Nouse, riennä Suomen kieli

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nouse, riennä suomen kieli

Suomen kielen ensimmäinen pyrkimys päästä esiin tapahtui 1500-luvun puolessavälissä kun Mikael Agricola perusti suomen kirjakielen. Paavali Juusten tosin väitti hänen varastaneen muitten tekemän työn uuteen testamenttiinsa.

Toinen kielemme vapautumisen vaihe tapahtui 1800. Suomen autonominen asema pakotti meidät vapautumaan Ruotsin kielen vallasta. Ja samalla oli päästävä myös venäläisyyden ikeestä. Venäjää toki opetettiin lukiossa, mutta sen valitsivat vain ne, aikoivat virkamiehen uralle. Yleistä suosiota se ei saavuttanut.

Niihin saakka Suomen kieli oli perustunut lounaisiin ja läntisiin murteisiin. Kansan suurelle enemmistölle tämän suomen kieli oli vieras. Sen oikeinkirjoitusperiaatteet eivät ottaneet huomioon kielen omaa luonnetta ja svetisismi kukki – siis ruotsinkielen vaikutus sekä sanastossa että rakenteissa.

Svetisismi kukkii rannikoilla edelleen

Vuosien 1820-1870 jaksoa sanotaan nykysuomen varhaiskaudeksi, koska kieli rikastui myös itämurteitten aineksilla. Sanaston systemaattinen kehittämistyö johti räikeimpien ruotsalaisuuksien karsimiseen. Suomalaiset ottivat uudelleen käyttöön oman kielensä.

Kompromissi murteitten välillä

Autonomian ajan demokratisoimuminen antoi kansalaisille paremmat mahdollisuudet vaikuttaa itseään koskevien asioitten hoitamiseen. Ja tähän tarvittiin toimivaa yleiskieltä. Oli siis luotava sellainen. 1800-luvun lopussa syntynyt kirjakieli oli kompromissi eri murteitten välillä. Mukana oli myös keinotekoisuuksia, jotka eivät kuuluneet alkuperäiseen kansankieleen. Niitä olivat esim. sydän, joka murteissa oli syän, syön, syvän, syjän ja syrän, sekä systemaattinen ero pronominien hän (ihminen) ja se (eläin, asia, esine) välillä.

Suomalaisissa eri syistä syntynyt vastustus "hienoja" herraskaisia konsonantteja kohtaan on ollut vaikuttamassa murteitten kehittymiseen. B, C, D, F, G, Z, ja niin edelleen. Ne on korvattu kirjaimilla P, S, T, H, K ja Ts. Kauhajoella on kuulemma ankarasti paheksuttu kirkonkylän kuppilassa istuvaa porukkaa, joka arkenakin käyttää "ruottalaasperääsiä" hienoja kirjaimia kuten D. Vain sunnuntaisin saa sanoa "Dee", arkena sanotahan jotta "Ree."

Kuinka montaa asia koskee?

Partitiivi on sijamuoto, joka vastaa kysymykseen mitä, ketä. Pronominin moni yksikön partitiivimuoto on monta, kuten melkoisen moni suomalaisista tietää. Kaksoispartitiivi montaa esiintyy kuitenkin sekä puhutussa että kirjoitetussa kielessä. Esimerkkejä:

"Näyttelijän työn viehätys onkin saada elää rooliensa kautta montaa erilaista elämää."

"Olisi aika jännittävää laskea, kuinka montaa ihmistä tämäkin viesti liikuttaa eri tavoin."

"Vihriälä myönsi pyydelleensä montaa EU-myönteistä Keskustan kansanedustajaa Pohjanmaalle turhaan."

"Matalaan otsaan ei mahdu montaa laastaria."

Ja niin edelleen.

Partitiivi montaa tulee lounais-, hämäläis- ja etelä-pohjalaisista murteista. Montaa-partitiivi on virheellinen, koska se epäsäännöllinen ja sotii siten kielen kohdonmukaisuutta vastaan.

Suomen kielen lautakunta päätti kuitenkin kokouksessaan 20.2.1995 hyväksyä sen yleiskieleen yleensä silloin, kun partitiivisuuden osoittaminen on ymmärrettävyyden kannalta tarpeen. Itse en sitä hyväksy enkä sen käyttämistä suosittele.

Olen valittanut päätöksestä Keskustan Koirasmartat ry:n Vaasan kielen tutkimusjaostolle ja Strassbourgin ihmisoikeuskomedialle, mutta mitään ei ole ainakaan toistaiseksi kuulunut.

Astutko yli aisan?

Jatkuva muutos kuuluu kieleen yhtä erottamattomasti, kuin jatkuva liike kaikkeen muuhunkin inhimilliseen toimintaan. Tietokonekieli on tuonut yleiskieleemme paljon englanninkieltä muistuttavia sanoja, jne. Esimerkkejä löytyy yhteiskunnan eri aloilta pilvin pimein.

Kielessä on paljon myös kuvien tai vertausten avulla esittäviä sanoja, kuvailmauksia ja kuvailevia ilmiauksia. Tuntuu siltä, että niitten luominen on työlästä. Yksi pysyy muuttui maailma millaiseksi tahansa, nimittäin agraarinen sanasto.

Maanviljely-yhteiskunnan kuvakieliset ilmaukset elävät sitkeästi puheessamme: niskuroiva astuu yli aisan, huolettomasti kuluttava elää kuin pellossa, jne. Kun käytämme toista ihmistä hyväksemme tai teemme hyvä luoja huorin kynnämme toisen vasikalla; joka haluaa pitää työpaikkansa muistaa, että sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.

Kasakat huppelissa

Sen vuoksi tuntuukin niin loputtoman hölmöltä kun modernia länsimaista tietokonemaailmaa kuvaavan elokuvan henkilöt käyttävät käännöksessä puolen vuosisadan takaista suomalaisagraarista kieltä. Mutta televisiolle kääntäviä ei tunnu saavan uudelleenkoulutukseen kukaan.

Sama pätee jossain määrin myös kirjallisuuden suomentajiin. Mutta kukapa ei virheitä tekisi. Estoton nauru minulta kuitenkin pääsi kun luin Timur Lenkin kasakoista, jotka kääntäjän mukaan olivat huppelissa. Se oli kardinaalimunaus! Nuori, rippijuhlissaan ensimmäistä shamppajalasiaan nauttiva neito, jonka nenää kuplat kutittivat saattoi olla huppelissa, mutta raakaa lihaa syövät tappajakasakat olivat perskännissä tai myrkytystilassa. Kieli on työkalu, jonka kanssa on oltava tarkkana.

Jorma Ojaharju