Merimuseo

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuva:Johan Hagström
Kuva:Johan Hagström

Vaasan Merimuseo

Vaasan Merimuseo syntyi yhden miehen harrastuksesta, nimittäin ylikonemestari Unto Lintalan voittamattomasta hingusta päästä katsomaan miltä merenpinnan alla näyttää.

-Kävin Delfiinien sukeltajakurssit ja jo ensimmäisellä avomerisukelluksella löysin ensimmäisen hylkyni, kertoo Lintala.

- Kysymyksessä oli Aszir-niminen kuunari, jonka kotipaikka oli Ruotsin

Glidö

Sen jälkeen hylkyjä on paikallistunut 40-50 kappaletta. Meriarkeologisia muistoesineitä kertyi vuosien mennen lintaloitten olohuoneen seinille toistasataa kappaletta. Huhut hylkyrosvouksista kasvoivat sellaisiin mittoihin, että merivartiosto otti tavakseen seurata Unto ja Karin Lintalan sukellusretkiä.

-Me veimme paljon esineitä Pohjanmaan Museoon. Ja kaikki loput veimme Merimuseoon sen valmistuttua, kuten tarkoitus alunperinkin oli ollut, Lintala kertoo.

Syyt museon perustamiselle

Merimuseo perustettiin vuonna 1981 tammikuussa. Perustajajäsenet ovat joko urheilusukeltajia tai muuten merihenkisiä vaasalaisia: Unto ja Karin Lintala, hallintotieteitten professori Anita Niemi-Iilahti Vaasan yliopistosta ja miehensä piiripäällikkö Ilmari Iilahti, rakennusmestari Timo Rantala Merenkulkuhallituksesta ja vaimonsa Annikki Rantala, aktiivimerimies Pekka Muurimäki, joka tällä hetkellä on Finnjetillä, merikapteeni Lars Sundqvist, sähkömies Nils Norrgård sekä toimen mies Stig Näsman, mies, joka pystyisi ylipuhumaan laihialaisen Perinneyhdistys Nuukuuden puheenjohtajan lahjoittamaan viimeisen satasensa merimuseon hyväksi.

- Museon perustamiselle oli kolme tärkeäta syytä, kertoo Unski Lintala. - Ensinnäkin sundin rannan makasiinien pelastaminen, nehän olivat vaarassa sortua mereen, toiseksi laitureitten kunnostaminen ja sataman saaminen huviveneitten käyttöön, oli siis saatava tämä miljöö säilymään, ja kolmanneksi tuli sitten merimuseotoiminta.

Olette päässeet liian pitkälle

Tämän kirjoittaja istui 8 vuotta Vaasan kaupungin valtuustossa ja tietää, että tuolle miljöölle olisi kaupungin herrojen mielestä ollut parempaakin käyttöä. Alueelle suunniteltiin samanlaisia tornitaloja, joita ylhäällä rantatöyräällä on. Vastapäinen Mansikkasaari suunniteltiin rakennettavaksi täyteen kovan rahan asuntoja. Samoin viereinen Rahkolan alue.


- Te olette päässeet liian pitkälle, sanoi muuan virkamies museon edustajalle nähdessään kuinka paljon talkooväki oli saanut alueella aikaiseksi. - Nyt teille ei kait enää voida mitään. Mutta asiat ovat edelleen avoimina. Toivottavasti Palosaaren sundin tienoot kuitenkin säilyvätkoskemattomina. Mikä mies on Unto Lintala?

Unski Lintalan merimiesura alkoi S/s Vaasassa ja päättyi M/s Vaasassa. Hän oli 1950-luvulla aluksi vaasalaisen Kronvik Oy:n M/s Bornholmissa, joka upposi Atlantilla vuonna 1957. Sen jälkeen hän kävi Turun Teknillisen koulun. Ylikonemestarina hän seilasikin sitten vuosikaudet. Tänään hän hoitaa merimuseota. Lintalasta on kehittynyt varteenotettava meriarkelogi ja tutkija.

-Merimuseon perustamisesta Vaasan keskusteltiin ensimmäisen kerran joskus 1920-30-luvuilla, Unto Lintala kertoo. Minulla on se leike jossakin. Joku ehdotti siinä, että koko Palosaaren salmen alue museoitaisiin. Seuraavaksi asiasta puhui professori Irma Rewell joskus 1950- luvulla. Delfiinien puheenjohtajana 1970-luvulla toiminut Bo Riska, haaveili merimuseosta niinikään. Me sen sitten toteutimme. Lahjoituksia vastaanotetaan

Vaasan Saippuatehdas lahjoitti Stig Näsmanin ansiosta museolle ylämakasiinin. Vaasan Höyrymylly myytiin Cultorille ja Näsman kävi huomauttamassa johtaja Bruunille, että yhtiön omistamat suntin makasiinit olisivat sille pelkkä rasite. He eivät halunneet ylimääräisiä rasitteita ja makasiinit siirtyivät museolle. 1997 lahjoitti Lindemanin Saippuanranta Oy:n toimitusjohtaja Kristiina Kuremaa sundin neljännen makasiinin merimuseolle.

-Esineistö täällä on lahjoitettu, Unto Lintala kertoo. Ei museolla ole varaa mitään ostaa. Työt tehdään talkoilla. Pieniä avustuksia on tullut kaupungin eri rahastoista. Myös Museovirasto ja Länsi-Suomen Ympäristökeskus on auttanut meitä.

- Lisäksi on urakoitsijapoikamme Timo luovuttanut käyttöömme Haki-rakennustelineet. Tai siis saamme käyttää niitä silloin kun tarvitsemme. Ne maksaisivat 360 markkaa vuorokausi, mikäli ne pitäisi vuokrata.

Moottoritehtaita pilvin pimein

Merimuseossa on arvokas kokoelma venemoottoreita. Kuinka moni muistaa sen, että Vaasassa oli lähes parikymmentä moottoritehdasta aikoinaan. Tunnetuin merkki on tietenkin Wickström, joita edelleen on käytössä.

Wickströmin veljesten vanavedessä aloitti Kultti, joka toimi vv. 1917-24. Rukkinen, Sarin, Jaatinen ja Olympia tunnettuja merkkejä, mutta Hehku, joka teki myös kelloja, Simplex ja Spin olivat tämän kirjoittajalle tuntemattomia merkkejä. Spin oli edesmenneen Vaasan Puuvillatehtaan kansiventtiilikone. Niitä valmistettiin joskus 1920-luvulla. Myöskään "Tervajokinen"-nimisestä moottorista en koskaan ollut kuullut.

- Kyllä semmoinen oli, Unski Lintala vakuuttaa. Joku äijä palasi Valloista ja ryhtyi kivinavetassa Tervajoella valmistamaan pieniä moottoreita, joita sanottiin vain tervajokisiksi. Myös Onkilahden Konepaja Oy, josta sittemmin tuli Wärtsilä, teki kuulamoottoreita. Muistaakseni oli kaikilla moottoritehtailijoilla oma valimo.

Wickströmit liian hyviä

John ja Jakob Wickströmin kuoltua alkoi myynti laskea. Osaltaan tämä tapahtui 1973 energiakriisin ja markkinoille tulvineitten perämoottoreittein vuoksi. Tilanteen pelasti ahvenanmaalainen suurvarustaja Algot Johansson.

Hän osti tehtaan todennäköisimmin nostalgisista syistä ja piti sen käynnissä, mutta hänen taitamattoman tehtaanjohtajansa vuoksi asiat eivät sujuneet kuten olisi pitänyt. Viimeinen työpäivä Wickströmillä oli 4.7.1980. Tehdas ehti toimia 74 vuoden ajan.

Pääasiallinen syy Wickströmin moottoreitten tappiolle oli se, että ne olivat liian hyviä. Uuden ajan vaatimusten mukaista oli valmistaa huippuhyvä tuote, joka hajoaa säädetyssä ajassa. Tämä edistää kulutusta. Ja uutta tuotantoa. Wickströmin moottorit kestivät isältä pojalle, eikä sellainen ole tuottajan etujen mukaista.

Iso-Vaasa

Micke Blomberg, joka seilaa Silja Europalla luotsiperämiehenä, rakensi Vaskiluodon sataman pienoismallin, joka kuluneena kesänä veti museoon kävijöitä pilvin pimein. Blomberg sijoitti laitureihin aluksia vaasalaisia eri vuosikymmeniltä, oli Kruciaa oli Kraciaa, Österbottenia ja Bornholmia, jne.

Museossa ovat seinät täynnä kuvia vaasalaisista aluksista, niin kauppa-kuin matkustalaivoistakin. Ovat Vaasan Laiva Oy:n legendaariset Iso-Vaasa, Koura, Kuurtanes, Kemiö, jne.

- Iso-Vaasa eli Vaasa oli englantilaisten rakentama jäähdysalus, oka ajoi Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja siellä. Vaasan Laiva Oy:n aluksena se kuljetti hakurahtia ympäri maailmaa.

Iso-Vaasa myytiin Japaniin romuksi, Unto Lintala kertoo. Mutta Japanin miehet eivät romuttaneetkaan sitä, vaan pistivät liikenteeseen. Muuan seilauskaveri kertoi nähneensä sen Boniksessa. Hän oli sanonut muille, että perkele, tuo on Iso-Vaasa. Muut eivät uskoneet.

"Minulla jäi puukko spantin päälle keulaan", oli kaveri vakuuttanut. Menivät katsomaan. Siellä se puukko oli.

Jorma Ojaharju