Pertti Jokisen kritiikistä Leif Färdingistä

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Onko kaunosieluista kyborgeiksi? Kirjastonhoitajan mietteitä maailman menoista ja tuloista

torstai 4. heinäkuuta 2013

Leif Färdingin "Maailmaa minä rakastan" (1971) -kokoelman ensimmäisten runojen ylimielisen 'minä kyllä tiedän paremmin' -asenteen negatiivisesta vaikutuksesta ei vapaudu koko aikana. Runot ovat lyhyitä, muodoltaan yksitoikkoisia, aforismin kaltaisia sirpaleita siitä maailmasta minkä hän omakseen kokee, valosta, tuulesta, rakkaudesta. 

Elämä on jatkuvaa sulautumista, jokainen sekunti omistettu sopeutumiselle ja hyväksymiselle. Näin Färding ja samoin monet muut uusromanttiset mystikot. Minä ainakin olen kokonaan toista mieltä. (Pertti Jokinen, Arvosteleva kirjallisuusluettelo 10/1971)

Rauhantutkijana sittemmin kunnostautuneen Pertti Jokisen arvio Leif Färdingin runokokoelmasta  "Maailmaa minä rakastan" (1971) on avoimen kielteinen, minkä syytä voi vain arvailla.

YLE:n Elävän arkistonohjelmaan haastateltujen ihmisten antama kuva Leif Färdingista ja hänen runoudestaan on hyvin toisenlainen.

Kokoelma alkaa tällaisella runolla:

Historiasta te puhutte ja liikkeestä, lapset.
Te puhutte itsenne todellisuudesta ulos.

 Miten tässä runossa ilmenee se, mitä Jokinen väittää kirjastolaisille? Runosta näkyy ainakin se, ettei Färding ollut ajan suomalaisen hengen mukaan stalkkari. Hän oli ensimmäisiä, joka ymmäri Suomessa globaaleja ympäristöongelmia 1960-70 -lukujen taitteessa. Tällaiset ongelmat ovat tietyllä tavalla ylihistoriallisia ja ajattomia, mikä ei sopinut ajan henkeen.

Linkki alkuperäiseen kirjoituksewen: http://librarian-or-cybrarian.blogspot.fi/2013/07/farding-maailmaa-mina-rakastan-1971.html

Linkki Ylen Elävän arkiston ohjelmaan: Hippisukupolven runoilija http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/hippisukupolven_runoilija_leif_farding_16049.html#media=16056