Merenkurkun musta vuosi 1879 - 1993
DELFIN R.Y. kevätlehti 1993
MERENKURKUN MUSTA VUOSI 1879
Merenkululla on aina ollut vankka asema Vaasan talouselämässä. Suuri kauppalaivasto maailman merillä antoi työtä ja leipää sadoille kaupunkimme asukkaille. Krimin sodan päätyttyä merenkulku vilkastui entisestään ja yhä useammat laivat hakeutuivat Pohjanlahden satamiin, jossa tarjolla oli tervaa ja puuta. Liikenteen vilkastuessa sattui yhä useammin myös haaksirikkoja. Ihmishenkien menetyksiltä säästyttiin useimmiten, mutta aineelliset menetykset olivat sitäkin suuremmat. Merenkurkku, josta purjealusten oli kuljettava Perämerelle, sai huonon maineen. Sitä pelättiin, eikä suotta, sieltä puuttuivat majakat. Vedet ovat matalia ja karikkoisia, merivirrat arvaamattoman oikullisia. Joka vuosi meri kantoi veronsa.
Kun Merenkurkussa vuonna 1860 tuhoutui 9 purjealusta - senaattikin viimein havahtui. Tehtiin päätös valoa näyttävän majakkalaivan asettamisesta Merenkurkkuun. Alus sai nimekseen QVARKEN ja asemapaikalleen se asettui vuonna 1868. Yksi majakkalaiva ei kuitenkaan riittänyt, haaksirikkoja sattui edelleenkin. Vuonna 1879 riehuneet syysmyrskyt vauhdittivat majakkatilanteen ratkaisua, sillä muutaman viikon aikana tuhoutui merenkurkussa parikymmentä alusta, näistä 13 Suomen puolella.
Kesä 1879
Kesä oli lopuillaan. Sää oli suosinut merenkulkua. Yhtäkään haaksirikkoa ei sattunut, vaikka laivoja kulki yhtenään majakkalaiva QVARKENIN ohitse.
Elokuun 9. päivänä sattui ensimmäinen haaveri. Preussista kotoisin oleva parkki RIDDERKERK ajautui merivirran painamana Itäsniipanin mataliin, vain muutaman mailin päähän majakkalaivasta. Haaksirikkohetkellä sää oli kohtalainen, joten uskottiin, että laiva saataisiin pelastettua. Äkillisesti noussut ukkosmyrsky vaurioitti kuitenkin laivaa niin pahoin, että sen pelastaminen ei enää kannattanut. Vain irtain ja takila tuotiin Palosaaren sundiin, jossa ne myytiin huutokaupalla. Elokuussa sattui myös pari lievempää karilleajoa, mutta niistä selvittiin pelkällä säikähdyksellä.
Syyskuu
Kesä oli mennyt ja oltiin syksyn kynnyksellä. Laivaliikenne oli vilkkaimmillaan ja ruotsalainen pelastusyhtiö NEPTUN oli asettanut pelastusalus SUNDSVALLIN Vaasaan kärkkymään merihätään joutuvia laivoja, eikä sen odotuksesta pitkä tullutkaan.
Ruotsalainen parkki MAGDALENA 5.9.1879 kotimatkalla Lontoosta Uumajaan painolastissa. Paluumatka oli sujunut vaihtelevien tuulien vallitessa. Merenkurkkuun saavuttiin torstaina 4. päivän aamuna klo 10 täysin purjein - tuulen puhaltaessa lounaasta. Klo 12 tuuli kääntyy luoteeseen yltyen myrskyksi. Klo 14 kaikki purjeet kootaan ja laiva asetetaan piihin. Laiva ajautuu ohjauskyvyttömänä kohti kaakkoa. 5. päivän aamulla havaitaan Rönskärin tunnusmajakka, jota kohti laiva ajautuu. Yritetään nostaa purjeita, jotta päästäisiin ulommaksi merelle. Siinä ei onnistuta, myrsky vie mennessään. Klo 16 laiva törmää Brusbodan mataliin. Isovene saadaan laskettua mereen, mutta sen ehdittyä loitota vain muutamia metrejä laivasta valtava aalto kaataa sen ja veneessä olleet 7 miestä katoavat kuohuihin. Seuraavana päivänä kapteenin ja 4 miehen onnistuu päästä Brusbodalle, josta Rönskärin luotsit heidät pelastavat. Pelastusalus Sundsvall käy hylyllä, mutta mitään ei enää ollut tehtävissä - laiva oli tuhoutunut.
Norjalainen parkki SKÖLDMÖN 18.9.1879 matkalla Dunkergistä Ranskasta Skellefteoon painolastissa. Laiva kulki lähes myötätuulessa suuntaan NNW näkyvyys oli sateen huonontama. 17. päivän illalla asetettiin keulaan tähystäjä, jonka piti ilmoittaa kun Norskärin majakan valo tulee näkyviin. Klo 23.30 laiva täysin odottamatta törmää karille pysähtyen. Purjeet kootaan, samalla luodataan lastiruumassa, jolloin todetaan laivan saaneen pahan vuodon. Pumppaamaan ei ryhdytä, sillä vesi on jo noussut ruumassa samalle tasolle kuin meren pinta. Aamulla paikalle saapuu kalastajia, jotka aloittavat irtaimiston siirtämisen turvaan Bergö Gaddille, jonka edustalla laiva makasi. Pelastusyritys epäonnistui ja laiva jäi hylyksi.
Saksalainen kuunari ALBHEA 22.9.1879 matkalla Ekeneedistä Pohjois-Suomeen painolastissa. 22.9. klo 12 määriteltiin laivan sijainti, matka jatkui 5—6 solmun nopeudella tuulen puhaltaessa suunnasta SW, sää pilvinen. Illalla klo 8.30 tuntuu lievä pohjakosketus. Kurssi muutetaan nopeasti länteen, mutta ennen kuin alus ehtii kääntyä, törmää se uudelleen kariin tarttuen kiinni. Noin puolen tunnin kuluttua laiva on täyttynyt vedellä. Väki pysyttelee laivalla yli yön. Aamulla pelastusvene lasketaan mereen ja väki soutaa Bergö Gaddille, jossa he tapaavat ihmisiä. Kapteeni lähtee kalastajien viemänä Vaasaan hakemaan apua. Pelastusalus Sundsvallin ehtiessä paikalle 28.9. on ALBHEA kaatunut kyljelleen ja ainoastaan vähän laitaa näkyy veden päällä. Laiva jää hylyksi.
Lokakuu
Syyskuussa sattuneet haaksirikot olivat vain esinäytös tuleville tapahtumille. Tapahtumille, jossa meri muuttuu kiehuvaksi hornankattilaksi, jonka vain lumikuurot ajoittain kätkee.
Suomalainen parkki MARIA 5.10.1879 matkalla Oulusta Englantiin puutavaralastissa. Törmäsi myrskyssä Sniipanin mataliin. Pian karilleajon jälkeen MARIAlta huomattiin tuntemattoman prikin lähestyvän samoja kareja. MARIALTA ammuttu hätäraketti havahdutti tulijan, se muutti kurssin ja selvisi. MARIAN kansilasti heitettiin mereen. Paikalle saapunut pelastusalus Sundsvall aloitti pelastustyöt, mutta yltynyt myrsky keskeytti ne. MARIA tuhoutui.
Suomalainen kuunari ALKU 13.10.1879 matkalla Lybekistä kotisatamaansa Kokkolaan kappaletavaralastissa. Törmää ankarassa lumimyrskyssä Malskärklubbin rantaan tuhoutuen. Myrsky alkaa yllättäen 13.10. klo 10 luoteesta, klo 13 repeävät ylhäällä olleet purjeet riekaleiksi. Myrskyn vain kiihtyessä alkaa tuiskuttaa lunta, näkyvyys on olematon. Klo 13.20 koskettaa laiva pohjaa, mutta merenkäynti heittää sen karin ylitse. Laiva ohjataan kahden vaahtoavan karin välistä, mutta klo 13.40 törmää se lumituiskusta ilmestyneen saaren rantaan. Miehistö ja lasti pelastettiin, laiva jäi hylyksi.
Tanskalainen kuunari JOHANNE 14.10.1879 matkalla Piitteåsta Tanskaan puutavaralastissa. Törmäsi ankarassa talvimyrskyssä Mikkelinsaarten kareihin tuhoutuen, ainoastaan irtaimisto ja lasti saatiin pelastettua. Johannen kamppaillessa Mikkelinsaarilla repi myrsky hylyksi Sniipanille kariutuneen parkki Marian. Myrsky heitti JOHANNEN yli karien. Vuotava laiva oli kaatua, joten takila kaadettiin. Myrsky painoi hylyn vasten erään saaren rantaa, josta kalastajat vasta aamulla pelastivat miehistön.
Suomalainen priki AINA 14.10.1879 matkalla Nedre-Kalixista Hulliin törmäsi ankarassa talvimyrskyssä karille Mikkelinsaarten itäpuolella. Lasti ja irtaimisto pelastettiin, laiva tuhoutui. AINAN miehistön kamppaillessa jäätyneiden purjeiden kanssa käytiin vain muutaman mailin päässä samaa kamppailua JOHANNELLA, johon olisi ollut näköyhteys, jollei sankka lumisade olisi sitä estänyt. AINA törmäsi karille ja sai pahoja vuotoja. Kaatumisvaaran vuoksi takila oli kaadettava. Pelastusvenettä yritettiin laskea mereen, mutta Bb:n veneen ehdittyä vasta merenpintaan valtava aalto repäisi sen taljoista irti. Veneessä ollut matruusi Carl Svahn katosi kuoltuihin hukkuen.
Norjalainen parkki MINERVA 14.10.1879 matkalla Kalixista Calaihin Ranskaan puutavaralastissa. Laiva oli lähtenyt ulos Kalixista 12.10. Merenkurkkuun saavuttiin 14. päivän iltana. Ankarassa myrskyssä ja lumituiskussa laiva yllättäen törmäsi vedenalaiselle karille pysähtyen. Aamun valjettua nähtiin Bb:n puoleisella sivulla vain puolen mailin päässä tuntematon myrskyn runtelema laivanhylky, joka oli oululaisten parkki MARIA, Myrskyn hellitettyä saapuivat ruotsalaiset pelastusalukset NEPTUN ja SUNDSVALL haaksirikkoisen MINERVAN avuksi. Laiva saatiin irroitettua karilta ja hinattua Vaasan Korshamniin, jossa irtain ja lasti pelastettiin. MINERVA tuomittiin hylyksi, sillä se oli menettänyt koko pohjansa karille ajossa.
Ruotsalainen parkki PRINSESSAN LOVISA 14.10.1879 matkalla Oulusta Grinsbyhyn Englantiin puutavaralastissa. Laivan lastaus valmistui jo 7.10., mutta sää esti matkan alkamisen. Merelle päästiin vasta 12.10. Matka alkoi suotuisasti, mutta 13. päivänä tuuli kääntyi luoteeseen voimistuen myrskyksi. Lumituiskun alettua oli purjeet otettava sisään, ainoastaan reivattu märssypurje jäi ylös. Laiva vuoti, oli pumpattava koko ajan. Klo 14.00 laiva asetettiin piihin. Meri vyöryi yli kannen huuhtoen kansilastin mereen. Klo 16 huomattiin laivan edessä kuohuja ja pian se törmäsi kareihin. Kaatumisen estämiseksi kaadettiin mastot. Valtavat aallot murskasivat pelastusveneet - tilanne näytti pahalta. Pelättiin, että laiva hajoaa millä hetkellä tahansa, mutta se kesti. 15. päivän aamulla saapui Valassaarilta 2 venettä, jotka pelastivat miehistön. Meri repi PRINSESSAN täysin hajalle ja haaksirikko karikko sai nimekseen Prinsesgrynnan.
Ruotsalainen parkki MARIA 14.10.1879 matkalla Haaparannasta Bordeauxiin puutavaralastissa. Matkaan päästiin lähtemään 13. päivänä klo 6. Sää näytti hyvältä, tuuli oli luoteessa, pakasti. Iltapäivällä tuuli oli yltynyt myrskyksi ja tuiskutti lunta. Suurin osa purjeista koottiin sisään. Illalla huomattiin laivan vuotavan. Pumppaaminen aloitettiin, mutta vesi vain nousi lastiruumassa. Laiva ajautui myrskyn painamana kohti eteläkaakkoa. Pumppaamisesta huolimatta vesi nousi ja oli vaara, että laiva kaatuu, niin voimakkaasti se rullasi. Aamupäivällä klo 14.10 havaittiin maata lumituiskujen lomasta, mutta yltyvä lumentulo peitti taas näkyvyyden. Laivan kääntäminen keskeytyi sen törmätessä vedenalaiselle karille. Meri vyöryi yli kannen repien mennessä kansilastin, reelingit, pelastusveneet ja osan kansirakenteista. Vaivoin saatiin mastot kaadettua, alkoi lopun odotus. Myrskyn raivo vain yltyi.
Saapui yo - miehistön asema kävi yhä tukalammaksi. Valtava merenkäynti työnsi hylkyä edellään. Kari karin jälkeen irtosi pohjasta aina vain suurempia osia. Aamuyöstä laivan kulku pysähtyi, se oli tavannut matalaa vettä. Lumikuurojen hellitettyä todettiin laivan olevan noin mailin päässä Björkkön Finhamnista. Iltapäivällä saapui maista useita veneitä, jotka pelastivat pahoin nääntyneen ja paleltumia saaneen miehistön. Lasti saatiin pelastettua, mutta irtaimiston ja hylyn otti meri.
Tanskalainen priki ANNA-MARIA 19.10.1879 matkalla Nyborgista Vaasaan. Pohjanlahdelle laiva saapui ilman kommelluksia, mutta 13. päivänä noussut ankara myrsky oli upottaa prikin. Myrskyn laannuttua jatkettiin matkaa pohjoiseen. 18. päivänä ehdittiin Merenkurkkuun. Ilta pimeni, keulaan asetettiin tähystäjä, sillä oletettiin oltavan liikaa idässä. Matka jatkui Sb:n halsseilla länsiluoteeseen. Yllättäen laiva klo 17 kosketti pohjaa, mutta kulki karin ylitse. Ennenkuin ehdittiin tehdä mitään, törmäsi se täydellä voimalla uuteen kariin pysähtyen. Molemmat ankkurit laskettiin ja purjeet otettiin sisään. Laiva hakkasi ankarasti karia vasten ja alkoi vuotaa. Pumppaamalla vuoto pysyi hallinnassa, mutta aamulla laivan pohja repesi ja ruuma täyttyi vedellä. Väki siirtyi pelastusveneisiin ja souti Bergö Gaddille, josta kapteeni lähti kalastajien viemänä Vaasaan hakemaan apua. Matkaan lähti pelastusalus POSEIDON, mutta yltyvä myrksy pysäytti sen Rönskäriin. Vasta 23. päivänä päästiin hylylle toteamaan ANNA-MARIA menetetyksi. Laiva oli uponnut - vain mastot pilkottivat merestä.
Ruotsalainen kuunari AUGUSTA 19.10.1879 matkalla Nederkalixista Dyrkirgiin puutavaralastissa. 18. päivän iltana pieni laiva kulki kohti etelää ankarassa myrskyssä sisäänreivatuin purjein. 19. päivän aamuna klo 4 se odottamatta törmäsi karille. Se ei pysähtynyt, ankara merenkäynti työnsi sitä yhä eteenpäin. Meri ympärillä vaahtosi ja kiehui, mutta se jatkoi eteenpäin. Viimein se pysähtyi, vähät purjeet koottiin ja veden syvyys luodattiin aluksen sivuilla. Todettiin sen makaavan tasaisella pienikivisellä karilla. Väki päätti pysyä laivalla. Aamun valjettua nähtiin Valassaaret idässä ja Storkallan etelässä. Laiva oli kariutunut Medelkallanille. Toinen pelastusveneistä onnistuttiin laskea mereen ja väki souti Storkallanille, jossa oli ihmisiä. Miehistö selvisi onnellisesti Vaasaan, mutta AUGUSTAN otti meri, sillä kun kapteeni 23. päivänä saapui pelastusaluksen kanssa paikalle, ei karilla ollut enää jälkeäkään laivasta, se oli kadonnut.
Kehityksen tielle
Kolmentoista laivan tuhoutuminen näin lyhyessä ajassa havahdutti senaatin. Keväällä v. 1880 perustettiin majakkakomitea, jonka tehtäväksi tuli majakkaverkoston suunnittelu ja rakentaminen.
Pohjanlahdelle syntyivät Yttergrundin, Sälgrundin, Strömmingsbädanin, Valassaarten ja Tankkarin majakat, jotka omilla alueillaan ovat turvanneet merenkulkuamme.
Mielenkiintomme mereen säilynee ikuisesti. Se on antanut ja tulee antamaan yhä uusia virikkeitä. Meri kätkee mieliäkiehtovan salaperäisen ja tuntemattoman maailman.
Kun urheilusukellusseura DELFIN r.y. kolmekymmentä vuotta sitten perustettiin, suuntautui sen toiminta alusta lähtien Merenkurkkuun ja siellä tuhoutuneisiin laivoihin. Paljon on vuosien varrella laivahylkyjä löydettykin ja tutkittu, mutta paljon on vielä löytämättä. Vuoden 1879 talvimyrskyjen upottamista laivoista on vuosien etsimisen tuloksena löydettu kuunari ALKU, josta on jäljellä vain jonkin verran lastia, parkit MAGDALENA ja PRINSESSAN LOVISA, joista molemmista on jäljellä tuskin laivaksi tunnistettava lankkukasa. Parkki MARIAA on sisukkaasti etsitty kesä kesän jälkeen, mutta tuloksetta, niinpä laiva onkin saanut nimekseen AAVEMARIA.
Vaasan saaristossa ja Merenkurkussa onkin vielä paljon tutkittavaa ja etsittävää monelle uudelle sukupolvelle, sillä meri luopuu kitsaasti siitä, minkä se on kerran omakseen ottanut.
UNTO LINTALA
