Nuoriso ja kapakat

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nuoriso oppi menemään kapakkaan Vaasassa 60-luvun lopulla. Sitten tuli Fondis ja koko nuorisokulttuuri muuttui.

Kapakat 60 ja 70 luvulla

Ensimmäinen nuorten suosima kapakka modernissa mielessä oli Kauppapuistikolla sijainnut ns. Vanha-Birra. Nykyisen "pikku-Forumin" paikalla oli yksikerroksinen rakennus, jonne KPO perusti Birra nimisen ravintolan.

Todettakoon, että "Vanhan-Birran" perusti aikoinaan mies nimeltään Kronqvist omistamansa Kahvi-Baarin tiloihin Kauppapuistikko (16). Kronqvist omisti useita baareja Vaasassa 1950-luvun lopulta lähtien. Ensimmäinen oli Jäätelöbaari Kauppapuistikko 21. (Kauppapuistikon ja Ajurinkadun kulmassa). Kun "Vanhan Birran" rakennus purettiin, ravintola Birra toimi hetken aikaa toisen Kronqvistin omistaman baarin tiloissa Kirkkopuistikolla, elokuvateatteri Ritzin vieressä. Ensimmäiset portsarit (vahtimestarit) Vanhassa Birassa olivat Sven Sandberg (oli vahtimestarina vielä 1980-luvulla) sekä Eino Pajumäki (siirtyi myöhemmin Astoriin).

Kauppapuistikon Birran ensimmäinen hovimaestari oli tummatukkainen, pienikokoinen arvokas naishenkilö, joka saattoi ravintolan ulko-ovella palauttaa pitkätukkaisen opiskelijapojan takaisin kadulle kommennolla, että "Menet ensin parturiin ja lyhennä tukkasi ja tule vasta sitten takaisin".

Birran vakioasiakkaiita 60-luvun viimeisinä vuosina olivat mm. toimittajat Reima Luukkanen, Ilmari Valkama, Bosse Viitanen ja Tapio Parkkari. Myös kirjailjat Leif Fardig ja Risto Rasa nähtiin usein Vanhassa-Birrassa.

Muita näkyviä hahmoja oli mm. "suurkähettiläs" Hannu Koivisto. Koivisto oli karriäärivirkamies ja toimi mm. Suomen kaupallisissa lähetystöissä ennen kuolemaansa.

Fondis Fondiksesta tuli toinen nuorisopaikka Vaasaan joskus 60-luvun lopulla. Vuotta en enää muista, mutta Fondis avattiin samana päivänä kun vieraisen Montinin kirjakaupan ikkunaan ilmestyi Jorma Ojaharjun ensinsimmäisen kirjan "Kakku" ensipainos.

Fondiksen asiakaskunta muodostui pian opiskelija- ja koululaisvoittoiseksi kun Birra taas säilytti asemansa kansanpaikkna.

Fondiksen muodosti vuosia yksi isohko sali, kunnes omistajat puhkaisivat seinän naapurikellariin ja perustivat sinne venäläistyyppisen ravintiolan,joka tunnettiin erinomaisesta ruoastaan. Paikan erikoisuuksia oli "Basturma" liharuoka ja "Kellarin erikoinen" joka oli mixi kolmesta pihvista ja rasvassa tirisevistä perunoista ja paistetuista vihanneksista.

Aitoa kulinaristia tuo annos tietysti kauhistutti, mutta silloiselle opiskelijapojalle se oli kova juttu, varsinkin jos rahat riittivät annoksen tarjoamiseen opiselijatyölle. Se riitti melkein aina kaatoon.

Kauppaseura Joskus vuoden 1970 paikkeilla vaasalaisten nuorten sieluista kilpailemaan ilmestyi uusi paikka Raastuvankadulle eli Kauppaseura. Ravintola sijaitasi samassa talossa ja samassa kerroksessa, missä nykyään on Pohjanmaan kauppakamarin tilat.

Paikka ei loistanut erikoisuudelaan, vaikka siellä oli elävää musiikia. Ainoa mainitsemisen arvoinen seikka lienee se, että nykyinen pizzakeisari Rabbe Gronblom aloitti siellä viinurina. Paika onmisti tukevahko naisihminen, jonka etunimi taisi olla Rosemarie. Rabbe Grönblom toimi ravintolassa viinurina ennen ryhtymistään liikemieheksi.

Ernst Olkoon nyt vaikka Rosemarie. Minulla on sellainen mielikuva, että joskus 1970-luvun taitteessa tämä yrittäjä osti Ernstin Estlanderilta ja ryhtyi muuttamaan sitä enenmän yleiseksi ravintolaksi aikaisemman ruotsinkielisen teatteriravintolan vaihtoehdoksi.

Ravintola menikin jonkin aikaa hyvin kunnes sitten vähitelleen hiipui ja paikan kai lopulta vuokrasi ammattikurssikeskus koulutusravintolaksi. Tietävimmät korjatkaa. Ernestin legendaarisin henkilö oli varmaan baarimestari Svenna, jolta riitti hymy kaikille asiakkaille.

Joskus vuoden 1972-paikkeilla Ernestin kuningatar oli strippari Miss. Maria, joka esitteli taitojaan myös yksityisesti. Kaikista mieluimmin pöydältä, Maria kuitenkin kyllästyi ammattiinsa ja heittäytyi uskovaiseksi hyvin nopeassa tempossa. Sen jälkeen hänestä ei ole kuulunut mitään.

Kauppakorkea Vaasan kauppakorkeakoulu perustettiin Raastuvankadun upeaan rakennukseen vuonna 1968. Lienee ollut seuraava vuosi kun talon kellariin perustettiin ruokala ja iltaisin toimiva ravintola. Paikka oli tyypillinen opiskelijapaikka. Mitään muita erityisiä muistoja ei paikasta ole ellei sellaiseksi nosteta vapunaamun silliaamiaista, jolla ilmeisesti matkittiin Helsingin kauppakorkeakoulun vastavaa.

Centrumin punabaari Ns. Centrumin Punabaari sijaitsi E-liikkeen tavaratalo Centrumin yläkerrassa. Punabaari oli ison tanssiravintolan baari. Nimensä se sai punaisesta sisustuksesta. Baari oli melko pieni ja intiimi ja siellä oli ahtaita looseja, joissa oli tiivis tunnelma. Imiset viihtyivät.

Punabaarin tunnettuja hahmoja henkilökunnan puolella olivat ravintolapäällikkö Voitto "Vote" Kumpula ja baarimestarit Liisa ja Paula. Punabaari ehti toimia täysillä nelisen vuotta. Sitten tuli 1970-luvun suuri ravintolauudistus, joka oli nuorten kokemattomien ekonimistien maltaita maksanuat moka.

Centrum ravintolakin muutettiin modernimmaksi ja baari muutettiin sillä seurauksella, että asiakkaat katosivat.

Kapakat 80-luvulla

Maximilians eli Maxi sijaitsi Pitkälläkadulla, vanhaa Pohjalaisen toimitaloa vastapäätä. Se oli suosittu tanssipaikka, jossa oli kaksi puolta. Legendaarinen omistaja tunnettiin 'Herlerinä', nimi lienee siis ollut Härler. Nuorten puolelle pääsi sisään jo 16-vuotiaana, ja alkoholia tarjoilevalle puolelle täysi-ikäisenä. Maxi lopetettiin suosionsa huipulla, joihinkin väärinkäytöksiin tai rikosepäilyksiin pohjautuen. Huhut kertoivat esimerkiksi alkoholin tarjoilusta ala-ikäisille ja huumeiden välityksestä. Nuoriso kokoontui myös Maxin viereiselle parkkipaikalle, johon sittemmin perustettiin ostokeskus.

Hanken oli yksi 80-luvun suosituimpia ravintoloita. Se toimi silloisen Kauppakorkeakoulun (nykyään yliopiston osa) kellarissa ja kulku oli takapihan parkkipaikalta käsin. Live-musiikkia oli paljon, joskin esiintymistila pylväineen oli pieni ja surkea, mikä varmaan loi mieleenjääneen tunnelman. Hankenin suosio lopahti vuosikymmenen vaihteessa.

Bule 80-luvun lopussa avattu tanssipaikka, joka oli erityisesti "juppien" suosiossa. Bulen tiloissa toimii nykyisin O´Maileys.

Olli eli Olivers Inn ja Strampen olivat ruotsinkielisten nuorten suosimia paikkoja.

Caribean people oli vanhan Centrumin talon yläkerrassa, joskus ennen 80-luvun puoltaväliä. Oli hyvin suosittu siinä vaiheessa.

Bristol/Jungle Bar oli myös yksi suosittuja paikkoja. Sittemmin tiloissa toimi Giggling Marleys.

Koska kapakat sulkeutuivat viimeistään kahdelta, nuoriso kokoontui sulkemisajan jälkeen torille. Ylä- ja alatorilla olivat omat vakiojoukkonsa. Alatori oli enemmän "rokkijengin" suosiossa, kun taas ylätorille kokoontuivat "jupit". (Toisen toim. huomio: tätä erottelua en ole lainkaan tuntenut, vaikka kasvoin 80-luvun Vaasassa. Joten olisiko ollut jonkin ryhmän käsitys asiasta). Ylätorin ns. hylly eli oli toisen kerroksen parvi, joka kiersi kaikkia torin puoleisia avoimia tiloja. Siellä nojailtiin usein kaiteisiin ja istuskeltiin.

Kapakoiden lisäksi nuoriso kokoontui nuorisotaloille (esim. Keltsu, Nuoriska, Ristikka). Näiden lisäksi oli yleistä lähteä maakuntaan tansseihin erityisillä tanssibusseilla, mm. Kauhajoen Casino, Lapuan Latosaari ja Åminne olivat suosittuja kohteita. Maakuntaan lähdettiin myös täyteen tupatuilla Taunuksilla ja Escorteilla. Takaisinpäin tullessa autoihin mahtui hyvinkin 7-8 ihmistä.

Kapakat 90-luvulla

Uusia yökerhoja avautui Vaasaan, jotka luonnollisesti veivät asiakkaita edellisiltä toimijoilta, mm. Fontana avattiin uudelleen nk. Hartmannin taloon. Festin Oy ja Yliopisto avasi Leipätehtaan keskustaan (v.96), joka sittemmin muuttui Papin Nenäksi (v.99 Wasa Bar oy). Papin Nenän (Nyk. Superstereo) alakerrassa toimii edelleen suosittu Dom Munkhaus (v.99).

Vuosikymmenen vaihteessa ylätorin ja alatorin sijasta nuoriso alkoi kokoontumaan Anttilan ja Mäkin eteen. Mäkki (McDonalds) oli perustettu Vaasaan juuri 80 luvun lopussa.

Hullu Pullo avattiin Vaasaan 90-luvun alkupuolella. Se oli/on suosittu paikka erityisesti suomi-rockin ystävien keskuudessa.

'Sky Bar "Sokoksen" talossa oli erityisesti kesän alkuiltojen suosikki, ehkäpä hyvien näköalojen ansiosta.

El Gringo - Hartmanninkujan suosittu pubi, suosittu tavanomaisten viikonloppujen lisäksi mm. maanantai-iltoina.

Kapakat 2000-luvulla

Giggling Marlin oli yksi 2000-luvun suosituimmista nuorison kapakoista. Se oli jaettu kahteen eri puoleen, joista erityisesti suomirock puoli oli suosiossa, ehkäpä siellä olleiden tukevien pöytien ansiosta - joilla loppuillasta tanssittiin vauhdikkaasti. Sittemmin Gigglin myytiin Sedu Koskiselle osaksi Onnela ketjua

Corner on puolestaan alkuillan sopiva aloittelupaikka, jossa käydään kokoontumassa ja ottamassa pohjia, ystävien kanssa keskustellen.

O´Maileys on irlantilainen baari, jossa on laaja olutvalikoima. Ehkäpä juuri siksi se on monien suosima oluenjuonti, biljardin peluu ja tikan heittopaikka.

Club25 - Welmun (Vaasan elävän musiikin yhdistyksen) ylläpitämä paikka, jossa säännöllisesti on tarjolla elävää musiikkia, sekä valtakunnallisesti tunnettuja että tuntemattomia. Paikan tarkoituksena onkin nimenomaan elävän musiikin tarjoaminen siitä pitäville, sekä esiintymismahdollisuuksien järjestäminen aloitteleville muusikoille.

Amarillo - meksikolaisruuasta, eikä kovin nopeasta palvelusta tunnettu paikka, jossa on kiva istua syömässä ja tapaamassa tuttuja. Erityisesti alkuillan paikka. Amarillossa järjestetään myös paljon bändi-iltoja.

Superstereo - Vuonna 2005 Papin Nenä remontoidaan ja sammalla nimi vaihtuu Superstereoksi.

Lähteet

Malline:Lehtiviite

Artikkeli on tynkä. Täydenna ja editoi artikkelia aina tähän päivään. Mitkä ovat bailupaikat nyt?


Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Vaasapediaa laajentamalla artikkelia.
Harkitse myös voisiko tämän mallineen vaihtaa johonkin kuvaavammista tynkämallineista.