Per-Erik Förars

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vanhat palosaarelaiset olivat ylpeitä kotikatujensa merkkihenkilöistä. Huvilakadun asukkaat ylpeilivät sellaisilla muusikoilla kuin Pentti Vuosmaa ja Harry Strömsholm, mutta Tehtaankadun asukkaat panivat paremmaksi. Kadun ehdoton julkkis oli Pärre Förars.

Förarsin isä toimi talonmiehenä siinä punatiilisessä koulurakennuksessa, joka vieläkin seistä nököttää Wolfintien ja Tehtaankadun kulmassa. Toinen merkittävä muusikko oli Suomelan Eero, joka asui Tehtaankadun Varisselän puoleisessa päässä osoitteessa Tehtaankatu 20.

Förars saavutti muusikonmaineensa jo paljon ennen kuin levytti ensimmäisen kappaleensa. Per-Erik Förars oli moni-instrumentalisti, joka soitti viulua, klarinettia, tenorisaksofonia ja kitaraa. Hänestä odotettiin todellista viulun ihmelasta. Pärre toimi Vaasan orkesteriyhdistyksen solistina jo 12-vuotiaana. Pärre valitsi kuitenkin lakimiehen uran.

1950-luvun alkupuolella Pärre kiersi Toivo Kärjen yhtyeen mukana ympäri Suomenniemeä. Ensimmäisen soololevynsä Pärre teki v. 1957. Kysymyksessä oli heti menestys. Monet muistavat vielä Mariannen mielikuvitusta kutkuttavan alun: ”Öin ja päivin Marian, vain yhtä toivon haluan…” Se sai varsinkin nuoret miehet pohtimaan elämän arvoitusta.

Viisikymmenluvun loppupuolella Pärre Förars ja Laila Kinnunen sekä Erkki Melakosken yhtye tulivat tutuksi koko silloiselle television omistavalle kansalle ja vähän muillekin. Kysymys oli tietenkin Kuukauden suositut -musiikkiohjelmasta.

Viimeiset levynsä Pärre Förars levytti vuonna 1962. Tämän jälkeen hän keskittyi 25 vuotta kestäneeseen oikeusneuvosmiehen työhönsä Helsingin raastuvanoikeudessa. Musiikkia Förars ei suinkaan jättänyt vaan ryhtyi harrastamaan täydestä sydämestään kamarimusiikkia.

Parhaiten Pärre muistetaan ehkä levystä Oli kuu oli ilta.