Leif sellaisena kuin muistan

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Leif Färding sellaisena kuin hänet muistan

Leif Färding

Leif Färding, sellaisena kuin minäkin hänet muistan.

Tänään tuli radiosta, pitkästä aikaa, the long and winding road ja välittömästi mieleeni tuli runoilija Leif Färding, jonka eräs lempikappale tämä oli (vaikkei pitänyt itse laulajasta). Ihme, nuo musiikin kautta tulevat assosiaatiot! Käännetäänpä mieleyhtymä eduksi ja nostetaan Lefa menneisyyden tomuista blogistanin framille. Tutustuin Lefaan 1970-luvulla, silloin kun silloinen vaimoni Hanni oli työssä kasvisravintolassa. Mielenkiintoinen, reilu ja aika ehdoton jäbä. Samaan aikaan minimalisti ja maksimalisti.

Pirros Lefasta

http://www.elisanet.fi/anterokare/portraits/6.htm

Helsinkiläistynyt vaasalainen Leif eli täysin omaan tapaansa ja omassa maailmassa (sotkiessaan itsensä jonkin verran hallusinaatioihin, kuten turhan moni muukin siihen aikaan). Minusta hän oli kuitenkin aina yhtä eksyksissä kuten me kaikki muutkin kontaktihäiriöiset. Lefa lähti tästä murheen laaksosta omasta tahdostaan, hyvin vaikuttavalla tavalla. Pitkään hän oli jo puhunut siitä, että (runo)kaivo on tyhjä. Lopulta syvä masennus johti siihen, että mies painui syystalvella 1983 metsään, makaamaan, rintansa päällä vanha intialainen filosofiakirja.

Lefa nautti hätkähdyttämisestä. Tämän periaatteen hän vei loppuun saakka ja hänet löydettiin Gerbystä Stårbergetin seudulta, jäätyneenä, huhtikuussa 1984. Vainajan otsalla (tai lähistöllä) oli sammunut kynttilä ja tyhjä maitopurkki. Lefa oli asettunut lopullisella lumihangella ja nukahtunut pakkasuneen, unilääkityksen avulla. Ennen kuolemaansa hän oli lähettänyt ystävilleen kirjeen, jossa hän kertoi itsemurhansa syistä.

Ilmari Schepel

Muisto-ohjelma Yle Pohjanmaassa On 26.1.2011 kl. 12.45 http://arenan.yle.fi/radio/1290401

Sami Määttä Teje Calden skrivaili elokuussa: Wow...RIP Lefa...mun hiton hyvä frendi teiniajalta lefan kuolemaan saakka...mitä sanois?1000 juttua...siinä olis jo paksu kirja ja kaikki mun päässä...ei taida kiinnostaa ketään miten hyvää afgaa oli tai miten helvetin kylmää oli fillaroida kotiin keskellä yötä kun tuli kuunneltua pink floydia vähän kauemmin kun oli ajatellut...tai lefan faija kun luki buddhismia ja kiipes katutolpissa ilman suojavöitä...tai sen mutsi kun sillä oli minihame...ja irmeli ja reima ja immu ja bosse ja kyllä helvetti elämä kolisi!!!I´m still alive!!! Lähde:

Pekka Haavisto haavisto@fin.la Hei, olen vaasalainen emeritustoimittaja Tapio Parkkari.  Kokoan tietopakettia Leif Färdingistä. Tarkoituksenani on luoda niin houkutteleva paketti, että joku arvonsa tunteva kirjallisuudentutkija tekee Leifistä elämäkerran.  Sain tietooni mm.  Johanna Sumuvuorelta, että tutustuit Leifiin Oraansuojelijoiden perustamisen yhteydessä.

Minulle pienetkin muistikuvat ovat äärimmäsen tärkeitä.  Olen lähettänyt samanlaisen pyynnön mm. Heidi Hautalalle.

Leif-tietopaketti kasvaa  nyt kovaa vauhtia.  Minua kiinnostaa erityisesti, mikä oli "Lefan" todellinen rooli Oraansuojelijoiden perustamisasiakirjan ja sääntöjen laadinnassa ja mitä sitten tapahtui.  Olen perustanut myös facebookryhmän Leif Färding Onnenpoika.

Tässä linkki tähänasti koottuun materiaaliin http://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Kirjailijat,_teokset_ja_l%C3%A4hteet


Pekka Haavisto vastaa 03. 01 2014

Hyvä Tapio Parkkari,

Kovin paljoa en valitettavasti voi auttaa, mutta kopioin meilinne neljälle ihmiselle, joilla varmaan kaikilla on elävämpiä muistikuvia (J.O.Mallander, Heidi Hautala, Juha Olavinen, Tuula Heima).

Itse törmäsin Färdingiin Korkeavuorenkadun Kasvisravintolassa, joka oli Laivanvarustajankadulla tehdyn Suomi-lehden "työmaaruokala". Jos oikein muistan, Lefan viimeinen kirje olisi julkaistukin sitten Suomi-lehdessä - ainakin se oli dramaattinen teksti.

En ole varma tavoittaako J.O.Mallanderia tuosta sähköpostista, hänelle kannattaa varmaan soittaa. Olavinen, Hautala ja Heima ovat aktiivisempia sähköpostin käyttäjiä.

Parhain terveisin

Pekka Haavisto

Tapio Parkkari Pekka Haavistaolle 03. 01. 2014

Pekka Haavisto Todella lämmin kiitos.  Minusta Leif on ansainnut elämäkerran ja juuri sitä varten kerään materiaalia. Pienetkin tiedonsirut ovat tervetulleita, samoin kontaktit.  Vielä pari kysymystä:  KIrjoittiko Leif  Uuden Ajan Auraan tai sen seuraajiin ja oliko Leifilla jonkinlainen siuhte Tähti-leahteen ja Jorma Elovaaraan ja Heikki Harmaan? Tapio Parkkari

Boheemielämää Vaasassa vuosina 1968-1969.

1900-luvun kuvia Vaasasta 11.01. 2015

Vaasalainaen toimittaja Reima Luukkanen kirjoitti marraskkussa 2011 ”sormiharjoitelmana” muistonsa Vaasan Korsholmanpuistikko 15:ssä sijainneesta kellarikampästä, missä Leif Färding, Hannu Koivisto, Jouni ”Bosse” Viitanaen, Reima itse ja Ilmari Valkama kokoonatuivat ja viettivät aikaansa keskustellen taiteesta ja elälmästä viiniä litkien vv. 1968-69. Essee julkaistiin 11.01. 2014 Vaasapediassa ja se sai heti seuraavat kommentit:

Eeva Pitkälä

1900-luvun kuvia Vaasasta 11.01. 2015

Tämän porukan liepeillä leijui juuri se porvarillisen elämän kritiikki ja boheemiuden tunne, joka viehätti vähän nuorempaa Tipulan kasvattia, vaikka ei niistä paljoa olisikaan ymmärtänyt. Luin itse Faulknerit vasta vuosia myöhemmin, mutta muisto kuuskymmentäluvun lopun ja seitsemänkymmentäluvun alun Vaasaa ravistelleista kulttuuriradikaleista on säilynyt lämpimänä. Tosi kiva essee.

Tapani Elgland

1900-luvun kuvia Vaasasta 11.01. 2015

Antoipa Reiman essee tiiviin ja sisältörikkaan taustan sille, mistä myöhempinä vuosikymmeninä niin paljon KÄ:n kahvipöydässä kuulin. Se kellarikämppä oli jättänyt Reimaan, Immuun ja Leifiin pysyvät jäljet.

Nyt ymmärrän myös, miksi Leif masennuksen hetkinään vietti niin paljon aikaansa KÄ:n kahviossa: Reiman ja Immun lisäksi siellä parveili se tuttu ja turvallinen kellarin porukka. Siellä hän pistäytyi myös eräänä synkkänä marraskuun päivänä. Nojaili kahvipöytään vaitonaisena, synkkänä, puhumattomana ja raskaita mietiskellen. Lähti mitään sanomatta - eikä enää palannut. Ne olivat olleet sanattomat jäähyväiset Reimalle ja Immulle ja meille kaikille.

Aija Valtonen-Louko

1900-luvun kuvia Vaasasta 11.01. 2015

Olin Lefan kanssa teiniteatterikurssilla , ehkä -65, en muista Lefasta muuta kuin, että oli hiljainen ja itekin epäonnistuin teatterisaavutuksissani tod surkeesti, varsinkin jossain improvisaatiossa. Meillä oli loistavat ohjaajat, Jussi Helminen, Kaj Chydenius, muistaakseni myös jotain oikeita näyttelijöitä, Sinikka Sokka. Kajlle piti koelaulaa ja sanoi mulle, että mä veisaan, kaamee loukkaus, en ikinä unohda!!! Jotain hämärää muistan myös että olimme Vaasan teatterissa, jossa oli joku Summerhillin käynyt tyyppi. Istuttiin näyttämöllä ja kaivettiin varpaita... TAis olla Vaasan Kesä v -

65? 

Rauno Kaikkonen

1900-luvun kuvia Vaasasta 11.01. 2015

Tutustuin Lefaan kirjaston montussa, jossa minäkin kävin istuskelemassa ja makoilemassa superlonpatjoilla. Tutustuminen ei ollut mitenkään perinteistä. Lefa kuljeskeli erivärisine sukkineen omia suuria latujaan. Ei kyselty, että "miten kesä on mennyt". Mutta vaikka Lefa oli poikkeavien näkökulmien ehtymätön lähde ja väittelijäkin, hän ei minusta kuulunut ainoan oikea totuuden halltijoiden joukkoon, jollaista montussa jonkin verran majaili. Minäkin olin luultavasti häntä suoranuottisempi hakatessani julkilausumaa, jossa vain vähän liioitellen lytättiin koko poliittinen kenttä äärioikeistosta äärivasemmistoon. Lefassa oli kaikesta tempoilusta huolimatta erikoista valoisuutta. Tapasin Lefan monesti myöhemminkin. Erään kerran ostaessani torilta jäätelön, hän huuteli minut vierelleen puistonpenkille, jossa hän istuskeli tötterö kädessään. Seurasi runsaan puolen tunnin esitelmä siitä, miten jäätelö täytyy syödä. Yhteenvetona voi todeta, että nyanssien määrä oli rajaton. Aineiston pohjalta olisi voinut kirjoittaa jäätelönsyönnin oppikirjan. Lefa oli verbaalisesti taitava. Oikeastaan uskomaton. Aivan suvereeni. Tästä piirteestä en ole havainnut ainakaan liikaa kommentteja täällä tai kerätyissä teksteissä. Muistan Reiman kertoneen, että Lefa iski onnistuneesti tuntemattoman naisen. Puhelimessa. Lefalle ei tuottanut pienintäkään vaivaa esiityä lääketieteen tohtorina tai lakimiehenä. Lefan verbaliikasta lienee muillakin muistumia.

Anna Ekström

1900-luvun kuvia Vaasasta 12.01. 2015

Kävin kerran Korsholmanpuistikon kellarissa, Lefa halusi näyttää paikan, vuosi taisi olla 64 tai jotain sinnepäin. Muistan vain, että siellä oli hämärää, mattoja paljon lattialla, ehkä patjoja ja tyynyjäkin, Nuori tyttö makasi lattialla ja taisi olla aika sekaisin jostain, Lefa kertoi, että tyttö oli tullut edellisenä yönä eikä ollut paikkaa minne mennä. Minusta paikka oli aika pelottava!

Tapani Elgland

1900-luvun kuvia Vaasasta 12.01. 2015

Lukkasen Reima kertoi suu virneessä, miten Leif selvisi vaikeista ja yllättävistäkin tapaamisista naistensa kanssa..... Olivat jossain leirillä, kun vastaan juoksi tyttönen kädet levällään, kapsahti Leifin kaulaan, rutisteli ja huokaili; "Leif, Leif! " Reima sanoi nähneensä Leifin naamasta, että tämä oli aivan ulalla, ei muistanut edes tytön nimeä. Se ei Leifiä hämmentänyt, vaan hän tarttui tyttöä syliympäri, katsoi silmiin ja huudahteli: "Sinä, sinä!"

Tapio Heikki Parkkari

1900-luvun kuvia Vaasasta 12.01. 2015

Vuosi taisi olla 1969. Olin muuttanut Korsholmanpuistikko 15 ”Luolaan” ja eräänä iltana Lefa ilmestyi sinne. Meitä oli jo koossa iso joukko nuoria. Lefa asettui sängylle jalat ristiasä ja kohotti päänsä kohti katonrajaa ja loihti kasvoileen autuaan ilmeen.

Lefa pyyysi meitä olemaan hiljaa, sillä hän ottaisi telepaattisen yhteyden Tiibettiin. Lefa mutisi jotain, sai aikaan jopa värähdyksen poskellaan. Yhteys kesti kiusallisen pitkään, mutta porukka istui hiljaa ja tuijotti Lefaa. Viimen ”istunto” oli ohitse ja Lefa kertoi tiibettiläisen munkin lähettäneen hänelle runonsäkaeen , joka muistutti kovasti Lefan luonnonlyriikkaa. En tiedä kuinka moni läsnäoliojoista suhtautui näytökseen vakavasti, mutta minua ja Pekka Törmää nauaratti, mutta emme raaskineet pilata tunnelmaa.

Olimmae nähneet Lefan pari viikkoa aikaisemmin aivan toisenlaisessa tilassa kun Lefalla oli Helsingin tuomisena hassista. Muista vieläkin kuinka Lefa mainosti sitä sanomalla, että se on ”Punaista Libaa”. Minäkin otin kolauksen, mutta lopputulos oli niin epämiellyttävä, että se jäi siihen.

Pekka Haavisto, kansanaedustaja (vihr.

13. 01. 2015

”Tervehdys Tapio,

Lainaan tähän Juha Olaviselta äsken saamaani dataa:

- Keskustelin jokin aika sitten jonkun kanssa Lefan hommista ennen Kasviksen aikoja ja Hesaan tulon jälkeen. Oli kuulemma asustellut jonkin runoilijan luona - saattoi olla Caj Westerberg?

- Itse tutustuin Lefaan vähän enemmän Kasvikseen tuloni aikoihin keväällä 75. Pari vuotta tästä eteenpäin olimme tietysti paljon tekemisissä kunnes Lefa alkoi haihtua etäämmälle Oraiden kuvioista 70-luvun lopulla.

- Oraansuojelijoissa tietysti Jan Kenneth Weckman oli yhdistyksen perustamisen jälkeen (syksyllä 74) aika lähellä Lefaa - heidän lisäkseenhän yhdistyksen perustivat Jorma Salojärvi (edesmennyt) sekä Henrik Nymalm.(pappi!)

-Kasviskuvioon tultuani kesällä 75 olikin menossa kova kalabaliikki yhdistyksen sääntöjen muuttamiseksi. Toisel puolel oli Salojärvi, joka puolusti alkuperäisiä, itse tekemiään sääntöjä, joissa terveellisyys ja "biologinen elämäntapa" oli framilla.

-Toisella puolella olivat sitten Jan Kenneth, Lefa sekä Lasse Johansson, jotka ajoivat pitkälti Lefan sorvaamaa, "henkisempää" sääntömuutosta. Useimmille muille hieman kummallistenkin kahakoiden jälkeen säännöt sitten lopulta muutettiinkin.

- Ehdottomasti läheisin tässä piirissä Lefalle oli kuitenkin Lasse Johansson. Heitä yhdisti erityisesti innokkuus "uusteosofi" Alice Baileyn oppeihin. Lassen ja Lefan ystävyys kantoi kompuroinneista huolimatta aivan loppuun saakka.

- Tietysti myös Ollella (J.O.Mallander) on omat muistikuvat. Kun tein pienen esityksen Kasviksen synnystä 40v juhliin selvisi, että Lefa oli myös paikalla kun Elonkorjaajia perustettiin 1970. Saattoipa olla Antero Kare tai Carolus Enckell jonka avustuksella selvisi.

- Lefa kirjoitti Anarkia-julkaisuun (1975) aika hyvän jutun vai oliko parikin (löytyy) ja sitten Auraan tietysti koko läjän (jäljitettävissä)

- Aura-kirjassa (89) on Lefan tyylikäs "ohjelmanjulistus" Oraan Suojelun lähtökohdista. (myös ensimmäisessä Aura-lehdessä 76). Muistaakseni ei kirjoittanut Loimuun.

T. Pekka H.

Pekka Haavisto jatkaa 13. 01. 2014

Hei Tapio,

Kysyin vielä paria lisäasiaa Juha Olaviselta, mm. Leif Färdingin muistokirjoituksesta Suomi-lehdessä (jota toimitin). Muistan että jotakin hässäkkää muistokirjoituken julkaisemisessa oli (mietin että oliko jopa niin että kirjoitus olisi julkaistu ennen Lefan löytymistä). Vai oliko niin, että siinä yhteydessä julkaistiin myös Lefan viimeinen kirje? Tässä Olavisen vastauksia:

- Joo, minähän taisin raapustaa Lefan Im Memoriamin Suomi-lehteen. Muistaakseni se Lefan kirje kabbaloinen ja mestareineen oli samassa numerossa ts. Lefan lötymisen jälkeen. (Sehan selviää siitä viimeisestä Suomi-lehdestä jossa on - mikäli muistan - lyhyet esittelyt kaikista Suomi-lehdista.)

- Sain sitten aika lailla kyytiä muistokirjoituksestani eritoten Lasselta (Johansson). - Olin tietysti liian kolea ja analyyttinen.

- Karri Kokon (kirjailija) suhteesta Lefaan en paljoa muista/tiedä. Karri oli tuolloin erityisen innostunut Beat-kirjailijoista, joista teki pari juttuakin Auraan (tais olla 76 ja 77). Muistaakseni Karri piti turvallista välimatkaa näihin tuonpuolen juttuihin. Jaa nyt tulikin mieleen että Karri kirjoitti arvostelun Lefan runokokoelmasta Levoton oksa, keinuva sydän (Aura 4/77).

- Kaivoin sen juuri esiin. Siinähän on Karrin otsikkona "Onnen pojan balladi" ja vieressä suoraan sanoen otsikkoon nähden aika antiteesimäinen, synkkä kuva Lefasta, jonka otin kesällä 76 Inarissa Transpersoonallisen psykologian maailmankonferenssissa, jossa olimme Simo Sulvan kanssa kokkeina.

-Mentiin sinne Veka Leväahon kuuluisilla vankkureilla aika isolla porukalla. Lefa oli matkalla aika poissaolevissa tunnelmissa. Kuvavalinta oli varmaan minun ja huono. (Otettiin mitä löydettiin.)

- Mainittakoon - ehkä olet tämän tosin jo kuullutkin - että teimme tietysti Simon kanssa Inarissa kasvisruokaa ja muistan kun kaksi tiibetiläistä Lamaa tuli luukulle kyselemään: juu häv eni miit?

T. Pekka

Teje Johannes Calden

16. 01. 2015 Ok, mun äitini on kuollut, ei ole lapsia, ainoastaan sisko joka on kristitty... joten kai voin kertoa jotain.Melkeen kaikki muut oli vähän nynnyjä kun oli pilvenpoltosta tai haposta kyse. Loppujen lopulta minä ja Lefa ( ja joku joka asuu Vaasassa vielä) olimme ne jotka olivat myös okkultisteja ja pilvenpolttajia.

Saattaa yks entinen toimittaja muistaa kun leikkasin afgaa hänen työpaikallaan, jos ei sitä niin ainakin pääkallon jonka lahjoitin. Lisää tulee joskus. Eläköön vallankumous! Heikki ja Berit olivat äitini hyviä tuttuja, ja Heikki oli Zen...

Samana päivänä kun Vasabladetissa oli Lefan joko kuolinilmoitus tai juttu niin itkin, kunnes luin saman päivän Mafaldan lehden lopussa, ja nauroin ihan vääränä, ihan kuin tehty tilannetta varten. Se lehti oli mulla kauan kunnes sekin vain hävis...toki on varmasti helppoa tänä päivänä saada selville mitä Mafalda sanoi siinä, haluaisin muistaa sen.

Taiteilija Roi Vaara 17. 01, 2015

Matkustin bussilla Tapiolasta Helsinkiin. Astelin bussin perälle, jossa jouduin tekemisiin jonkun uteliaisuuteni herättäneen tapauksen kanssa. Hän ei ollut ennestään tuttu, mutta tuon parinkymmenen minuutin bussimatkan aikana meistä tuli frendit ja on siksi jäänyt mieleeni. Sittemmin emme tavanneet. Viulurakentaja Heinisen Jarkin kanssa Kasviksen edessä joskus myöhemmin Lefa tuli puheeksi. Jarkki kertoi, että Lefa on seonnut, että hänestä on tullut sotahullu tai jotain semmosta. Nämä tapahtuivat joskus 70-luvun alkupuolella.


Teje Johannes Calden

22. 01. 2015

Eka kerta kun luen tämän. Ei Lefa oo ainoa joka sekos ja käveli jo vuosia ennen tätä Helsingissä kädet ristissä suojana pahoja henkiä vastaan. Lefalla oli mahtava okkultinen kirjasto jota ihailin ja luin. Mutta historia ja geenit...Berit oli monta kertaa hutskilla ja Heikki oli Heikki.

Ja epäonnistumisen tunne oli ylivoimainen, Lefa seisoi sokkarin ulkopuolella ihan klorpromaziini tokkurassa...kuka sanoi moi? Kuka pysähtyi juttelemaan? Ihmiset välttävät ns. mielisairaita jonka jälkeen yksinäisyyden ja ymmärtämättömyyden tunne on lopullinen. Eläköön vallankumous!

Tony Färding (Leifin serkku) 22. 01. 2015 Tony F Leifistä

Ja mun muistoni Lefasta poikkeavat paljonkin siitä, mitä olen lukenut. Lefa kuljetti mua Gerbyn metsissä, kun olin alle kouluikäinen. Sitten se aikuinen Leif, jonka muistan, hänelle ei ollut tapahtunut vielä niitä ikäviä asiaoita.

Lefa oli skarppi ja lukenut. Oli myös kasvissyöjä, mutta hyvän pihvin nähdessään saattoi hieman joustaa Muistan että sukujuhlat, erityisesti joulut, olivat Lefalle tärkeitä. Silloin hän näytti sitä anteliasta puoltaan itsessään.


Kerro oma muisstikuvasi

Kerro oma muistosi Lefasta ja lähetä Tapio Parkkarille:  tapio.parkkari(miuku)gmail.com