Maaliskuu 16-21 2007

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Palosaaren tarinoita maaliskuu 16. 2007 – 21. 2007

Kirjoitti: Pappa Razzi - Maaliskuu 16, 2007, 09:26:11

Millainen Palosaari oli viime vuosisadanalussa? Kaikista karuimman, joskin totuudenmukaisen kuvan palosaarelaisesta työ- ja yhteiskuntaelämästä antaa aikalaiskuvaaja E.K. Louhikko kirjassaan "Me teimme vallankumousta" Todella karua luettava, joskin teksti pitää sisällään myös monta toivon kipinää esim. opikelun ja yhdistystyön. (pari lukua)

Aikalaiskuvaaja on myös palosaarelainen Albin Paassola. Kirjan nimeä en nyt muista. mutta löytyy kysymällä.

Venny Kontturista kannattaa muistaa, että hän kirjoitti myös hauskoja ja ihmisläheisiä pakinoitaPohjalaista edeltäneeseen Vaasa-lehteen nimimerkillä "Männistön muori". Aikalaistarinoita kannattaa kysellä myös "Kuhnankulman Gurulta", valtuutettu Heimo Hokkaselta.


Kirjoitti: Professional - Maaliskuu 16, 2007, 12:06:15

Präntöö oli vielä 60 luvulla lähes 100 prosenttinen työläiskaupunginosa, joka erittäin viriilinä alueena oli täynnään elämää, varsinkin suuren työläismäärän, kuin myös siitä johtuneen suuren lapsiluvun johdosta.

Vanhana lapsuuteni Präntööllä viettäneenä kaupunkilaisena, minua on tällä saitilla erityisesti ärsyttänyttämä lähinnä muualta rantautuneiden asukkaiden puolipoliittinen suhtautuminen Palosaaren alueen asioihin, jotka ovat syntyneet juuri näiden ryhmien voimakkaasta muutoshalukkuudesta kuntamme eri alueisiin, lähinnä omia toiveitaan vastaaviksi.

Itselläni on paljon kokemuksia 6-70 luvun Präntöön elämästä värikkäine persoonineen, kuin myös erilaisine elämäntapahtumineen, mutta kehoittaisin kuitenkin VAKAVASTI, näitä erittäin vihreitä SOSSUJA kääntymään tosiasiallisen tiedon kartoituksen suhteen, erikoisesti historiaa valoittaen esim. Historioitsija Jussi Kankaan, sekä hänen suosittelemiensa asiantuntijoiden suuntaan.

Myöskin Vaasan Metalli Os:28 Historiikki, eli kirjateos, kuvaa hyvin vuosisadan vaihteen Palosaarta niin teollisuuden, kuin myös elintapojensa ja asukkaidensa ajankuvaa, suhteessa vapaampaan ajankuvaamme tämän päivän sydeemien suhteen.

Tällainen irrallinen eri kansalaisten tarinoiden, kuin myös niiden kokeminen eri näkökulmin, viittaa vain lähinnä "Pohjolan poliisi kertoo" kaltaisiin viihdepuolen teoksiin, jotka eivät välttämättä kerro asiasta yhtään mitään.

Älkää nyt hyvät ihmiset opiskelko "perse edellä puuhun tekniikalla" parempien tsembaloiden tarjouksista huolimatta..


Kirjoitti: Professional - Maaliskuu 16, 2007, 12:52:05

Näihin näytelmiin lapsille liittyen, aiheita löytyisi Präntöön lähi historiasta pilvin pimein, mutta koska lapsille suunnattuihin näytelmiin liittyy suurimmaksi osaksi rungoksi sadut, realismin sijaan, niin totuus jäänee edelleenkin vain kirjoihin ja poistuvien historioitsijoiden varaan, eläköityvien aikalaistensa ohella.

Siis mitä harrasti työläisperheen lapsi esim. 60 luvulla kesällä ja talvella, mitä näki ympärillään, nauttiko lapsuudestaan ja haluaisiko siihen uudestaan?

Entä Työnantajan lapsi, kokiko samoin ja kokisiko uudelleen ?

Lapsuudessahan nämä asiat sekoittuivat aina pelkkään ystävyyteen ja yhteiseloon, jota kuitenkin vanhemmat rajoittivat kykyjensä puitteissa, säätyynsä vedoten.

Tietääkö tämän päivän Präntööläinen, että Ahventien päässä oli kaatopaikka ? (Suosittu) Tai että Järkkärin takana oli mahdollisuus kerätä pääkalloja ? Urheilukentällä lennätettiin siimaohjattuja lennokkeja ? Viikingalla oli uimalaitos ?

Tilqvististä ja Weijolasta, oli helppo pihistää karkkeja ? Anvasta sai paperimarkalla 4 sikaa ja punaisen limsapullon, lemmenkujan Motarin Leipomosta joskus ison pussillisen.

Torin Elviira myi markalla risoja ? Pruukin mettässä, oli Akselin Halkoliike ?

Kokki haki "sianruoat" hevosella ( Joka sai kaikki kivettyneet leivänkannikat kulman "koviskakaroilta")

Appuratien talojen "ryssänkellareissa" rakennettiin kanootit ja jääkiitäjät + "Hydrokopterit". Weijolanmäki, oli "virallinen" mäkiautojen testirata. ( Kuin myös epävirallisten mopojen ja moottoripyörien, ensi testausrata, riisutun mallin urheiluversioin) Onkilahdessa soudeltiin tynnyreillä, jopa Wolkkarin katolla.

Järkkärillä myös saksittiin paperiaihioita ja laulettiin, SKP:n järjestämässä lastenkerhossa, jonka Työnantajat kuitenkin painostuksellaan lopettivat, "tulevaa uutta kansannousua" silmälläpitäen.

Puuvillan kesäsiirtola, helpotti "tulonhankkimiskustannuksia" kesäisin. Niin myös Osulan Baarin ylijäämäruoka, takaoven kautta noudettuna. Kalaa tuli perkeleesti, joka paikasta, hiekkateiden vesilätäköt poislukien. Intin pyöräkomppanian "Sotilailta" huudeltiin HYLSYJÄ paljain jaloin perässä juosten ja syöksyiltiin kourallisten päälle, herkut ahnehtien. Samoin toimittiin suosittujen Lentolehtisten osalta. Kaupunkiin "matkustettiin" seppeliinillä.

Aiheita on satoja, joita kuorruttaa kivasti kuumat pitkät kesät, sekä kylmät ja ankarat talvet.

Lopun aikaa opeteltiin realismia ja vakoiltiin vanhempien sisarusten ja aikuisten touhuja. Niissä taasen huomattiin paljonkin asioita, jotka eivät ehkä sovi lasten näytelmiin, esim.

Kuka oli legendaarinen "Heppakyttä", Longoori, Stamppelin Elli, Kauppa-Rauha, saatikka, Siltavuoren Jammu.

Nämä Aspelundin Moonikat, Juurelan Kassut, Ojaharjut ja vastaavathan, kun eivät vielä tuolloin olleet ihmistä kummempia, harhaluuloista huolimatta.

Eniwei, viriili ja mahtava paikka, mustasta kädestä ja muista köyhyyden sivutuotteista huolimatta.


Kirjoitti: T.Tyly - Maaliskuu 16, 2007, 13:55:52

Ensimmäinen ja tärkein lähde on Vaasan kaupunginkirjasto ja sen Wasaensis kokoelma sekä leikekokoelma. Wasaensis kokoelmasta kysykää Palosaaren papin eli Johannes Virtasen tuotantoa sekä leikekokoelmasta vaikka jos siellä sattuisi olemaan "Männistön muorin" pakinoita.

Sieltä löytyy varmasti myös henkilöhistorioita. Jos aikaa ja innostusta riittää niin kyselkää järjestölehtiä. Palosaarella sijaitsee Työväen Museo, missä on aivan erinomaiset kokoelmat.

Palosaaresta on kirjoittanut moni suomenruotsalainen, myös palosaarelaissyntyinen, kirjailija.


Kirjoitti: Pappa Razzi - Maaliskuu 16, 2007, 16:31:53

Muuten ihan O.K. Professonalilta paitsi että Ojaharju ei ole Präntööltä. Yksi präntööläinen erikoisuus on, jonka opiskelijoiden on pakko huomioida - viraapeli. Viraapeli oli alun pitäen Puuvillatehtaan korjaamossa luvan kanssa tehty omatekoinen veneenmoottori, mutta ajan myötä siitä tuli nimi kaikille omatekoisille tai itse viritellyille veneen moottoreille.

Viraapelillä oli myös suuri sosiaalinen merkitys. Tuohon aikaan vuosisadan alussa pihassa kuin pihassa oli liiteri ja liiterin yhteydessä aina jonkinlainen tila värkkäämistä varten. Palosaarelaisten miesten tyypillisin asento olikin kädet taskussa seurata kun joku teki jotain tai sitten puolikumara asento eteenpäin.

Kun tähän lisätään vielä puttaaminen ja prekkaaminen alkaakin materiaalisäkki pursua yli laitojen.


Kirjoitti: Professional - Maaliskuu 16, 2007, 17:44:44

Lainaus käyttäjältä: Pappa Razzi - Maaliskuu 16, 2007, 16:31:53 Muuten ihan O.K. Professonalilta paitsi että Ojaharju ei ole Präntööltä.


Ei tainnut lähtöisin olla, mutta Ojis on kuitenkin dokumentoinut ystävineen vanhaa präntöötä, historioineen siinä mittakaavassa, että voidaan epävirallisesti sanoa Ojiksen olevan enemmän präntööläinen, kuin tämän päivän präntööläiset yhteensä. Etenkin viitaten Foliohatun huomautuksiin ajankohtaisesta Mansikkasaari sekoilusta.

Mutta itse introon viitaten, täytyy ihmetellä 2 vuoden tulevien sosionomien "kansalaiskeräys" buumia, verrattuna kuitenkin runsaisiin alueen historiadokumentointiin lopputöitä ajatellen.

Kuitenkin kyseistä teemapäivän antia ajatellen, eli historiallista leikkiä sivuten, voisi tämän päivän elintasokersalle leikkiä vaikka Puuvillasta kotiutuvaa työ akkaa, sohvaan täysissä varusteissa kaatuen, lasten vahtiessa puuhellassa porisevaa lanttulootaa, kuolatippa huulissa kiiluen.

Vähän mielikuvitusta pliis, vai soitetaanko Tampereelle..


Kirjoitti: Veikko Siltanen - Maaliskuu 16, 2007, 17:48:33

Puuvillatehtaassa oli kesätöissä aikoinaan Nokian entinen pääjohtaja Jorma Ollila. Puuvillatehtaan kutomossa työskentelevät naiset saivat aina määrätyn määrän kudottuaan pisteen ja kun pisteet laskettiin yhteen sen tulos määräsi palkan. No tehtaassa oli töissä lähinnä naisia ja esim laitosmiehet olivat paikalla, jos jotain sattui. Siis valmiina korjaamaan. Miehet huomasivat tilaisuuden tulleen ja kiristivät joitakin naisia #muhinoimaan kanssaan". jos tytöt eivät suostuneet niin heidän koneensa korjattiin tuskallisen hitaasti. Näin pisteitä ei kertynyt ja palkka jäi pienemmäksi. Asia tuli työnjohtajan tietoon ja hän järjesti kuulustelut. Asia saatiin selvitettyä ja ainakin yksi miehistä lähti sen seurauksena Ruotsiin. Tämä työnjohtaja elää ja vaikuttaa edelleen Vaasassa.

Pojat olivat aika vekkuleita siihenkin aikaan. Palosaarella eli pikku-Kalle Hyden, joka esiintyi aikuisena. Muistaakseni lauloi kupletteja. Kalle oli kerran pimeänä iltana seissyt jonkin talon kulmalla. Kun eräs vanha mummu tuli kohdalle Kalle oli itkevinään. mummu oli kysynyt, että mikä pientä poikaa vaivaa, kun noin itkettää. Kalle oli lyhytkasvuinen , mutta jo aikuinen silloin. Kalle oli valittanut, että hänellä on kova pissahätä, muttei saa nappeja ( tai vetoketjua auki). Mummu oli tarjonnut apua ja voi vain kuvitella mikä kirkaisu seurasi, kun housun napit saatiin auki ja Kallen aikuisen miehen komeus paljastui. muut kaverit olivat seuranneet ilmeisesti vedonlyönnin seurauksena tehtyä jekkua. Mummu parka.

Lehtosen Oivalla riittää juttuja vaikka kuinka paljon. Ottakaapas yhteyttä.

Kirjoitti: Rinnewood - Maaliskuu 16, 2007, 20:03:42

Professionalilla oli paljon hienoja präntööläisiä muisteloita.. 8) Itsekin tuli vietettyä lapsuuteni parasta laatuaikaa palosaarella ja ison osan aikuisuudestakin myös.

Silloin 70-luvulla tuli tosiaan vietyä melkein jokainen viikkoraha Tilqvistin Mikolle joka oli lapsuuteni suosikkikauppias. Kapernaumin skidien kanssa pyörittiin ympäri "kylää" ja tosiaan Weijolan kauppakin tuli tutuksi.

Työväenkadun yleisessä saunassakin tuli joskus käytyä siihen asti kunnes isäni teki "muffan" kanssa saunan meidan omaan kellariin. Muffa kuoli -74.. Nyt on se entinen saunatalokin rempattu komeaksi asuintaloksi. Ramille terveisiä.. ;)


Kirjoitti: Professional - Maaliskuu 16, 2007, 20:04:37

Lainaus käyttäjältä: Veikko Siltanen - Maaliskuu 16, 2007, 17:48:33 Puuvillatehtaan kutomossa työskentelevät naiset saivat aina määrätyn määrän kudottuaan pisteen ja kun pisteet laskettiin yhteen sen tulos määräsi palkan.

Palosaarella eli pikku-Kalle Hyden, joka esiintyi aikuisena. Muistaakseni lauloi kupletteja. Kalle oli kerran pimeänä iltana seissyt jonkin talon kulmalla. Kun eräs vanha mummu tuli kohdalle Kalle oli itkevinään. mummu oli kysynyt, että mikä pientä poikaa vaivaa, kun noin itkettää. Kalle oli lyhytkasvuinen , mutta jo aikuinen silloin. Kalle oli valittanut, että hänellä on kova pissahätä, muttei saa nappeja ( tai vetoketjua auki). Mummu oli tarjonnut apua ja voi vain kuvitella mikä kirkaisu seurasi, kun housun napit saatiin auki ja Kallen aikuisen miehen komeus paljastui. muut kaverit olivat seuranneet ilmeisesti vedonlyönnin seurauksena tehtyä jekkua. Mummu parka.

Tämä Puuvillan pisteytys liittyi varmasti samaan palkkasydeemiin, josta myös n.12 vuotta kehruussa hinkannut ja edesmennyt äitini aikoinaan kertoi.

Eli kehruussa perustuntipalkka pyöri n 12 penniä per / h linjalla, joka tarkoitti urakkatyöhön kykenemättömän, tai koneremppaa odottavan neitokaisen ansiotasoa, kyseisellä osastolla. Tätä palkkaa oli mahdollista, kuin myös suositeltavaa nostaa ainoalla konstilla, eli koneita lisäämällä, joka käytännössä tarkoitti linjan hoitamista puolijuoksua päästä, päähän ja koko hukin. Luonnollisesti hauraiden kehruulankojen jatkuva katkeilu, sekä takkuaminen, aiheutti nuorille perheenäideille kovasti itkua, kotona märisevien lapsikatraiden huoliin sekoittuen.

Itse muistan jo ennen kouluikää, ( siinä vanhan "yliopiston talossa) äitini usein kaatuneen sänkyyn laukku kädessään, työpäivän päätteeksi, suu auki äiteen "laiskuutta" ihmetellen..

Puuvillan pelätyin ja epäarvostetuin osato oli kuitenkin ns. "paskaränssi" eli puhtaanapito osasto, jonka hukeihin kuului myös kehruuosastojen räkäkippojen tyhjääminen, jatkuvien ankarasta lankapölystä johtuvan syljeskelyn, kuin myös yskösten johdosta.

Tämä ilmanpuhtaus ongelmahan oli tuttua jo alkuajoista lähtien, lankaa kehräävien laitosten suurteollisissa yksiköissä, varsinkin hengitys suojaimien olemattoman kehittymättömyyden osalta.

Finlaysonin, kuin myös entisen VAASA oy:n työhön otossa oli yksi yhteinen mielenkiintoinen piirre. Molemmissa instansseissa ei pienet sairaudet saaneet olla työn esteenä, allekirjoituksella varustettuna.

Tämän tason noteerasi esim. puuvillan kohdalla oma lääkäri, nk. lintsareiden kartoittamiseksi urakka luonteisena pidetyllä seisokki aralla alalla.

Erityisesti nöösi ajalta on jäänyt mieleen, vähän pelätynkin ja vartioidun Puuvillan alueen työmaaruokala, johon äitee vei usein tilipäivisin syömään ns. valmista ruokaa, palkkapäivää juhlien.

Voi sitä patojen mehevyyttä. Ja Veijolasta vielä nallipistooli, othellosta pari kookospalloa.

Pienet olivat ilot, mutta suurta Suomen rakennus. Kukahan vielä Sairaskodilla muistaa...


Kirjoitti: Pappa Razzi - Maaliskuu 16, 2007, 20:23:00

Kun muistelin nuoruuteni Palosaasaarta mieleen tuli sketsi, jonka avulla taitava kirjoittaja ja taitavat näyttelijät pystyisivät puristamaan muutamaan minuttin oleellisen tavallisen palosaarelaisen elämästä. Sketsin tapahtuma-aika on yleislakon alku 1956 ja paikkana palosaarelainen liiterin edusta.

Vuoden 1956 yleislakko alkoi 1, maakiskuunta 1956 samana päivänä, jolloin Ueho Kaleva Kessonen aloitti presidenttikautensa. Pääministerinä toimi K.A. Fagerholm. Yleislakon syynä oli työantajan kieltäytyminen SAK:n vaatimasta 12 markan (nykyrahassa 0,29 euroa, vastasi 6-10 %n korotusta) yleiskorotuksesta tuntipalkkoihin. Palkankorotusvaatimuksen syynä oli hintasäännöstelyn loppumisen jälkeen nopeasti noussut hintataso. Säännöstely päättyi tammikuussa 1956 ja elinkustannukset nousivat jo helmikuuhun mennessä seitsemisen prosenttia.Lakossa oli lähes puoli miljoona työntekijää.

Näyttämökuvana on liiteri, jonka ovi on auki. Ovesta näkyy veneen moottorin vahtipyörä. Paikalle tulee nuorehko mies ja ryhtyy ruuvaamaan moottoria. Vähitellen paikalle tulee kolme muuta miestä, Miehet keskustelevat yleislakosta, työväentalon iltamista ja siitä että paikallinen ammattiosasto on päättänyt jakaa ilmaista soppaa lakossa oleville lapsiperheille. Yhdelle miehistä naljaillaan sillä hän on ilmeisesti mennyt vasta kihloihin.

Aihe riittää poimittavaksi ajankohdan lehdistä, myös Vaasa-lehdestä. voi poimia lehdistä. Välillä puhutaan saristosta, Miehet poistuvat yksitellen Yksi sanoo menevänsä Pikkusaunaan, Toinen paanaa pluukaamaanja kolmannen hakee tyttöystävä.

Mies on taas yksin kunnes paikalle tulee tämän vaimo väsyneenä raahustaen. Käyvät kitkerän yhteuklunnallisen keskustelun siitä, että työantaja ei halua nostaa palkkoja vaikka hinnat ovat nouseet ja eläminen on todella. vaikeata. Vaimo valittaa oloja Puuvillassa.

Mies kuitenkin lohduttaa ja kertoo että moottori valmistuu pian ja jo kuukauden kuluttua ( on siis maaliskuu 1956) pääsee veneellä saaristoon. Mies heittäytyy todella runolliseksi ja ylistää saariston kauneutta ja rannassa savustetun karisiian makua.

-Siellä on työmiehelläkin vapaus, siellä sinäkin voit olla oma ittses, lohduttaa mies.

-Olisi se tosia hienoa jos me kaikki nyt sitte sinne saaristoon päästäis, toteaa vaimokin. Mies heristää korviaan. ”Miten niin me kaikki”. -No kesällä meitä on kolme, sanoo vaimo.

Kysymyksessä olsisi siis mahdollisimman hauras ja arkinen episodi, jonka kesto todellisessakin elämössä on vain kymmeniä minutrteje ja näyttämölläkin vain joitakin minuutteja..

En vain tiedä pystyykö nykyajan pullamössösukupolvi edes kuvittelemaan mitä oli elämä, jonka sisältöä oli Puuvillatehdas, Onkilahden konepaja, Saippuatehdas,Työväen Osuusliike, Pikkusauna, työväentalon tanssit, rusettiluistelu, diagonissan käynnit kotona, ulkovessat ja laskiäpärit, kylmä vesi, lauantaipullon henki ja huoneen ja kaakeliuunin asunnot sekä lasten ihana pitkä kesä Puusaaressa.


Kirjoitti: Professional - Maaliskuu 16, 2007, 20:36:40

Monasti on tullut muisteltua "kuultrekoordin" takaista jättimäntyä, josta itte hartaasti tehdyt liidokit katosivat aina oudosti pelottavan hautausmaan rannan hämyihin.

Myös "Marakattimoottorin" terhakkaa kaikua molempien silta aukkojen alla saariston vapauteen matkatessa, Wikströmin kunnioitusta herättävästä tötinästä puhumattakaan.

Mutta että Elgin Kallella, tuolla pikku-äijällä, piti aina olla niin mahottoman iso vene, jota seisten nenä pystyssä töörättiin.

Tilqvistin Arvin ikuinen "mättis, mättis", purkkikekseineen, oli myös ikuinen arvoitus, jos ei sitten salakieltä, nättiä äiteetä lirkutellessaan :-)


Kirjoitti: Janne - Maaliskuu 17, 2007, 06:50:25

Muutettiin 80-luvun alussa Palosaarelle ja se asia on jäänyt mieleen että juoppoja riitti. Palosaarella oli useita purkuvalmiita puutaloja joissa nämä asuivat, Sundinrannassa ja torilla usein "kokoontumisajot". Näitä alettiin purkamaan 90-luvulla ja tilalle tuli kerrostaloja. Juopot vähenivät, jotkut raitistuivat, kuolivat, muuttivat muualle. Viimmeinen nk "spurgutalo" taidettiin purkaa viimme vuonna palosaarentieltä. Yhdestä juoposta on enemmän kokemusta koska asui naapurissa tämän vuosisadan alussa ja sanotaan vaan että viina ja lääkkeet ei sovi yhteen, muistelen edeleen kauhulla asiaa.

Mutta ilmojen lämmettyä niinkuin linnut etelästä muuttavat takaisin niin istuu juopot penkillä Sundinrannassa aurinkoa ottamassa, silloin tietää että on kesä. Enää en Palosaarella asu, mutta takaisin haluan joskus muuttaa oli siellä sitten juoppoja tai ei.


Kirjoitti: Professional - Maaliskuu 17, 2007, 13:29:35

Lainaus käyttäjältä: Janne - Maaliskuu 17, 2007, 06:50:25 Muutettiin 80-luvun alussa Palosaarelle ja se asia on jäänyt mieleen että juoppoja riitti.


Tähän voisi heittää sitten myös sopivasti tosiasian, että juoppoja on ja tulee aina olemaan joka kunnassa, asuinalueesta riippumatta.

Juopot eivät yleensä hakeudu millekään "suositulle" alueelle, vaan omaavat normaaliasukkaan tavoin juuret asuinalueilleen.

Tämän asuinalueet tietenkin hyvin tiedostavat ja kykynsä mukaan pyrkivät asiaa edukseen kohentamaan, eli edullisimpia asuinmahdollisuuksia karsien.

Tästä syystä Präntöön juopon voi yht äkkiä tavata, jopa ristinummella.

Myöskin näitä mainitsemiasi juoppoja esiintyy aina enemmän asutustiheydeltään korkeammilla asuin alueilla, eli tällä hetkellä Vaasan keskustan tuntumassa.

Vaikka nämä perinteiset "vanhan liiton" kotilähiö pultsarit ovatkin jo lähes katoava kansanvara, on ne onneksi heti korvattu näillä 80 luvulla syntyneiden nuoremman polven, joskin huomattavasti väkivaltaisemman polven armadalla.

..Sundin "pultsari" perinteet liittyvät läheisesti jo vuosisadan vaihteen aikaan nautiskeltuihin herkkuihin eli venerannoissa kuhinaa katselevien, elämää ihannoivien yksilöiden seurankaipuun tarpeen logistiikkaan, joka on sinänsä käsite, joka vaatii taas erillisen selvityksen, asiaa tuntemattoman yksilön tiedonjanosta riippuen.

Yleisimmät elementit pointissa ovat kuitenkin: Kevät ja elämän herääminen, kesä ja kutterien putputus, välittömät venekansalaiset, sekä kaikkea korostava Carillon surina päässä.


Joitakin legendaarisia pultsareita kuitenkin on päätynyt jalanjälkineen jopa jälkipolvien mieliin, osa jopa maallista materiaa, eli talon omistaneena.

Omat muistikuvani 60- 70 luvun paikallisista pultsareista, liittyvät kuitenkin vain lapsia rakastaneiden sairaiden alkoholistien, klovnimaisiin elementteihin, pahaa tahtoa hylkien.


Kirjoitti: Professional - Maaliskuu 17, 2007, 13:58:06

Yksi mieliin jäänyt asia kehitykseen liittyen on Televiosion ilmestyminen ihmiselämää kummastuttamaan, jonka esiaste putkiradio korvasi täysin tuossa legendaarisessa 60- luvun tohinassa varttuessa.

Tuohon aikaan yleensä me nöösit liikuimme laumoissa, mitä mielikuvituksellisimpia tehtäviä visioiden, sekä yksin tai perheen kanssa, lähinnä rutiini asiat toimittaen.

Tuolloin kävikin uutinen, että naapurin Mikolle on tullut TeeVee ja vaikka Mikolla oli vain "tyttöjä" niin Ahventien rivitalojen paskanaamat kutsuttiin kaikki "Amerikan herkkua" katsomaan.

Mitään muuta infoa ei ollut, kuin puuloota, jossa on "kuva" joka liikkuu ja puhuu kuin ihminen. Koska se ei ollut mahdollista, niin joukolla Mikolle katsomaan.

Mikko "sinne,tänne" tuolissa näytäntöä johtaen ja toistakymmentä tenavaa mahalla lattialla syynäten.

Mustavalkoinen loota näytti todellakin ihmisiä sisällään, jotkut jotain outoa kieltä puhuen, sekä paikasta toiseen liikkuen.

Ei sytyttänyt, missä mennään, mutta jännää oli KUNNES ALKOI "lumisade". Mikon iloisesti kuorsatessa, suu kattoa kohden, seuraavan päivän kovasta työpäivästä hourien, joku oli kuullut, että "lumisateen" jälkeen voi alkaa vielä jotain. Tätä kotvan odotettuamme, poistuttiin hiljalleen, kukin nimenhuudon suuntaan, kuin unta selvittäen ja hiljalleen ilmaan haihtuen.

Jälkeenpäin oli yllätys suuri, oma töllö kammariin ilmestyen, Celerama, neljä jalkaa ja kaikki, virkattu liina päällä, kukka kevätauringossa.

Mainittakoon että tämä legendaarisen "Koneran äijän" reilun kaupan koneen hinta tuon ajan rahan arvossa, vähän käytettynä oli n. 600 mk:-, jonka maksuun kehrättiin lankaa, hetki, jos toinenkin.

Tällä kapineella opittiin patmannit, nessiset, kuin tylsät uutisetkin maamme lauluineen.

Jostain syystä lauma kuitenkin veti aina enemmän ja tellusta katottiin vain "lakisääteiset" eli lastenosiot, amerikansarjoineen.

Televisio opittiin vasta paljon myöhemmin, muun rakennemuutoksen ohella.


Kirjoitti: pärehöylä - Maaliskuu 17, 2007, 15:45:15

Loistavia juttuja - erityisesti Professionalilta ja Pappa Razzilta. Vastaus 15 aiheutti väristyksiä ja aivan herkisti, tällaisen vanhan, haisevan karvaturrin. Aikamoisia velikultia.


Kirjoitti: Pappa Razzi - Maaliskuu 17, 2007, 17:02:59

Suurimmalla osa suomalaisia lienee tänään lämmin vesi, sisävessa monilla myös oma sauna.

Viisikymmenluvun palosaarelainen ei osannut tällaisesta edes haaveilla. Saunassa käytiin perheen rutiinien mukaisesti joko perjantaina tai lauantaina. Kysymyksessä oli useimmiten yhteissauna, joko Pikkusauna tai Suomi Sauna.

Parhaiten muistan Tehtaankadulla sijainneen Pikkusaunan. Sinne mentiin eteisen kautta, missä oli rahastusluukku. Pilettiä vastaan pääsi joko miesten tai naisten puolelle. Yleensä pojat pääsi äidin kanssa naistenpuolelle aina seitsemän vuotiaaksi saakka. Sen jälkeen piti siirtyä miesten puolelle. Oikea ilmaisi oli varmasi "päästä", sillä kysymys oli jonkinlaisesta ensimmäisestä miehistymisriitistä.

Pikkusaunassa oli muutama verholla eristetty loosi pukeutumista ja riisuuntumista varten. On selvää että looseihin kerääntyi tuttu miesjoukko ja jollakin oli mukana aina myös janojuomaa vaikka se oli ankarasti kielletty. Siihen e ikuitenkaan puututtu niin pitkään kun ei sattunut häiriöitä.

Pikkusaunan saunottaja oli pienikokoinen ja ryppyinen ja elämän kovettama Muurimäkiskä, jota miehet eivät saaneet yrittämälläkään hämillleen. Muurimäkiskä antoi sanan sanasta ja kaksi parhaasta.

Usein lienee käynyt myös niin, että Muurimäkikskä oli ainut suurin piirtein selvä sulkemisaikaan vaikka oli varmasti saanut eniten saunottajaryyppyjä. Pikkusaunan lauteilla ratkaistiin monet kiperät politiikan ja yhteiskuntaetiikan ongelmat.

Toinen puhtauteen liittyvä asia oli yleinen mankeli. Niitä oli meidän nurkalla kaksi. Oli Strömsholmin mankeli ja Kapernaumin mankjeli. Molemmat olivat pikkupojan silmin isoja laitoksia ja vähän pelottaviakin niisstä voisi tarinoita joskus enenmänkin.

Hygieniaan liittyi myös ulkovessa. Kun lapsi oli tullut hieman isommaksi hän sai luvan käydä yksin ulkovessassa eli hyysikässä, oli sitten kesä tai talvi, yö tai päivä. Jossakin kasvuvaiheessa pikkupojat ja joskus vähän isommatkin oppivat kurkistelemaan vessän alustasta reijälle ja joskus sieltä jotain näkyikin. Tämä kaikki tehtiin näärännäppyjen pelossa. Tiedettiin nimittäin. että silmiin tulee ko. näppyjä jos kovin ahkerasti kuikuilee.

Useimmissa joukkohyyskissä, joissa siis käytiin kollektiivisesti ja joissa saattoi olla kymmenlunta reikää, oli myös lastenistuimet. Istuinosa oli usein metrejä varsinaista paskaruuma ylempänä, joten pökäleen päästäminen aiheutti aina myös äänen.

Talvella kakka, joka useimmilta aikuisilta putosi samaan paikkaan, sai aikaan todellisen paskapylvään kun uusi läjä asettui edellisen päälle. Meidän hyysikässä paskapylväs saattoi pakkastalvena kasvaa metrien korkuiseksi.

Keväällä vielä tuore paska levitettiin omenapuiden ja viinimarjapensaiden juurille, eikä kenelläkään ollut siihen mitään sanomista. Marjoista tuli suuria ja maukkaita ja omenoista meheviä.


Kirjoitti: Professional - Maaliskuu 17, 2007, 21:00:35

Lainaus käyttäjältä: Pappa Razzi - Maaliskuu 17, 2007, 17:02:59 Keväällä vielä tuore paska levitettiin omenapuiden ja viinimarjapensaiden juurille, eikä kenelläkään ollut siihen mitään sanomista. Marjoista tuli suuria ja maukkaita ja omenoista meheviä. juonina


Appuratien ryytimaille ei muistaakseni paskaa viljelty, tosin eipä ne ryydit niin valtavia koskaan olleetkaan, koska nöösit söivät porkkanat, kuin mansikankin mollukat jo yleensä raakoina, kun niissä jotain alapuolella esiintyi.

Syynä oli tuo kasvavien ikuinen nälkä, jota kouluruoka paikkaili parhaiten. Kuultrekoortista sitten aidan alta, isommat haki paremmat nauriit, joita veit silmissä nauraen juonina nakerrettiin.

Siitä seppeliinin mäen juuresta, Stamppelin Elliltä, haettiin koulumatkalla kyllä makoisat tikkelpäärit, 20 markaa (penniä) pussi ja lieneekö Elli paskonut puskiin, kun pallerot niin makoisilta maistuivat kuolahuuliin sulaen.

Lieneekö myös Kauhea Siltavuoren Jammu tuolla joskus bunkannut, joista lapset erityisesti pitivät, mukavan sedän sylissä iloisina hyppyytellen.

Pekistä pöllittiin omput ja viikingalta ongittiin kalat, kaiken kruunasi "Kotilan Ailan" pikkupojan hengenpelastuksesta saatu kokonainen paperimarkka, Jukan ( 4 v ) ensi onkiretken jälkeen.

Kalathan sai aina tuo Ailan äijän vinoniska punainen kissa, joka ei kuollut kirveelläkään satakiloisen äijän käsiin, karskin rakennusmiehen iskuihin, äijä holkkiröökiin tuhisten.

Eläköön perkele, niinkuin nuo likanaama nöösitkin..kyllä elämä opettaa.


Kirjoitti: Före detta Vasabo - Maaliskuu 21, 2007, 15:29:35

itse olen kyllä kaupungin puolelta vaan muistan mitä nämä präntööläiset aina kehuivat maailmassa on kolme kovaa paikkaa Pariisi, Lontoo, ja Präntöö. Palosaari nimitystä ei kyllä silloin 50,60 luvulla kyllä käytetty ainakaan katukielessä vaan se oli kyllä Präntöö.Meillä kaupungissa asuvilla ei ollut oikein asiaa tonne Präntöön puolelle sai kyllä kulkea silmät selässäkin meinaan että turpiin tuli kyllä helposti siellä liikkuessa en aina kyllä tiedä miksi ehkä vaan periaatteen vuoksi.Sinne präntöölle veti kyllä vaan yksi asia ja se oli BIO_BIO sinne kun pääsi kiellettyjäkin katsomaan kunhan vaan ylettyin lippuluukulle ja oli tarpeeksi rahaa.

Siellä olin joskus 12-13 kesäisenä katsomassa jotain kielletty alle 18 filmiä se oli joku seksin valistusfilmi jossa näytettiin ne värkit oikein lähikuvassa.muistan vieläkin kuinka vaikeaa oli filmin jälkeen lähteä kävelemään kun kanki oli kankeena pultussa..heh.Semmoisia oli mun Präntöö jutut ehkä joku toinen muistaa paremmin tämän omistajan pojan siis Peter Vihoren oli vähän semmoinen originelli tyyppi.


Kirjoitti: Eric Sardinas - Maaliskuu 21, 2007, 17:30:25

Lainaus käyttäjältä: Professional - Maaliskuu 17, 2007, 13:58:06 Mainittakoon että tämä legendaarisen "Koneran äijän" reilun kaupan koneen hinta tuon ajan

Todellakin legenda. Hänhän otti vaihdossa vaikka hevosen, jos vaan hinnasta sovittiin. Muistan kun teimme kerran kauppoja. Minulla oli kitaravahvistin ja kaverilla moottoripyörä. Kaveri tarvitsi pesukoneen ja minä moottoripyörän. Koneran äijä järjesti homman. Minä jätin kitaravahvistimen vaihdossa äijälle, sain kaverin moottoripyörän ja kaveri sai pesukoneen. Me molemmat jouduimme tietenkin maksamaan myös välirahaa koneran äijälle.

Muistan kerran kun ajoimme koneran äijän huvilan ohi. Portilla oli koirankoppi. Arvelimme, että äijä oli ostanut koiran. Joku autossa tiesi kuitenkin kertoa, että äijä oli ottanut sen vaihdossa jonkun kaupan yhtyeydessä...

Muistaako joku Bio Bion?

Tarzan oli silloin kova sana. Ja vielä suurempaa urheilua oli katsoa ensin aikaisempi näytös ja mennä sitten penkkien alla makaamaan seuraavaa näytöstä varten. Onnistui aniharvoin. Yleensä homma tyssäsi Petteri Punakuonon taskulampun valoon ja aina samaan kommenttiin: "Noja poja, mennä ny ulo."


Kirjoitti: Into Poika - Maaliskuu 21, 2007, 20:56:25

Täältä löytyy jotain Palosaaren nimistöstä. Kysymyksessä on Levon instituutin alaisuudessa tehty tutkimus;

http://www.uwasa.fi/midcom-admin/ais/midcom-serveattachment-4115/nimisto1.pdf

Muistatko: "Kivi nyrkkiin. nyrkki taskuun ja Präntöölle"

Vieraspaikkakuntalainen: "Mistä tiedän milloin olen Kuhnan kulmassa? -Siitä kun saat kivestä päähäsi.


Kirjoitti: Professional - Maaliskuu 21, 2007, 23:51:45

Vielä tuosta "Koneran äijästä" sen verran, että tuohon präntöön aikaan, elikkä siis kun siellä vielä todettiin elämää, tuon suuren liikemiehen logiikkaan kuului ehdottomasti nk. osamaksukauppa.

Myös vielä pitkään 90 luvulle asti, sydeemi oli tuossa pajassa halutumpi, kuin käteinen, päänahkaa kutittaen.

Syynä oli todennäköisesti juuri tämä, nyky päivän "giganttien" metodi, osta tänään, maksa huomenna sydeemi, joka vuositasolla tuo fyffeä taloon ja korkoineen huomattavasti enemmän, kuin esim. meikäläisen suosima käteiskauppa, kerta alennuksineen, tai viereiseen liikkeeseen mentaliteetti.

Äijä oli siis aikaansa edellä kuvioissaan, joskin raastupa lappuja kuulemma riitti osamaksupulteista, kuin vuoden ajastakin toiseen. No pääasia että Vaasa kehittyi ja töitä riitti.

Sama legenda oli myös kova poika ostamaan ns. "pystyyn" ja etenkin veneiden gategoriassa, joka tarkoitti ostetun makuutusta myyjän pränkillä, uutta kipparia vaanien.

Pystyyn ostettiin myöskin merestä, eli paatti makasi myyjän venepaikalla, halvassa varastossaan, kuljetuskustannuksia halveksuen.

Tällaisen paatin kaveri tuosta pajasta aarteena kerran ostikin. Valokuva, venepaikan osoite ja ostokuitti taskussa hietasaareen ja sitten koeajolle.

Kihelmöinti oli kova, edullisen löydön johdosta alkavan venekauden kiihkeässä syklissä ja niinkait myös ihmettely, paikka no:...veneen kiinnitysköyden matkasta pinnan alle, oletetun paatin kokkaan.

Siitä loihe teloitusretkelle Koneraan, murhankiilto silmissä.

Ei saanut Masi paattia, ei. Mutta uuden valokuvan ja kaupanpäälle airoparin, ankkureineen, vieläpä pakasta vedetyn. Kertakaikkiaan erinomainen, reilu ja osaava liike, paljon on myyty ja paljon myymättä, sano.

Piusasta sen verran, että tulihan tuollakin luuhailtua, nonstopeissa tosin, silloin kun "Peltsikkakin" oli vielä mellakkapampun kokoinen ja pelkäsi Asulan Kurtin kovaa ääntä.

Kiellettyihin, mitä sitten siihen aikaan olivatkin, kaivettiin liput yleensä Piusan "putskista", kas kun olivat leffasta toiseen aina samoja, mielikuvituksen puutteessa.

Kyllä Vihore siellä paloportailla joskus kyttäsi ja karjuikin, kun tiesi kakaroiden kuviot, mutta oltiin olevinamme aina välkympiä, tuota karjuvaa karpaasia, punaisine ratsuväen takkeineen.

Kyllä sitä sitten saatana pelättiin, kun oven kautta jälkeenpäin mentiin, aivan pili kusta teetti eikä itku ollut kaukana.

Mutta en tiedä, olisiko sitten kuvitelmaa, aivan kuin äijän naamalla olisi karehtinut pidätetty nauru lippuja nykiessään, pienistä kätösistä ?