Oikea suunsoittaja ei pelkää mitään

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Oikea suunsoittaja ei pelkää mitään

Palasin kirpputorilta Majpin toriteltalle nielaistakseni kupin kaffia. Naurunremakka kantautui korviini Raastuvankadun kulmassa, mistä päättelin, että kantapöydässä istuu joko Manu Korpilahti tai Kapa Ojanperä. Istuivat molemmat. Ja vieläpä vierekkäin.

Heidän lisäkseen kantapöydässä istuivat parlamentin pysyvät jäsenet Raimo Nyman, Manu Sundberg, Jussi Luoma-aho, Sulo Kallio, Raimo Hudd, Seppo Sundberg, Thölix, jne. Kunnon ihmiset istuivat muissa pöydissä.

Läsnäytessäni veresti Manu Korpilahti muistojaan rauhanajan palveluksessa Suomen raskaassa. Hänen jälkeensä kertoi Sulo Kallio olevansa menossa laulamaan liikemies Lalli Luhtalan 60- vuotispäiville. Sinnepä oli myös Korpilahti vaimoineen menossa.

-Lahjakysymystä pitäisi sitäkin miettiä, Manu sanoi. -Joo, mutta muista, huomautti Kapa Ojanperä, ttä lahjapöytää vartioidaan.

Isännällä lakki päässä

Keskustelu aaltoili aiheesta toiseen kulloistenkin mielijohteiden ja keskeytysten lakien mukaisesti. Ties mistä yllykkeestä Korpilahti kertoi menneensä hitsaamaan kaiteita tai jotakin tekemään isoon maataloon.

Emäntä siinä askaroi pihassa, Manu kertoi. - Mutta isäntää ei näkynyt missään. Minä kysyin että missäs isäntä on. Tuolla se on sikalassa, vastasi emäntä. Se on se jolla on lakki päässä Pian alkoi joku puhua urheilussa saamistaan palkinnoista.

Minullakin on lujasti palkintoja, kuppeja ja lusikoita, mutta niissä lukee kaikissa Seurahuone, sanoi Ojanperä.

Kysymys on itsensä alttiiksi panemisesta, huumorin kyllästämästä elämänasenteesta. Uskon, että nämä herrat voisivat kuolinvuoteellaan sanoa kuin Oscar Wilde:

- Joko tuo ruma tapetti lähtee, tai minä lähden.

Kaksi, jos syyllisiä haette

Nousin kun vielä kykenin, otin jalkarattaan seinustalta ja läksin polkemaan. Tulivat Männyt vastaan. Vaihdettiin pikaiset kuulumiset ja minä kerroin viimeisen tunnin aikana nauraneeni enemmän kuin aikoihin. Pian tuli Raimo Hudd perässä ja vakuutti samaa.

-Maipin kojulla istuvat Ojanperä ja Korpilahti, kerroin. Humooripuhetta tulee solkenaan. Eivät ne siihen mitenkään valmistaudu. Sitä vain tulee.

- Niin kuin englantilaisissa pubeissa. Siellä on samanlaisia kavereita. Niitten suu ei ole mistään kiinni. Eikö siitä pidä kirjoittaa, huomautti päätoimittaja. Niin, että jos lukija etsii syyllistä tällaisen toivottoman pitkäveteisen jorinan julkaisemiseen, löytyy niitä ainakin kaksi.

Stand up-komiikan parhaat perinteet

Kirjoitin suunnilleen vuosi sitten Majpin kaffilasta Pohjalaiseen ja joku neropatti katsoi asiakseen huomauttaa, että hauskoja varmaankin ovat nämä parlamentin herrat, mutta koska suoritetut opinnäytteet ja yleissivistys puuttuvat, eivät he koskaan yllä kovin vaativalle tasolle.

Sen tosiasian uhallakin, että parlamentin kaskuperäiset lausahdukset joskus alittavat kaikki mahdolliset rimat, uskalsin ja uskallan olla eri mieltä.

Sekä Ojanperän että Korpilahden kohdalla on kysymys nopeasta älystä, ja assosiaatio eli- mielleyhtymätekniikasta. Kysymys on stand up-komiikan parhaista perinteistä.

Ei heidän tarvitse pitää degradaatio- ja inkongruenssiteorioitten terminologian sävyttämiä luentoja huumorista. He luovat sitä. Terävä huomautus riittää, äkillinen polttopisteen muutos, joka luo yllättävän vastakohtaisuuden ja kaksoismerkityksen, jota ei koskaan sorruta selittelemään.

Älä selitä

Milloin kaskuilija ilmoittaa, että nytpä seuraa hyvä juttu, ei sille naura kukaan. Miksi ei? Koska ilmoitus asettaa odotukset liian korkealle. Juttua ei saa selittää ennen, aikana eikä jälkeen. Sama pätee kirjallisuuteen. Hyvät kirjailijat Mika Waltarista Veijo Mereen ovat muistuttaneet aloittelijoita selittämisen vaaroista Älä selitä - kuvaa. Veijo Meri päätti "Manillaköyttä" kirjoittaessaan, ettei kertaakaan sano, että tiukkaan kiedottua köyttä vyötäisillään salakuljettavalla Keppilän Joosella on paha olla. Lukijan on saatava se selville tavasta, jolla kirjailija kuvaa hänen käytöstään.

Ei hernekeittoa

Aristoteleen "Nikomakhoksen etiikasta" lähtien on julkaistu kirjoja, joissa on yritetty selittää, mitä huumori on, ja mitä koominen. "Tyhmyyden ylistyksen" suomentaja Kauko Kare kertoi, että maineikas puhetaidon opettaja Quintilianus on kirjoittanut naurusta luvun, joka on Iliastakin laajempi. Myös eräät suomalaiset ovat julkaisseet kirjoja huumorista.

Kirjaansa "Huumorin ja koomisen keskeneräinen kysymys" on Aarne Kinnunen ottanut esimerkkejä kaskuista, jotka eri aikoina ovat syntyneet erilaisiin tarpeisiin. Kirjailijoitten, taiteilijoitten, kaskunkertojien ja vitsinikkareitten satiiri, pila, ironia ampuu suorasuuntaustykillä ja tuottaa hupia kuulijoille. Kohde nähdään inhimillisenä tai pudotetaan alas korkeuksista. Näin sanottiin aikanaan Hitleristä:

- Johtajan, jolla on koko kansa takanaan, ei sovi syödä hernekeittoa.

Jumala luuli olevansa Kekkonen

Sana huumori on latinaa ja alunperin yksi ruumiin neljästä nesteestä, joitten mm. Hippokrates arveli määräävän ihmisen sielunelämän peruslaadun. Nykyisin tarkoitetaan ominaisuutta, jolle on tunnusomaista hauskuus, hullunkurisuus ja pilailu.

Huumoria on myös suhtautumistapa, joka katsoo asioita välittömän, luonnollisen ja elävän inhimillisyyden näkökulmasta, sekä taito huomata ja ilmaista se, mikä on huvittavaa ja koomista.

Huumoriin liittyy usein, mutta ei välttämättä, nauru, huomauttaa ietosanakirja. Huumori toimii myös sosiaalisen kontrollin välineenä. Oikea turvansoittaja ei pelkää mitään. Sovellettu esimerkki Aarne Kinnusen kirjasta: psykiatri pyrki taivaaseen, mutta P. Pietari ei päästänyt häntä sisään. "Ei tänne psykiatreja oteta, eikä teitä tarvita täällä", sanoi Pietari.

Kun portti sulkeutui alkoi sisäpuolelta kuulua äänekästä väittelyä. P. Pietari avasi varovasti porttia ja kuiskasi:

- Psst. Tulkaa sittenkin! Isä Jumala kuvittelee olevansa Urho Kekkonen,

Kameravalvonta

Lalli Luhtalan 60-vuotispäivät olivat onnistuneet. Festivaalit ja muut kesätapahtumat olivat jossain määrin verottaneet vieraitten lukumäärää, mutta olipahan läsnäolijoitten laatu sitten sitäkin korkeampi. Soitin aamulla Manu Korpilahdelle ja kyselin kuinka oli mennyt.

-Ruumiit lasketaan vasta tänään, yöllä ei viitsitty ryhtyä ottamaan selvää siitä, moniko on hukkunut tai puukotettu hengiltä, mutta eiköhän sekin tänään selviä hän vastasi

-Saitkos mitään siepatuksi lahjapöydästä, kysyin. - En, siellä todella oli kameravalvonta.

Jorma Ojaharju kirjoitusvuosi tuntematon