Minulla on Picasso

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kaappaus vaasalaisia.info foorumista

Minulla on Picasso!

Sanottakoon suoraan, että ainakin tässä mainitut Koistiset tehtiin Vaasassa. Tekijänä varsin tunnettu taiteli, avustajana hänen veljensä. Pax. (Ylläpidon saama henkilökohtainen tieto)

Julkisuuteen noussut Dali väärennysjupakka ei ketään asioita seurannutta hämmästytä. Itse en hämmästyisi vaikka koko näyttelyssä ei olisi ainuttakaan aitoa Dalia. Juuri kesä on hyvää aikaa taideväärennösten myymiselle. Ihmisillä on aikaa liikkua ja tehdä heräteostoksia.

Aito taiteen keräilijä ostaa teokset suoraan taiteilijalta tai kuolleen taiteilijan ollessa kyseessä, tunnetulta galleristilta tai välittäjältä. Arvoteosta seuraa lähes aina aitoustodistus. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että taiteilijan lesken antama aitoustodistus todistaa vain, että leski arvelee teoksen olevan kuolleen taiteilijan tekemä.

Taidemaailma suhtautuu Dali-tyyppisiiin uutisiin varsin nuivasti. Syynä on joko se, että läheskään kaikilla ei ole puhtaat jauhot pussissa tai sitten ei aina olla varmoja siitä mitä myydään. Varsinaiset väärennökset ovat useimmiten kopioita, jotka on tehty kyseiseen teokseen sopivalla tekniikalla. Helpoin on väärentää grafiikkaa.

Maailmalla, esimerkiksi Milanossa, on korkeatasoisia kirjapainoja, jotka tekevät vanhalle paperille litografioita mistä tahansa datasta mitään kyselemättä.

Näin kesäjuttuna muutamia suomalaisia esimerkkejä, jotka täyttävät ”väärennöksen” tuntomerkit. Erästäkin Nikolaita on kopioitu satoja kappaleita ja maalattu saman verran uusia. Huomattava osa niistä kulkeutui erälle qavintolavahtimestarille, joka uskoi olevansa taideasiantuntija.

Varsin käytetty suomalainen keino on tehdä kirja taiteilijasta ja painaa se liitupaperille. Upeasti toimitetttu kirja nostaa kummasti taiteilijan nimeä.

Hyvä konsti joka soveltuu erityisesti kunnanlääkäreihin on kierrättää teosta eri näyttelyissä ja kerätä kaikki näyttelyesitteen paksuksi nipuksi jota sitten väläytteleee kunnanlääkärin ovella.

Ehkä hupaisin väärentäjä on taiteilija joka väärentää itseään.

-Sillä oli aivan kauhea maalaamisvauhti päällä. Vaimo vartioi kuin haukka miestään, mutta me pistettiin paremmaksi. Kaveri puhutti etuovella vaimoa ja minä työnsin takaovesta valmiiksi pohjustettuja kankaita ja koskenkorvaa ja taiteilija työnsi vastaan valmiita tauluja. Tätä jatkui vaikka kuinka pitkään.

Taulut oli tietysti märkiä ja kuivasimme niitä tuntitolkulla hiustenkuivaajalla matkustajakodissa, tiedetään eräänkin pohjalaisen kauppamiehen kertoneen hyvässä toveriporukassa. Tuolla samaisella suunnalla Pohjanmaalla tehtiin takavuosina merkittävä määrä Unto Koistisia ja vielä hyvätasoisia.

Sitten on tämä. Ns. palmumetodi, johon kuuluu julkisuus ja yksinomaan julkisuus. Täytyyhän taiteilijan olla hyvä kun se on jatkuvasti esillä. Happamimmat kommentit tosin kuuluvat, että kyllähän sitä nopeasti maalaa ääriviivat jos joku ne sisäosat sitten täyttää.

Hienostunein muoto, jonka voi lukea, ei ehkä suoraan väärennösten, mutta ainakin huijausten luokkaan, on rakentaa säätiöpohjainen museo taiteilijan ympärille. Museolle täytyy tietenkin saada virallinen status, mikä ei pienellä paikkakunnalla niin kovin vaikeata ole.

Näin saadaan rahat, teokset ja verot mukavasti häivytettyä. Kysymys on tietysti raa´asta bisneksestä, ei niinkään tietyn taiteilijan maineen vaalimisesta.

Tässä nyt jotain näin kesän kunniaksi.

Jos aihe kiinnostaa niin googleta vaikkapa sanoilla: alert fake artist, art forgery alert tai warning tai art crime.

Lue myös tämä: http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/330556.stm

Näkökulma foorumi Nestor:

1980-luvun loppupuolella kauhajokinen taidekauppias väärensi tuttavansa taidekauppiaan kanssa noin 400 tunnetun ja jo silloin höppänän taiteilijaprofessorin työtä. Signeeraus oli yksinkertainen - N. Lehto.

Kauhajokisen taidekauppiastuttavalla oli Helsingissä varsinainen väärennöspaja, jonka suojissa majaili aika ajoin myös ”oikeita” taiteilijoita. Näinkin mittavan taulumäärän myyminen ei olisi ollut mahdollista ilman hämäräliikemiehiä, jotka hoitivat oman osuutensa eli myynnin. Heitä liikkuu vieläkin muutama Suomen kiharaisilla kyläteillä. Lehdon tauluja väärentäneet joutuivat kiinni ja tuomittiin vankeusrangaistuksiin.

-Minulla ainakin pirahtaisi hälytyskello, jos pihaani ajaisi vanhempaa vuosimallia oleva farmariauto, jonka takaosassa vanhan filtin välissä on muutama Picasso, Dali ja Repin, sanoi alan läpikotaisisn tunteva oikea taidekauppias pari vuotta sitten. Kaikilla ei pirahda.

Lähes jokainen tunnettu suomalainen taiteilija on joutunut väärennöksen kohteeksi. Yksi tunnetuimmista on Unto Koistinen, jonka naiskuvia tehtiin takavuosina Vaasassa. Tekijä, tai yksi heistä, oli vaasalainen taidekauppias nyt jo vainaja.

Ketkä sitten pyörittävät taideväärennöskauppaa? Epämääräiset taidekauppiaat ja heidän rahoittajansa ovat keskeinen osa bisnestä. On myös monta pätevää syytä epäillä että bisnekseen on sekaantunut joitakin galleristeja. Galleristien syyttäminen on kuitenkin riskaabelia, sillä valtaosa on niin rehellisäa kuin nyt taidekaupassa voi olla.

Tämän aluskasvillisuuden lisäksi taidekaupan kummisetinä häärii muutama asianajaja, rahoittaja ja kiinteistöbisnestä pyörittävä liikemies sekä muutama ulkomailla asuva suomalainen liikemies..

Taidebisnes on ammattilaistumassa. Sama persoona voi olla oikea taidekauppias, joka oikealla kädellä hoitelee oikeaa taidekauppaa ja vasemmalla, no…. Tämän päivän trendi on taiteilijoiden elämäntyön museoiminen ja säätiöiminen. Näin taiteilijalle saadaan kaikkien hyväksymä status, vaikka perimmaltään on kysymys taidekaupasta. Näin on tilanne eräiden tuotteliaiden taiteilijoiden kohdalla.

Toinen trendi on toimia yhdessä suomalaisten vientiyritysten ja suurteollisuuden kanssa, jotka haluavat profiloitua kulttuurin ystävänä. Juonikkaat liikemiehet järjestävät yritysten tiloissa arvotaidenäyttelyitä tarkoin valituille liikekumppaneille, ja kas kummaa – teoksia voi myös ostaa. Teokset ovat peräisin Euroopan ja muun maailman taideväärennöskeskuksista. Tai sitten näyttely järjestetään arvostetussa ympäristössö niin kuin nyt julkisuuteen nousseen Dali-näyttelyn kohdalla.

Taidepiireissä kerrotaan myös taiteilijoista, jotka teettävät näköisiään tauluja vähemmän tunnetuilla taiteilijoilla ja signeeraavat sitten parhaat teokset nimellään. Samaiset taidepiirit kertovat myös tapauksista, joissa taiteilija on tehnyt teoksensa vain osittain, esimerkiksi maalannut vain ääriviivat ja muut ovat täyttäneet ääriviivojen sisällä olevat väripinnat.

Näin taiteilija jolla on paljon muutakin tekemistä kuin taiteileminen pitää bisneksen pyörimässä.

Ainoastaan tohelo amatööri kiikuttaa taidepostikortin Thaimaahan ja antaa kortin rantakahvilassa tapaamalleen taiteilijalle kopioitavaksi. Tällaisen taideteoksen erottaa aidosta jopa vanha Nestorkin.

Nestor

Vieä lisääl Nestor: Juuri päättyneiden iltauutisten mukaan käräjäoikeuksissa on tällä hetkellä noin 50 väärennösjuttua. Mielenkiintoisin asia uutisissa oli se, että suurimman osan väärennöksistä on tehnyt suomalainen väärentäjä. "Häntä ei vain tiedetä'". Toinen mielenkiintoinen asia on se, että väärennetyksi todettuja tauluja ei takavarikoida vaan ne jäävät omistalle ja joutuvat usein myös kiertoon.

Tarkstelen tässä lyhyesti asiaa väärentäjän kannalta. Suurin osa väärennöksistä edustaa ns. arvotaidetta eli edellyttää korkeatasoista ammattitaitoa. Nikolai Lehdon nyt väärentää lähes jokainen työväenopiston taidepiiriläinen mutta esimerkiksi kultakauden mestareiden väärentämiseen tarvitaan ammattitaito joka on vain muutamalla suomalaisella.

Ajatus on kammottava. Suomeksi sanottuna se voisi tarkoittaa sitä, että väärennöksiä tekee ammattitaiteilija, joka ei omalla taiteellaan pysty elättämään itseään.

Tällaista ajatusta ei tietenkään pitäisi sanoa ääneen sillä se leimaa kaikki ammattitaiteilijat potentiaalisiksi väärentäjiksi.

Totuus lienee kuitenkin se että erää varsin nimekkäät taiteilijat ovat syystä tai toisesta hairahtuneen väärentämään.

Grafiikan väärentämiseen taas riittää vaikkapa Helsimgissä kivijalassa toimiva pieni kirjapaino, joka on uusinut digitaalisen painotekniikkansa muutaman lähivuoden aikana.

Muita potentiaalisia paikkoja ovat monet grafiikan työpajat, jotka toimivat virallisessa käytössä vain muutaman tunnin ajan viikossa.

Parhaat mahdollisuudet toimintaan on kuitenkin erilaisilla taide- ja kehysliikkeillä, joilla on asiaakuuluvat tilat, välineet ja usein myös ammattitaito.

Yleisesti on tiedossa että Venäjällä väärennetty tiade kulkee Suomen kautta Ruotsiin ja sielä maailmalle. Tämä transittoiminta herättää kysymyksen siitä, että jääkö osa teoksista suomen marrkinoille. Ja jos jää, niin millaisesta taiteesta on kysymys.

Saattaa hyvinkin olla että joku Moskovan Arbat-kadun taiteilija on siirtynyt sisätiloihin Suomessa tai Moskovassa jonkun suomalaisen toimesta.

Lue tämä: http://www.om.fi/10825.htm

Nestor