoja tai kirjailijoita olivat ainakin Timo K. Mukka, Herman Hesse, George Iwanowitsch Gurdjeff, Krisnamurti, Lobsang Rampa (Kolmas silmä) ja Aldous Huxley (Sääli uutta sukupolvea).

Muut Leifin tunteneet ovat kasvattaneet kirjanippua Charles Baudelairella, Rimnauldilla ja Helena Blavatskyn mystis-uskonnollisilla teksteillä sekä Gahil Gibranilla.

Leifin hyvin tuntenut Ari Holtti ei muista kirjanippua, mutta tunnistaa kaikki tässä mainitut kirjat. -Ne olivat siistissä järjestksessö Lefan kirjahyllyssä.

Leifin lähipiiriin kuulunut Reima Lukkanen tuo muisteluissaan lisää kirjailijoita:

- Uuden ajan runot (beat-runoutta)
- Ginsbergin teoksia (Huuto)
- Paul Verlainen kokoelma
- Charle Baudeleire: Pahan kukkia
- Turtiainen: Vankilapäiväkirja
- Elvi Sinervon runoja
- Pentti Saarikosken runoja

-Muistan nyt, että tietoja ulkomailta luettiin kellarikämpällä sellaisesta lehdestä kuin Evergreen Rewiew. Kyseessä oli uusvasemmstoon kallellaan oleva jenkkiläinen aikakauslehti. (Lukkanen) Maon pieni punainen

Oli myös Leifin ”virallisen” kirjanipun ulkopuolinen kirja eli Maon ”Pieni Punainainen” noin vuodelta 1968-1972. Kukaan ei enää tunnu muistavan tarkalleen milloin Leif intoutui Maoon.

Pieni punainen kirja, on kokoelma sitaatteja Kiinan kommunistisen puolueen puhemies Mao Zedongin puheista ja kirjoituksista. Kirja on maailman laajalevikkisin kirja Raamatun jälkeen. Sitä on painettu noin 1,5 miljardia kappaletta. Suomaeksi kirjaa alkoi painaa Kiinan suurlähetystö (Kustannus Oy Käännöskirjat) joulukuussa 1967. Toinen painos ilmestyi 1971 yhteistyössä Suomi-Kiinaseuran kanssa.

Leif (ehkä) tutustui maolaisiin osallistuessaan Helsingissä mielenosoituksiin 1968 tai -69 vain 17-18 vuoitiaana. Milloin ja miten, tähän ei ole vastausta.

Pirkko-Liisa Kastari

Mikään maolainaen ei Färding ollut ja arvelinkin että kysymys oli jonkinlaisesta vuoden 1968 jäkiaallosta, jonka harjalla Leif ratsasti. Joka tapauksessa mieltymys radikaaleihin vaihtoehtoihin oli antanut suunnan Leifin elämälle. Tutkimalla Pirkko.Liisa Kastarin väitöskirjaa Suomen maolaisista voi tehdä joitakin johtopäätöksiä, jotka auttavat Leifin elämntien tutkimista:

Pirkko-Liisa Kastarin väitöskirja ”Mao, missä sä oot? Kiinan kulttuurivallankumous Suomen 1960-luvun keskusteluissa” tarkastettiin Tampereen ylkiopistossa 24.2.2001.

Kastarin väitöskirja on ilmestynyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS:n sarjassa Biblioteca historica 65, ISBN

Tampereen yliopisto http://www.uta.fi/kirjasto/vaitokset/2001/2001013.html

Levikkityötä

Leif taisi esitellä kirjaa käydessään Vaasassa 1972. Hän myös kauppasi kirjaa aktiivisesti. Minäkin ostin oman kappaleeni.

Maon ”punainen” jäi vain episodiksi Leifin elämässä. Mikää maolainen ei Leif ollut, eikä ”maolaisuus oikein” istuniut hänen maailmaansa. Kyse lienee ollutkin vain ”näyttöarvollisesta” esittäytymisestä, jos käyttää Reima Luukkasen arviota Leifin tavasta ”briljaeerata.” Sama koskee Leifin lyhyttä kiinnostusta ns. taistolaisuuteen.

Kolmas silmä Leifin kirjanippuun kuului mm. Lobsang Rampan (Cyril Henry Hoskin (1910-1981) kirja Kolmas Silmä. Leif mainosti kirjaa useille ystävilleen ja tuttavilaeen.

Kirja kertoo salaisesta tiibettiläisestä traditiosta eli kolmannen silmän kehittämisestä poraamalla pienI reikä otsaan. Tämä silmä näkee kaiken oleellisen. Hoskin oli aluperin putkimiehen poika Plympton in Devonista Britanniassa.

Hoskin ei koskaan käynyt itse Tiibetissä. Kun salanimi paljastui, Cyril Hoskin kertoi lehtimihille, että hänen ruumiissaan asui tiibetiläisen munkin henki. Henki oli ilmoittanut olemassaolostaan sen jälkeen kun herra Hoskin oli pudonnut puusta päälleen ollessaan valokuvaamassa pöllöä.

Usea johtava brittiläinen kustantamo hylkäsi Kolmannaen silmän käsikirjoituksen ennen kuin Secker ja Warburg hyväksyi käsikirjoituksen. Kustantaja Fredric Warburg lähetti käsikirjoituksen joukkolle oppineita, seurauksella, että useimmat epäilivät kirjan aitoutta.

Kuitenkin kirja julkaistiin marraskuussa 1956 ja siitä tuli maailmanlaajuinen bestseller. Times Literary Supplement kirjoitti kirjasta, että : "Se on taideteos.”

Vuonna 1972, Rampan ranskan kielen kirja-agentti Alain Stanke kirjoitt Dalai Lamalle ja pyysi hänen mielipiteensä Rampa henkilöllisyydestä. Hän sai vastauksen Dalai Laman apulaisulkoministeriltä, joka vastasi että "Emme usko Dr. T. Lobsang Rampaan mutta hänen teoksensa ovat erittäin kekseliäitä ja fiktiiivisiä." Dalai Lama oli aikaisemmin myöntänyt, että vaikka Rampan kirjat olivat tekaistuja, ne ovat tuoneet myöntekstä julkitsuuutta Tiibetille.

Rampa oli äkkipikainen ja osoitti kärsimättömyyttä pinnallisia ja itsekkäitä ihmisiä kohtaan Vuosien varrella hän onnistui suututtamaan feministit, teinit, katolilaiset, Llänsimaiset lääkärit, kommunistit ja Tiibetin maanpaossa olevan hallituksen.

Myrkyllisimmin hän suhtautui toimittajiin ja kirjallisuukriitikoihin.

”Kolmas silmä” oli kulttikirja 70-luvun henkisyyttä etsivien helsinkiläisten intellektuellien joukossa. Kirjan ihailijoihin kuuluivat mm. Jorma Elovaara ja Hector eli Heikki Harma.

Sääli uutta sukupolvea

Muita Lefan kirjanipussa olleita kirjoja oli Aldous Huxleyn (26. heinäkuuta 1894 - 22. marraskuuta 1963) ”Sääli uutta sukupolvea” - The Doors of Perception (1954)

Kirja kertoo Huxleys huumekokemuksista. Kerrotaan että The Doors yhtye otti nimensä tästä kirjasta.

Kirjan nimi on peräisin William Blaken samannimisestä runosta.

Leif kertoi kirjasta useille ystävileen ja lainaili kirjan suomenkielistä laitosta kaikille kiinnostuneille. Leif lainasi kirjan myös minulle ja se taisi jäädä palauttamatta, joten se saattaa vielä löytyä.

Mitään tietoa siitä, oliko Leif tietoinen Jiddu Khrisnamurtin ja Aldous Huxleyn välisestä ystävyydestä ei ole olemassa. Joka tapauksessa henkilöt ja aatteet kietoutuvat kiehtovalla tavalla.

Huxley kirjoitti myös teoksen Island (1962). Kirja on kuvaus yhteiskunnasta, jossa huumeet ovat henkisen kasvun ja valaistumisen väline. Saattaa olla että Leif tunsi myös tämän teoksen.

George Ivanovitš Gurdjief

Muita kirjanipun aarteita oli George Ivanovitš Gurdjief. (13 tammikuuta 1866/1877? Alexandropol – 29. lokakuuta 1949 Neuilly-sur-Seine)

Gurdjeff oli ristiriitainen hahmo. Häntä pidetään näkökulmasta riippuen joko Mestarina tai egosentrisenä huijarina.

Wikipedian mukaan Gurdjieffin tunteneet henkilöt pitivät häntä erinomaisena ihmisten "herättäjänä", joka muistutti pikemmin Zen-mestaria tai Sokratesta kuin perinteistä kristillistä mystikkoa.

Gurdjeff toi länsimaihin kattavan esoteerisen oppijärjestelmän, ja hänen vaikutuksestaan syntyi elävä traditio, jossa harjoitetaan erityisiä menetelmiä tietoisuuden kehittämiseksi.

Arosusi

Ketään ei enää hämmästytä että kirjanipussa oli myös Herman Hessen Arosusi.

Arosusi (Der Steppenwolf) on Hermann Hessen vuonn 1927 julkaistu, osittain omaelämäkerrallinen romaani. Koska tarinan juoni on tuttu kirjallisuuden harrastajille, puutun vain pariin keskeiseen kohtaan.

Kirjan päähenkilö Harry Heller ajautuu Maagillisen teatterin näyttämölle hallusigeenien ja hurjien näkyjen vallassa.

Näyttämö oli metafora, jota Leif käytti usein elämänsä loppupuolella. Tapasin hänet joskus 1980-luvun alkupuolella ja Lefa sanoi jotain sellaista, että ”näytelmä loppuu pian ja esirippu sulkeutuu, mutta aplodeja ei vain kuulu. Aavistin että kysymyksessä oli jonkinlainen käännekohta, niin kuin sitten olikin.

Arosudessa on myös kysymys usean eri persoonallisuuden sulautuminen samaan kehoon. Tämäkin oli yksi Lefan mieliaiheista. Tietysti Hellerin persoonassa on myös kysymys itsemurhasta vapauttajana.

Lefa kaipasi elämänsä loppuvaiheessa rinnalleen naista. Arosuden Harry Hellerille se oli Hermine.

Samia

-Ainakin kerran Leif tällaisen löysikin Sveitsistä. Leif vieraili 1980-luvun alussa Saanenissa Krisnamurtikeskuksessa ja toi sieltä mukanaan libanonilaisen naisen. Leif asui siihen aikaan pienessä huoneessa Gerbyssä puutalon yläkerrassa, muistaa Leifin hyvä ystävä Ari Holtti.

-Tämä nainen, Samia Berouti, oli varakkaasta appelsiiniviljelijäperheestä ja oli ennen Leifin tapaamista ja Krisnamurtikeskukseen ajautumistaan elänyt jet-set elämää.

-Samia pesi ja kuurasi Leifin kämpän ja hankki sinne rottinkihuonekalut.

-Sitten taphtui jotain. Leif rikkoi kaikki huonekalut ja ajoi Samian pois yhteisestä kämpästä. Samia tuli luokseni muutamaksi päiväksi ja muutti sen jälkeen Tiilitehtaankadulle matkustajakotiin odottamaan, että tilannae selviäsi. Sitä se ei koskaan tehnyt.

-Samia oli selvästi kiinnostunut Leifistä ja olisi halunnut jatkaa yhteistä elämää hänen kanssaan.

-Syynä Leifin käyttytäytymiseen oli jostain puhjennut epäluulo. Leif oli jo pitkään oirehtinut psykotronisten harhojen kanssa. Hän kuvitteli, että Samia oli osa häntä kohtaan suunnatusta saliitosta ja pimeyden voimista.

-Olin käymässä Leifin luona juuri kun hän oli hajoittanut huonekalut.

-Syy Leifin käyttäytymiseen saattoi olla pelko ja kuvitelma Neuvostoliiton Politbyroon salajuonesta häntä kohtaan . Leif oli tuohon aikaan varma, että Politbyroo on ottanut hänet silmätikukseen ja soveltaa häneen psykotroniikkaa ja radiologiaa eli kauko-ohjattua vaikuttamista. Leif mainitsee tästä myös itsemurhakirjeessään.

-Leif oli asiasta täysin vakuuttunut ja piti ikkunalaudallaan kivikokoelmaa, missä jokainen kivi edusti yhtä Politbyroon jäsentä. Aina kun hän sai tietoonsa, että joku Politbyroon jäsen oli kuollut tai syrjäygtettty, Leif vähensi yhden kiven. Leif myös tiesi varmuudella, etta Politbyrlo tulisi tuhoutumaan.

Lisää Vaasapediassa http://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Ari_Holtti_-_Leif_pyysi_minut_mukaansa_tuonpuoliseen

Allen Ginsberg

Irwin Allen Ginsberg, 3.6. 1926 Newar - 5. 4. 1997 New York oli yhdysvaltalainaen runoilija. Hän oli beatliikkeen johtohahmoja ja oli myös vahvasti mukana 1960-luvun hippiliikkeessä.

Ginsbeerg oli yksi Färdigin runojen kummeista.

Huuto ( Howl) on Allen Ginsbergin runo, joka ilmestyi 1956 kokoelmassa Howl and Other Poems. Kokoelman julkaisi Lawrence Ferlingherttin kustantamo City Lihhts.

Runo sai maailmanlaajuista mainetta, kun sen julkaisijaa vastaan nostettiin epäsivellisyyssyyte, joka ei kuitenkaan johtanut tuomioon

Ginsberg oli hippiliikkeen esikuva, joka teki myös yhteistyötä monien muusikoiden ja säveltäjien kanssa, mukaan lukien Bob Dylan, Paul McCartney, The Clash ja Philip Glass. Ginsberg asui New Yorkin Lower East Sidellä. (Wikipedia)

Leif ja Jack Kerouac

Leifin tunteneet muistavat vieläkin miten inniostunut hän oli Jack Kerouac ´ista Jack Kerouac (Jean-Louis Lebris de Kérouac) 12. 3 1922 – 21 10. 1969 oli yhdysvaltalainen kirjailija ja runoilija, sekä yksi beat-sukupolven tärkeimmistä hahmoista.

Kerouacin kirjat ovat usein omaelämäkerrallisia: teokset kuvaavat hänen maailmaansa sekä erilaisten elämänkokemusten synnyttämiä pohdintoja ja tuntemuksia.

Olen vuoden 2011 jälkeen keskustellut monen Leifin tuttavan kanssa ja heidän mukaansa Kerouackin ”On the Road” - suom. Matkalla oli Lefalle tärkeä teos.

”Kerouack halusi irtautua tavallisesta elämästä ja yhteiskunnan asettamista paineista, tutkia elämää ja sen tarkoitusta. Hän tutustui buddhismiin ja teki kokeiluja erilaisilla päihteillä. Hänen ystäväpiirinsä koostui ihmisistä, joilla oli samat elämäntavat ja aatteet, kuin hänellä itsellään.

Tuhoava elämäntapa viehätti Kerouacia vaikka hän välillä oli valmis luopumaan siitä. Hän kuoli liian alkoholinkäytön seurauksena.” Wikipaedia

Kerouacin tunnetuin teos on Matkalla (On The Road, 1957) ja Dharmapummit (The Dharma Bums, 1958).

The Dhrama Bums

Leif mainitsi usein myös The Dhrama Bums´in. Teos käännettiin Suomaeksi vasta 2001. Dharmapummit Sammakko, 2001, suom. Markus Jääskeläinen.

Minulle jäi epäselväksi oliko Leif todella lukenut kirjan vai vain sitaatteja tai esittelyn, mutta teoksen sisältöön tutustuminen tuo mieleen, että Leif todella tunsi teoksen. Niin läheiseltä kirjan maailmankuva liippaa Leifin ajatusmaailmaa. Teoksesta on erinomainen esittely Suomeksi. Teen siitä pitkän lainauksen, koska se saattaa avata tutkijoille lisää kanavia Leifin maailmankuvaan:

”Romaanin kapinallisuus ja vaihtoehtoisuus nojaavat kahteen toisiaan sivuavaan filosofiseen oppirakennelmaan. Toisaalta Kerouac kartoittaa päähenkilöidensä uskonnollista etsintää, toisaalta hän kuvailee, väliin hurmioitunein sanankääntein, luonnossa kokemiaan ekstaasin hetkiä.

Kirjan aatemaailman ristiriita syntyy päähenkilön kamppailusta kotona opitun katolilaisuuden ja aikuisena omaksutun buddhalaisuuden välillä. Paitsi Dharmapummien minäkertojalle ristiriita oli totta myös Kerouacille, kuten tulen osoittamaan käyttäen lähteenäni Emily Patricia Simpsonin tutkimusta ”Religious Turmoil: The Conflict Between Buddhism and Catholicism in Jack Kerouac’s Life and Writing”.

...” Dharmapummien nuoret sankarit tuntuvat hekin (kenties tiedostamattaan) noudattavan luonnonjärjestystä vastustaessaan keskiluokkaisen yhteiskunnan vaatimusta mukautua työn ja kulutuksen oravanpyörään. Japhyn visioimassa Amerikassa ”dharman kulkurit” kiipeilevät vuorille rukoilemaan, kirjoittavat runoja, tekevät hyvää ja vaalivat uskoa ”ikuiseen vapauteen”.

Henkisiin ja hengellisiin arvoihin perustuvassa yhteisössä tehdäään työtäkin, mutta työstä ei muodostu elämän tärkein sisältö. Työn lisäksi jää aikaa leikille ja erotiikalle.”

-Olisiko liikaa olettaa, että tämä kaikki kiinnosti Leifiä.

Linkki alkuperäiseen tekstiin:

Tricontin paino

Leif vieraii usein Helsingin Kirkkokatu 1:ssä sijainneessa Tricontin-kirjapainossa, missä julkaistiin anarkistisia ja maolaisia julkaisuja ja lennäkkejä, joihin Leif myös kirjoitti.  

Kirjoitin www.vaasalaisia.info blogspotissa lauantaina 26, 2005 maaliskuuta.

”Useimmiten vain tervehdimme kun kohtasimme, (Helsingissä) mutta emme jääneet juttelemaan. Kerran tapasimme Helsingin Kirkkokadulla. Lefalla oli kainalossaan paksu nippu anarkistisia lehtiä, joissa oli hänen kirjoituksiaan. (Niin hän ainakin sanoi) Lehdet oli painettu saman kadun varrella sijainneessa ”Tricontin” painossa. Osoite oli muistaakseni Kirkkokatu 2. (1)

Koska oli lämmin kevätpäivä, Lefa houkutteli minut läheisessä Pohjoisrannassa sijainneen laivan, Eilan, kannelle ottamaan aurinkoa. Vietimme päivän laiskasti keskustellen. Se olikin viimeinen kerta kun näin Lefan ennen kuin sitten Vaasassa 80-luvun alussa. Vuosi lienee ollut 1971 tai -72. ”

(Muistikuva on oli tätä kirjoittessani virheellinen, sillä tapasin Leifin Kööpenhaminan Christiasissa sotilasteltassa muutaman minuutin ajan elokuussa 1972)

Pekka Haavisto

Kansanedustaja Pekka Haavisto (vihr.) vahvistaa 13. 01, 2014, että Lefa kirjoitti myös Anarkia-lehteen:

”- Lefa kirjoitti Anarkia-julkaisuun (1975) aika hyvän jutun vai oliko parikin (löytyy) ja sitten Auraan tietysti koko läjän (jäljitettävissä)

- Aura-kirjassa, (89 (Oraan suojelijat tätä aikaa etsimässä, ISBN 952-90055-7-1)) on Lefan tyylikäs "ohjelmanjulistus" Oraan Suojelun lähtökohdista. Leif ei muistaakseni ei kirjoittanut Loimuun, muistaa Haavisto.

Kolmannen maailman kohtauspaikka

Tricont- järjeston eli kolmannen maailman solidaarisuusjärjestön ja kirjapainon perustivat Johan von Bonsdorff, Ilkka Taipale ja Reijo Nikkilä,

Färding ja Oraansuojelijat

Färding oli 1970-luvulla mukana perustamassa Oraansuojelijat-yhdistystä ja Kasvisravintolaa. Leif myös osallistui Oraansuojelijoiden sääntöjen kirjoittamiseen.

Oraan suojelijoiden lähtökohdista http://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Leif_F%C3%A4rding_-_Oraan_suojelun_l%C3%A4ht%C3%B6kohdista

Lisälehti Pekka Haavistolta

Kansanedustaja Pekka Haavisto (vihr.) antoi asiasta lisätietoja yksityisviestissä 13. 01. 2015

”-Lainaan tähän Juha Olaviselta äsken saamaani dataa:

- Keskustelin jokin aika sitten jonkun kanssa Lefan hommista ennen Kasviksen aikoja ja Hesaan tulon jälkeen. Oli kuulemma asustellut jonkin runoilijan luona - saattoi olla Caj Westerberg?

- Itse tutustuin Lefaan vähän enemmän Kasvikseen tuloni aikoihin keväällä 75. Pari vuotta tästä eteenpäin olimme tietysti paljon tekemisissä kunnes Lefa alkoi haihtua etäämmälle Oraiden kuvioista 70-luvun lopulla.

- Oraansuojelijoissa tietysti Jan Kenneth Weckman oli yhdistyksen perustamisen jälkeen (syksyllä 74) aika lähellä Lefaa - heidän lisäkseenhän yhdistyksen perustivat edesmennyt Jorma Salojärvi (k. 9.11.2007 *) sekä nykyinen pappi Henrik Nymalm.

-Kasviskuvioon tultuani kesällä 75 olikin menossa kova kalabaliikki yhdistyksen sääntöjen muuttamiseksi. Toisella puolella oli Salojärvi, joka puolusti alkuperäisiä, itse tekemiään sääntöjä, joissa terveellisyys ja "biologinen elämäntapa" oli framilla.

-Toisella puolella olivat sitten Jan Kenneth, Lefa sekä Lasse Johansson, jotka ajoivat pitkälti Lefan sorvaamaa, "henkisempää" sääntömuutosta. Useimmille muille hieman kummallistenkin kahakoiden jälkeen säännöt sitten lopulta muutettiinkin.

- Ehdottomasti läheisin tässä piirissä Lefalle oli kuitenkin Lasse Johansson. Heitä yhdisti erityisesti innokkuus "uusteosofi" Alice Baileyn oppeihin. Lassen ja Lefan ystävyys kantoi kompuroinneista huolimatta aivan loppuun saakka.

- Tietysti myös Ollella (J.O.Mallander) on omat muistikuvat. Kun tein pienen esityksen Kasviksen synnystä 40v juhliin selvisi, että Lefa oli myös paikalla kun Elonkorjaajia perustettiin 1970. Saattoipa olla Antero Kare tai Carolus Enckell jonka avustuksella selvisi.

- Lefa kirjoitti Anarkia-julkaisuun (1975) aika hyvän jutun vai oliko parikin (löytyy) ja sitten Auraan tietysti koko läjän (jäljitettävissä)

- Aura-kirjassa (89) on Lefan tyylikäs  "ohjelmanjulistus" Oraan Suojelun lähtökohdista. (myös ensimmäisessä Aura-lehdessä 76). Muistaakseni ei kirjoittanut Loimuun.

Pekka HaavistoKursivoitu teksti

Mielenkiintoista oheiastietoa: http://www.heidihautala.fi/miten-turbaanipainen-mies-vei-teinityton-uuteen-maailmaan/

Kavisravintola 1960-luvulla Helsingin ainoa kasvisravintola lienee ollut rouva Makkosen ylläpitämä Kasvisbaari.. Kun Kasvisbaari lopetti toimintansa oli pääkaupunki vajaan vuosikymmenen vailla kasvisravintolaa.. 70-luvulla alkoi taas tapahtua... Uusi kasvisravintola puhkesikin hesalaiseen harmauteen kuin eksoottinen kukka.. Taustayhteisöksi perustettiin Oraansuojelijat ry, jonka julkaisu Uuden Ajan Aura oli osaltaan esittelemässä uusia ideoita ja virikkeitä kulttuurin kenttään. Ajalle oli tyypillistä haarautuminen erilaisiin blokkeihin voimakkaiden persoonien ympärille, niinpä Uuden Ajan Aura haarautui Komposti-lehdeksi. (Oraansuojelijat, 1976-1982)

Vastaava toimittaja oli Pekka Haavisto. Toimitukseen kuului myös Teppo Turkki. Kompostista tuli myöhemmin Suomi-lehti (Perusta-yhdistys, 1982-1996).

Leif osallistui laiskasti käytännön työhön Kasviksessa

- Muistan Lefan vain kerran olleen tiskaamassa keväällä 1976, kun aloittelin leipurin uraani keittiön toisella puolen. Olivat vähän tälläisia edellisen 'sukupolven' staroja:) Tuula Heima-Tirkkonen 14. 01, 2015

Samsara leipomo

Oraansuojelijat perusti vuonna 1974 Helsinkiin ensimmäisen kasvisruokaravintolan - Kasviksen Korkeavuorenkadulle. Lisäksi Oraansuojelijat perustivat vuonna 1977 myös Samsara-leipomon, jonka tuotteideraaka-aineina pyrittiin käytättämään biologisesti viljeltyä kotimaista viljaa – aikanajolloin ”luomu”-nimitystä ei ollut vielä keksitty.

Färding, Leif: Oraan suojelun lähtökohdista. Teoksessa: Olavinen, Juha et al. (toim.) (1989). Oraansuojelijat. Tätä aikaa etsimässä. Helsinki. s. 7

Oraansuojelijoiden perustaminen: http://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Leif_F%C3%A4rding_ja_Oraan_Suojelijat

Jiddu Khristnamurti

Wikipedian mukaan Jiddu Krishnamurti (11. toukokuuta 1895 Madanapaelle, Intia – 17. helmikuuta 1986 Kalifornia, Yhdysvallat) oli Intiassa syntynyt filosofi  ja elämäntaidon opettaja.

Hän halusi vapauttaa ihmiset henkisistä häkeistä, kaikesta sidonnaisuudesta, jota ihmisen mieleen on vuosituhanten ajan ohjelmoitunut. Krishnamurtin tavoitteena oli saada aikaan syvällinen muutos ihmismielessä, mutaatio aivosoluissa.

Tämä tapahtuu, kun ihminen havaitsee todellisuuden sellaisena kuin se on eikä oman ajattelunsa heijasteiden kautta.

Leif ja Khrisnamurti

Vaasalainen Khrisnamurti tiedotuskeskusta Vaasasa vuoteen 2011 ylläpitänyt Matti Rautio muistaa tavanneensa Leifin Sveitsissä

-Kävin Sveitsissä Saanenissa varmaan toistakymmentä kertaa kuuntelemassa Khrisnamurtia. En enää muista milloin tapasin Lefan siellä. Varmaan joskus 70-luvun alussa. En tiedä miten hän oli tullut sinne.

Vuosi oli suurella todennäköisyydellä 1972. Rakennan rekonstruktion sille, että tapasin Leifin Christianin vapaakaupungissa Kööpenhaminassa elokuun puolivälissä 1972.

Tapaaminen oli hyvin lyhyt ja tapahtui yöllä kun Lefa ilmestyi makuusäkkini jalkopäähän sotilasteltassa, minne olin majoittunut. Leifin seurassa oli vaasalainen Esko Oxman.

Vaihdoimme muutaman sanan ja sovimme että tapaamme aamulla uudelleen. Sitä aamua ei koskaan tullut ja meni 10 vuotta ennen kuin tapasin Lefan uudelleen. Tämä sillä edellytyksellä, että Leif kauppasi Maon Pinetä punaista Vaasasa ennen vuogtta 1972. Olin tullut Christianinaan Kasselista Liittotasavallasta, missä olin tutustumassa Dokumenta 5 näyttelyyn. Näyttely veteli silloin viimeisiään.

Vanhan näyttelykatalogin mukaan näyttelyaika oli 30. kesäkuuta – 8. elokuuta välisenä aikana. Vuotta 1972 puolustaa sekin että Raution mukaan Khrisnamurtia oli kuuntelemassa myös amerikkalaiset kirjailijat Timothey Leary ja Allen Ginsberg. Molemmat osallistuivat myös Kasselin Dokumenta näyttelyn tapahtumiin. Leif puhui usein Allen Ginsbergistä ja Huuto-runoteoksesta.

Saattaa olla että Leif tapasi Sveitsissä myös Ginsbergin ja Learyn. Find Horniin

On hyvin todennäköistä että Leif jatkoi Christianiasta matkaansa Skotlantiin Find Horniin. Myöhemmin on selvinnyt että molemmat vierailut - siis Khrisnamurtin kuuntelemimen Sveitissä ja käynti Find Hornissa kuuluvat luokaan ”raskalainen visiitti”.

Findhorn on new age-henkinen yhteisö ja ekokylä samannimisen kylän läheallä Skotlannissa. Findhorn-yhteisössä elää vakituisten asukkaiden lisäksi noin 4000 kurssilaista vuosittain, ja lisäksi yhteisö tuo Morayn alueelle tuhansia lyhytaikaisia matkailijoita, minkä vaikutukset paikalliseen talouteen ovat tutkimuksen mukaan noin neljä miljoonaa puntaa vuosittain. (2000]

Findhornin yhteisö on kasvanut ekokyläksi, johon on rakennettu taloja muun muassa käytetyistä viskitynnyreistä ja joka on varustettu aurinkopaneelin ja tuuliturbiinein ja luomupuutarhoin.

Lue lisää Wikipediassa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Findhorn_%28ekoyhteis%C3%B6%29

Ulla Nurminen

Find Hornissa useita kertoja oleskellut vaasalainen Ulla Nurminen arveli marraskuussa 2010 että Leif ei pystynyt asettumaan Find Hornin yhteisön säääntöihin ja siitä syystä visiitti jäi lyheyeksi. Nurminen ja Färding eivät olleet Finad Hornissa samanaikuisesti.

Färdigin Ulla Nurminen tunsi Leifin, sillä hän oli samalla luokalla Ulla Nurmisen veljen Paulin kanssa ja Leif vieraili usein Nurmisilla koulupoika aikoinaan.

-Mitenkään erikisen hyvin en Leiffiin koskaan tutustunut. Ainoa asia, jonka Leifista selkeästi muistan on kun Leif kiipesi Vaasan kirkkopuistossa puuhun ja huuteli sieltä ihmisille.

Legenda kertoo että Leif istui puussa pari vuorokautta. Minulle Leif ei huudellut, muistaa Nurminen. Leif antaa itsestaa aivan toisenlaisen kuvan itsmurhakirjeessään. Siinä Leif kirjoittaa Find Hornissa saamastaan vihkimyksestä, joka ei tunnu pitävän paikkaansa olemassa olevien tietojen valossa. Voidaan tulkita, että kirje oli myös taiteellinen kompositio, missä Leif halusi antaa itsestään mahdollisimman eadullisen kuvan.

Kajas

Ainoa todiste Leif Färdingin käymnnistä Find Hornissa on englanninkielinen ekologiseen kasvatukseen erikoistunut lehti, jonka Leif lahjoitti Anna Eriksonille. Lehteä kiinnostavampi asia, on Leifin lehteen lyömä leima. Ovaalinmuotoista leimaa kiertää osoite Korsholmanpuistikko 15 ja ovaalin keskell on sana Kajas. Sanan rinnakkaissanoja ovat kajastus ja aamunkoi.

Reima Luukkasen pikästä Korsholmanpuistiko 15:ta koskevasta esseestä selviää, etä Leif halusi perustaa talossa sijainneeseen kellaritilaan Kajas-nimisen keskuksen, missä ihmiset voisivat kirjoittaa teksteja ja käydä korkeatasoista keskustelua. Luukkasen mukaan kellarinloukosta muodostui lähinnä viikonloppujen ryyppäyspaikka.

Se, että Leif valmistutti leiman, joka oli ilmeisesti tarkoittettu Kajaksessa luoduille teksteille ja kirjastolle, kerrtoo että kysymys on tarkoin harkitusta hankkeesta, ainakin jonkin aikaa, nimittäin Leif ei koskaan pystyny kesittymään yheen asiaan kovin pitkään.

Ihanneyhteisöt Leif haaveili koko elämänsä ajan ihanneyhteisön perustamisesta ja keskusteli aiheesta myös ystäviensä kanssa. Vain kaksi konkreettista suunnitelmaa on jäljellä.

Kaarlo Koskimieskertoo niistä yhden muistelmassaan: Kursivoitu teksti

Leif oli usein isänsä Heikin ja äitinsä Beritin mökillä Leifin nuoren vaimon Riitan kanssa. Ilmapiiri oli mitä välittömin ja nuoripari äärettömän rakastuneita, niinpä seurauksena sitten olikin Mikko.

Leif vieraili usein Imatralla Riitan äidin luona ja haaveilee siellä, kun vierailin siellä Heikin kanssa, ihanasta elämästä.

Riitan äidillä oli nimittäin peltoa ja metsää, josta Leif rakenteli mielikuvituksellisia paratiisimaista elinpiiriä ihan vakavissaan. Riitan äiti oli muuten jatkuvassa syvämielisessä kirjeenvaihdossa Heikin kanssa. Kirjeenvaihto saattaisi avata syvemmän näkökulman myös Leifin elämään.

Leifin ex-vaimo Riitta, on ainakin toistaiseksi kieltäytynyt ”muistelemasata ja vastasi pyyntooni, että on päättänyt pitää henkilökohtaiset muistoni vain perhepiirissä.

-Totean vain Lefan omin sanoin:" Se, mikä minussa on ollut parasta, jää kauniina muistoina niiden ihmisten mieliin, joita elämäni on koskettanut."

Tämän lahjakkaan, sittemmin vakavasti sairastuneen kirjailijan teokset puhuvat puolestaan. Hän elää runoissaan, muulla ei ole mitään merkitystä. Riitta 05. 04. 2015 Lihavoitu teksti

Luovan kasvun keskus

Leifin ihanneyhteisössä on samoja piireteita kuin suomalaisten ihannesiirtoissa kuten Penedo ja Sointula. Leifin utopiassa voidaan nähdä myös kaikuja 1600 ja 1700-lukujen ihanneutopioista Thomas Moren Utopiasta sosialistisiin ja uskonnollisii utopioihin. Näitä tunnetaan utopiakirjallisuudessa satoja.

Kannattaa muistaa, että esimerkiki Israelin kibbutshit perustuvat uskonnolliselle ihanneyhteisön pohjalle ja että 1960‑ ja 70‑luvun hippiliike perusti suurperheitä, joita syntyi mm. Yhdysvaltoihin ja Kanadaan.

Näitä toimii edelleen In­tiassa. Viimeisin ilmiö ovat vihreiden ja vaihtoehtoliikkeiden ihanneyhteisöt, joiden genreen myös Leifin ihanneyhteis kuuluu. Tällaisia yrityksiä oli myös Oraansuojelijoilla, mutta reaalimaailma kaatoi ne kaikki. Suomessa mm. Syväekologinen kulttuurilehti Elonkehä (4/2014) on julkaissut utopiayhteisöjä käsittelevän teemanumeron,

Kilon opiintopiiri Leifin ajatuksen ihanneyhteisöstä kiteytyvät Aura-julkaisussa (katso edellä) julkaistuun Leifin pitämään alustukseen Kilon opintopiirissä 1975.

Oraansuojelijat tätä aikaa etsimässä ss. 34-35.

Syksyllä 1975 Oraansuojelijoiden kantajoukko kokoontui Henrik Nymalmin vanhempien Kilon kartanossa. Tarkoitus oli järjestää opintopiiri: Jan Kenneth Weckman esitelmöi yhdistyksen ideasta, Lasse Johanson astrologiasta, J. O. Mallander taiteesta ja Leif Färding Luovasta keskuksesta.

Tässä otteita Leifin esityksestä kilon opinto ryhmässä marraskuussa 1975.

”Luovan kasvun keskus pyrkii antamaan mahdollisuuden ihmisen kokonaisvaltaiseen kehitykseen ja olemaan samalla eräänlainen vaihtoehtoisen kulttuurinäkemyksen korkeakoulu.

Luova kasvu tarkoittaa ihmisen kaikkien osien tasapuolista kehitystä sopusoinnussa ympäröivän luonnon- ja muiden ihmisten kanssa....

Keskuksessa kiinnitetään tasapuolisesti huomiota fyysisen, emotionaalisen, mentaa isen ja intuitiivisen tason tarpeisiin...

Toinen seikka joka erottaa keskuksen nykyisestä koulutusjärjestelmässä, on se, että keskuksessa ei pyritä keskeisesti syöttämään ja istuttamaan tieto yksiöön joka meidän koulussamme on muuttunut suoranaisesti koskaan sulamattoman tiedon sullomiseksi, vaan siellä pyritään virittämään esiin ne luovat psyykkiset kvaliteetit jotka sisältyvät kuhunkin yksilöön...

Keskus siis mahdollistaa sen tiedon ja ne käyttövälineet jotka ovat välttämättömiä vaihtoehtoista kulttuuria rakennettaessa. Paras tapa kritisoida vanha, on luoda uutta.

Keskuksen toimintalinjat ovat käytännöllinen, taiteellinen eli mystinen ja tieteellinen eli okkulttinen linja. Jako ei tietenkään ole näin selvä, vaan eri linjat sisältyvät toinen toisiinsa ja läpäisevät toisensa.

Vaihtoehtoisessa kulttuurissa myös niin sanotut käytännölliset toimet voidaan kokea, luomistyössä eikä ole miten ihmistä rasittavaa raatamista. …

On mielekästä, että keskus sijaitsee rauhallisella paikalla kaupungin ulkopuolella, mieluiten tunne-elämää tasapainoitetaan järvrn rannalla.

Ravinnon suhteen pyritään omavaraisuuteen, onhan maanviljely ja puutarhan hoito eräs opintolinja. Taideteollisten töiden, kirjallisten tuotteiden, teatterin, taidenäyttelyiden ja seminaarien avulla pyritään takaamaan muu taloudellinen toimeentulo.”

Oraansuojelijat tätä aikaa etsimässä ss. 34-35

Tästä ei ole kuin kukonaskel Sambalaan.

Valamo Göran Ekström muistaa Leifin käyneen mahdollisesti jopa useita kertoja myös Valamossa.

-Voi olla että Lefalla olisi ollut vaikea asettua levollisesti mihinkään pidemmäksi ajaksi: Hänhän kävi myös Uudessa Valamossa joitakin kertoja. Muistan että sitäkin mietittiin, jos hän olisi mennyt sinne, kun hän hävisi loppuvuodesta 1983

-Findhornnissa, Valamossa ja muissa vastaavissa yhteisöissä pitää kuitenkin olla jokseenkin vaatimaton ja levollinen mieli jos aikoo jäädä pysyvästi.

-Lefaillan oli kyllä ilmeisesti aivan liian rauhaton ja ailahteleva mieli,että hän olisi pystynyt sopeutumaan mihinkään yhteisöön, ei ainakaan minkälaiseksi munkiksi tai viljelijäksi. Ilmeisesti hän olisi halunnut olla pääguru joka paikassa, sanoo Göran Ekström.

Nöyrä itsetutkiskelu puuttu

-Ehkä Leifin kohdalla kaikista tärkein asia oli kuitenkin, että nöyrä itsetutkiskelu jäi häneltä todellä vähiin. Hänellä oli vimma päästä tavoitteisiin suoraan ilman nöyryyttä. Tässä ehkä koko katastrofin ydin, sanoo Leifin ystävä Ari Holtti

-Leif ei pystynyt kulkemaan henkistä polkuaan sen nöyrästä, alastomasta alkupisteestä kohti korkeimpia ”asteita”, vaan hän halusi suoraan ”päämajaan.”

-Näen että jos Leif olisi pystynyt käymään lävitse kokelaan polun, oppilaan polun ja vihkimyksen polun, tai mitä se nyt olisi ollutkaan, niin lopputulos olisi saattanut olla aivan jotain muuta kuin mitä se sitten oli, pohtii Holtti.

Leif, Jorma Elovaara ja Hector

Kolmas Silmä Lefan kirjanipussa oli muutakin kuin kuriositeetti. Kirja liittyy ”Vesimiehen ajan” maailmankuvaan. Joidenkin tapaamieni ihmisten mukaan Lefa vieraili myös ”Vesimiehen” eli Jorma Elovaaran Tähti-lehden toimituksessa.

Säilytän tämän Leifiä, Jorma Elovaaraa ja HectorIa koskevan osuuden, koska se antaa kuvan aikakauden okkulatismistä kiinnostuneaen sukupolven ajatuksista.

Lefan tunteneen Tuula Heima-Tirkkosen mukaan Lefalla ei ollu mitään yhteyttä Tähti lehteen ja Elovaaraan. Tuula Heima-Tirkkonen vastaa meiliini 14. 01. 2015

Tuula Heima-Tirkkonen OK. Taisi tulla täysosuma.

-Vastaan muutamaan erityiskohtaan; aikakaus-analyysi ei ihan kesken työpäivän muutamaan riviin irtoa.

-Elämäämme aikaa pohdittiin tietoisesti jo asioiden tapahtuessa meidän katalysaattoreina ollen 1970/80 -luvuilla.

-Elin nuoruuttani Tähti-lehdessä, kuin myös Loimussa, vähän Anarkissa (no se yksi! nro vain), Elovaaran Syndicate Pressissä, Kasviksessa, Uuden Ajan Aurassa ja sitten jatkossa Suomi ja Rumba-lehdissä kuin myös Vihreän Langan alkutoimituksessa, Vihreässä Sivistysliitossa jne.

-Lefa varmaan tiesi Tähti-lehden ja Elovaaran, mutta Tähden toimituksessa en muista häntä koskaan nähneeni, eikä hän Tähteen kirjoittanut.

-Tämä Kasviksen perustajaporukkahan oli suomenruotsalaista juurta ja siten vähän eri, ikäänkuin lähempänä perinteistä mediamaailmaa mm Olle Mallanderin kriitikkoprestiisin kautta. 

- Voi kuitenkin olla että Jorma teki joskus radio-ohjelmaa Lefa mukana ollen. Hector sen sijaan kävi joitain kertoja Tähdessä (kuin myös Vesku Loiri) ja oli Jorman kavereita.

Tähti oli pihalla

-Tähti oli pihalla eli yhteiskunnan ulkopuolella, marginaalissa. Kontaktipinta yleisöön/tilaajiin oli Elovaaran Vesimiehen Aika -radio-ohjelmaan kirjoittaneet nuoret ympäri Suomea.

Tähden kanssa samoilla koneilla/tiloissa tehtiin Loimu-lehteä, jonka mesenaatti oli herra Arktinen hysteria, kirjailija Yrjö Koivukari.

Ei Kasviksen porukka tai Lefa tähänkään lehteen liittynyt.

Mutta Tähti oli jo osa kansainvälistä Underground Press Syndicatia (myöhemmin Alternative Press Syndicate), jolta tuli englanninkielisenä uutiskirjeenä jo pieniä ekologiaa- jne vihreyden teemoiksi muotoutuvia juttuja ja uutisia.

- Anarkia -lehti oli Olavisen ikäänkuin välityö Loimun jälkeen ja ennen kuin Oraansuojelijat alkoivat julkaisutoiminnan Tiedonjyvä-henkilökuntalehdellä 1975; eka Aura ilmestyi keväällä 1976 tabloidina ja eikä sitä painettu enää Elovaaran Syndicate Press kirjapainossa Laivanvarustajankatu 5ssä.

Aikakautta on kuvattu

1) Aura-kirjassa 1989 (parhaat jutut)

2) Suomi-lehden viimeinen kaksoisnro, 1996, Oliko meillä historiallinen tehtävä? -osuus.

3) Ruohonjuurista elämänpuuksi - suomalainen vaihtoehtoliikehdintä, ViSiLi, 1996, toim. T H-T, Tarja Kallio-Tamminen, Tove Selin

4) Tanssiva katusulku - 2001 ? - kustantaja ei just tule mieleen, oisko jo Voima-lehden porukoita

Ystävällisin terveisin Tuula Heima-TirkkonenKursivoitu teksti

Leif tapasi Elovaaran

Leifin hyvin tuntenut vaasalainen Ari Holtti muista Lefan tavaneen Elovaaran ainakin kerran.

-Leif kertoi tavannaeensa Elovaaran kerran, mutta tapaaminen johti täydelliseen pettymykseen. Leif sanoi, että hän ei pysty milläänn tavloin kunnoittamaan Elovaaraa, vaan piati tätä lähinnä toimittajana joka vain popularisoi ”Vesimiehen aikaa”.

Jorma Elovaara

”Jorma Elovaaran ja hänen Tähti-lehtensä (1971–77, 1983) legendaarisuus on ollut jo kauan tiedossa. Suomen tärkeimmän punklehden Hilseen päätoimittaja Miettinen kertoo Muistelmissaan:

”Jorma Elovaara erityisesti oli siihen aikaan tunnettu sisäavaruudessa seikkaileva mystisfilosofinen kulttihahmo, jonka yhteiskuntaa järisyttäviä mietteitä ja kokeiluja oli saatu pelonsekaisella kunnioituksella seurata radion ja ennen muuta Tähti-lehden välityksellä” (Miettinen 1983, 35).

Sisäavaruuden yksinäinaen tähti

Färding tiesi Elovaaran vahvan aseman ”Vesimien Ajan” tiennäyttäjänä. Jorma Elovaaralla oli voimakas vaikutus oman aikansa helsinkiläisiin kulttuurivaikuttajiin. Leif ei Elovaaraa arvostanut.

Elovaaraa arvostaviin kuului myös Hector eli Heikki Harma, jonka ”Herra Mirandos”-albumi sai voimakkaimmat vaikuteensa juuri Elovaaralta.

Harma ja Elovaara

”Toimittajantyönsä ohella Elovaara oli "underground-hahmo", joka oli perehtynyt okkultismiin, taruihin, erilaisiin salaoppeihin ym. ns. rajatietoon liittyvään. Jorma Elovaaran näkyvin kanava oli ehkä sittenkin Tähti-lehti.

Kysyin Elovaarasta ja Leifistä myös ”Purppurarinteiden ratsastaja” blogin ylläpitäjältä, joka on julkaissut juttuja mm. Elovaaran Loimu lehdestä.

Kysyin asiasta 04.01. 2015 ja sain seraavana päivänä oheisen vastauksen.

Ehkä tunsi Elovaaran

”Tietoni Leif Färdingin vaiheista ovat hyvin rajoitetut. Triconthan julkaisi kaikenlaista kehitysmaihin liittyvää materiaalia monistenivaskoina.

Jorma Elovaaran Färding käsittääkseni tunsi, kuten myös Loimu-lehden toimittajat. Uuden Ajan Aurassa julkaistiin Färdingin runoja, mutta ei varsinaisia artikkeleita. Loimussa taisi olla jotakin.

Juha Olavinen toimi sekä Loimun että Auran päätoimittajana.

Kari Kosmos Mitään vastauksia lähettämiini useisiin sähköposteihin ei ole tullut, kohteina mm. Heikki Harma. J.O MAllander ja Heidi Hautala

Hector Tähti-lehdestä

Mitään tietoja siitä, että Leif olisi tuntenut Hectorin ei toistaisekski ole tullut esille. Hecorin suhde Tähti-laehteen ja aikakauden syviin tunnevirtoihin on kuitenkin niin mielenkiintoinen, että ainakin tämän verran siitä kannattaa säilytatää tässä tekstissä vaikkakin Leifillä ei olisi ollut mitään tekemistä Hectorin kanssa.

Hectorilla eli Heikki Harmalla oli vahva tunneside Tähti-lehteen ja Jorma Elovaaraan. Hector vaikutti taustalla enemmän kuin moni tulee ajateleeksi musiikkinsa kautta. Vaikutus ulottui isoon osaan okkultismista ja Vesimiehen ajasta kiinnosstuneisiin nuoriin .

Herra Mirandos on Hectorin toinen sooloalbumi, joka julkaistiin vuonna 1973. Sanoitukset kaikkiin kappaleisiin on tehnyt Hector, paitsi kappaleen "Sisämaan retkellä" on sanoittanut Jorma Elovaara ja säveltänyt Sakari Lehtinen.

Herra Mirandos

"-Se nyt on ihan selvä, että se (Herra Mirandos)  on omistettu Tähdelle, koska ne laulut kertovat hyvin paljon samoista asioista kuin mistä Tähti kirjoittaa. Tähti on ihan yhtä tärkeä kuin mikä tahansa muu lehti ja mulle se on merkinnyt hyvin paljon. 

-Ei sinänsä Tähti-lehti, vaan se, mitä se edustaa. Koska Tähti on ainoa vähääkään kehittyneempi lehti täällä siltä alalla, mä omistin sen sille.", sanoi Hector. Intro-lehden toteamukseen, että Lobsang Rampaa monet pitävät pelkkänä huijarina, Hector vastasi:

"-Kyllä hän on ollut minulle huomattava filosofinen ja kirjallinen vaikuttaja. Mä puhun nyt ainoastaan hänen kirjastaan 'Kolmas silmä' ja siitä, mitä hän on sanonut Tiibetin vanhasta kulttuurista." Suomi24:ssä on erinomainen selvitys Herra Miranadosin taustoista, josta pieni lainaus.

Herra Mirandos Suomi24:sä

”Jeejeejee -historia toteaakin, että suuri osa 'Herra Mirandoksesta' nojasi Jorma Elovaaran kirjahyllyyn. Jo aiemmin mainittu Elovaara oli Hectorin kollega, toimittaja ja "underground-hahmo", joka oli perehtynyt taruihin, okkultismiin, erilaisiin salaoppeihin, rajatietoon, millä nimellä näitä alueita sitten halutaankaan kutsua, ja käsitteli niitä myös ohjelmissaan. -Yksi alan oppi-isistä oli Lobsang Rampa. Elovaara oli myös mukana kannabismyönteisen julkaisun, 1971 perustetun Tähti-lehden joukoissa.

-Kun tähän lisätään vielä J.R.R.Tolkien ja Taru sormusten herrasta sekä C.W.Lewisin Narnia -sarjan hahmot, alkavat 'Herra Mirandoksen' vaikutteet olla kasassa. Mukana on Elovaaralta yksi Hectorin tilaama runo, 'Sisämaan retkellä', jonka sävelsi Sakari Lehtinen.

-Albumin omistus onkin kirjattu "Tähti-lehdelle, Ziggylle, Lobsang Rampalle, Faarao Ekhnatonille, jonka silmät olivat Auringosta ja Rakkaudesta sokeat, sekä pienelle Meira-tytölle, joka näki neljän oven läpi - ja Aslanin!!!" (Meira on ’Nostalgia’ –albumin takakannessa näkyvä lapsi.) http://keskustelu.suomi24.fi/node/5071629

Kolmas Silmä” siis valvoi ja ohjasi aikakauden nuoria intellektuelleja vuonna 1973 Pyyntö Harmalle

Olen lähettänyt myös Heikki Harmalle eli Hectorille joulukuun lopulla 2014 pyynnön vahvistaa tai torjua olettamuksen, että he olisivat tavanneet. Mitään vastausta en ole saanut.

Etsijä vai imitaattori?

Tähti-lehti ja Jorma Elovaara osoittavat, miten vaikutteet kulkivat ja toimivat varsin pienen, mutta sitäkin vaikutusvaltaisemman okkultismista, budhalaiasuudesta, maolaisuudesta ja yleensä vasemmistolaisuuudesta ja vaihtoehtoisista malleista kiinnostuneen nuorten vaikuttajien joukossa.

Jorma Elovaara bibliografia englanniksi: http://www.phinnweb.org/early/elovaara/index2.html

Jorma Elovaara Ylioppilaslehdessä http://ylioppilaslehti.fi/2009/05/saapasjalkamies/

Yle: Jorma Elovaara Vesimiaehen ajassa http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/jorma_elovaara_vesimiehen_ajassa_16992.html#media=16999


Leif ja isänsä Heikki Färding

Leifin ja hänen isänsä isä-poikasuhteeseen liitty asioita, joiden selvittäminen on osoittautunut lähes mahdottomaksi. Ne, jotka jotain tietävät eivät ole avautuneet.

Yhden, nyt jo poisnukkuneen avainhenkilön mukaan Heikki ja Berit Färdingin omakotitalon pihasauna oli paikka, missä joukko hallusigeenistä ja okkultismista ja päivän politiikasta kiinnostuneet kokoontuivat.

Paikan kiistaton johtaja oli Heikki Färding. Myös Leif ja hänen läheiset ystävänsä osallistuivat näihin öisiin sessioihin. Asia on tietysti arka ja vaatii mukana olleiden kommentit.

Mukana ollut, siis nyt vainaja, arveli minulle, että Leifin isä Heikki, suhtautui hyvin ymmärtäväisesti poikansa kiinnostukseen, halllusigeenejä kohtaan.

Lisää psykedeelisestä sirkuksesta

http://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Ari_Holtti_-_Leif_pyysi_minut_mukaansa_tuonpuoliseen

TPSL

Heikki Färding oli kiinnostunut politiikasta, erityisesti vasemmistolaisesta oppositiopolitiikasta. Färding toimi Vaasassa Päivän Sanomien sanomalehtiasiamiehenä.

Päivän Sanomat oli vuosina 1957–1972 ilmestynyt SDP:n opposition ja myöhemmin TPSL:n pää-äänenkannattaja. Lehden ensimmäinen päätoimittaja oli kirjailija Matti Kurjensaari 1957–1959.

Päivän Sanomiin nuorena toimittajana liittynyt Kari Rydman, antaa lehdestä vähemmän mairittelevan kuvan:

”Jälkikäteen ajatellen tuo lehti, Päivän Sanomat, edusti varsin vastenmielistä poliittista toimintaa. Neuvostoliitto pyrki vaikuttamaan Suomen poliittiseen elämään esimerkiksi hajoittamalla sosialidemokraattista puoluetta ja kustantamalla sen "skogilaisen" opposition lehteä.

Rydmanin mukaan lehti kokosi ympärilleen suuren määrän nuoria radikaaleja kirjoittajia, ja lehdestä tulikin ensi alkuun varsin vahvasti kulttuurilehti.

Kirjailijan mustasukkaisesti vaalima henkinen vapaus ja riippumattomuus johtavat pian konfliktiin vähemmän älyllisen ja sivistyneen puoluekoneiston kanssa. Niinpä Kurjensaari oli Päivän Sanomissa vain 1957-59

Kari Rydman http://karirydman.blogspot.fi/2010/05/paivan-sanomat-nuoren-lehtimiehen.html

Avustaja

Tietojeni mukaan Heikki Färding myös avusti Päivän Sanomia poliittisilla pakinoilla. Minulle koskaan ole selvinnyt kirjoittiko Heikki F. Omalla nimellään vai nimImerkillä.

Syy miksi näinkin pitkään tuon asiaa esile, on että Heikki Färding oli mielellään opposiotiossa ja siihen Päivän Sanomat ja TPSL antoivat loistavan mahdollisuuden.

Voidaan olettaa, että Leif peri kirjalliset taipumuksensa ja mieltymyksensä kulkea valtavirtaa vastaan isältään ja isän suvulta.

Julkaisen toisaalla Leifin Tampereella asuvan serkun, Tony Färdingin sukuselvityksen, joka avaa sukuhistoriasta ja genetiikastla kiinnostuneille mielenkiintoisen näkymän Leifin isovanhempiin.

Marjatta Ripsaluoma

Vaasalainen kirjailija Marjatta Ripsaluoma muistaa Heikki ja Berit Färdingin hyvin (Lisätty 18. 12. 2014]

Marjatta Ripsaluoma ”Färdingin äiti oli ruotsinkielinen (kaksikielinen kyllä), mutta isä suomenkielinen. Olen tavannut kummatkin vanhemmat täällä sen jälkeen kun muutin tänne, nyt ovat kuolleet jo.

Heikki oli upea tarinankertoja, kuuntelin häntä usein kun hän istui tuossa lähellä työväenopiston tupakkihuoneessa. Lefan poika Mikko arvosti Heikkiä myös, samoin kaikki jotka ovat hänet tavanneet. Berit piti pientä kahvilaa sillan kupeessa, ja kyllä häneltäkin puhe sujui, kummallakin kielellä.

Lefa kävi suomenkielisen koulun Vaasassa, joten suomi oli varmaan vahvempi kieli. Minä tapasin häntä ainoastaan Helsingissä, enkä kuullut ruotsalaista intonaatiota lainkaan hänen puheessaan. Hän oli minua niin paljon nuorempi, että aurinkoinen oli aivan oikea adjektiivi hänestä silloin.”

Runous on elämän sokeri Vaasan kaupunki kunnioittaa runoilijaansan ”sokerikolla”. Keramiikkataiteilija Catharina Kajanderin keramikkateos Leif Färdingin muistolle on sijoitettu Vaasan kaupunginkirjaston 1 kerrokseen suurten ikkunoiden eteen.

Vaasan kaupunginkirjaston aulassa olevan ruukun pintaan on kaiverrettu runo, jonka Kajander kuuli unessa 1988. Teoksen , sokerikon, muotoon Kajander päätyi, koska elämä on ”sokeria” Teos sijoitettiin paikallaeen 2002.

KYNÄÄ MINULLA EI ENÄÄ OLE
MUTTA IHOA VOI AINA TATUOIDA
TULE SITTEN VANHANA HYVÄILAEMÄÄN
SE POIS

Catharina Kajander

Sokerikulho-teoksen inspiraationa toimi uni, jonka Kajander näki vuonna 1988 eli muutama vuosi Färdingin kuoleman jälkeen. Sokerikulho valmistui vuonna 1988 ja se sijoitettiin kirjastoon vuonna 2002. Teos on lahjoitus vaasalaiselta taiteilijayhdistykseltä Pro Artibukselta.

Kajanderin unessa Färding ensin näytti hänelle tien kuolemaan ja esitti sitten runon. Tämän runon Kajander kirjoitti sokerikulho-teoksen pintaan ja kulhon sisällä olevaan lappuun. Kajanderin mielestä runo on aito Färdingin kirjoittama runo, mutta se ei sisälly mihinkään Färdingin runokokoelmaan.

Sokerikulhon Kajander valitsi Färdingin symboliksi siksi, että runous on elämän sokeri. Teoksessa näkyvä koivu-aihe puolestaan symbolisoi Färdingin kuolinpaikkaa eli metsää mutta myös Färdingin naisellista puolta. http://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Lis%C3%A4lehti_Leif_F%C3%A4rdingin_ruukusta

Göran Ekström ja Leif Tässä tekstissä haastateltu Göran Ekström on kääntänyt Leifin runoja ruotsinkielelle: Teos julkistettiin Vaasassa 21.4.2012

Med ansiktet i vinden möter jag världen: poesi / av Leif Färding; tolkad till svenska av Göran Ekström; illustrationer: Tiiti Mendelin.

Färding, Leif, 1951-1984 (författare) Ekström, Göran, 1947- (översättare) Mendelin, Tiiti (illustratör)

ISBN 9789185972388 Rävlanda : Fri press, 2012 Svenska 80 s. Lisää Leifistä Radio Vega Göran Ekströmin haastattaelu http://arenan.yle.fi/radio/1529588 Tapio Parkkari

Lisätietoja Lefasta: Huomioi ARTO- että Aleksi-tietokannoissa olevat viiteet Leif Färdingistä.

Hannu Tarmio: Kirjailijakohtaloita- Leif Färding. Yle-tv-ohjelma. VHS-tallenne Vaasan kaupunginkirjaston kokoelmissa.

Leif Färding. Yle, Rinnakkaisohjelma 28.8. 1985.