Leif Färding ja Oraan Suojelijat

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Leif Färding ja Oraan suojelijat

Kulttuuritaistolaisuudesta valaistuksen porteille

Oraansuojelijoiden syntysanat lausuttiin Leif ja Riitta Färdigin Tapiolan kerrostaloasunnon keittiöpöydän ja olohuoneen sohvapöydän ympärillä 1973. Mutta ennen kuin oltiin näin pitkällä oli tapahtunut paljon helsinkiläisten intellektuellien keskuudessa.

Leif oli tässä kaikessa vahvasti mukana aina maolaisuudesta Oraansuojelijoihin ja henkisyyden ja valaistumisen etsimiseen. Tässä joitain havaintoja yli 40. vuoden takaa.

Makrobioottisesra ruoasta tosi toimiin

Kuvataiteilija J.O Mallander perusti Helsingin Huvilakadulle gallerian Halvat Huvit Vuonna 1971. Galleria toimi seitsemän vuotta ja vaikutti pitkään Helsingin taidekentässä. Kerran gallerian ympärille muodostunut taiteilijaryhmä Elonkorjaajat tempaisi tarjoamalla taiteen sijasta makrobioottista ruokaa. Siitä virisi ryhmä Oraansuojelijat ja "alkuvihreiden" päämaja, tarunhohtoinen ravintola Kasvis. Näinhän se yleensä kerrotaan.

Elonkorjaajat

”Elonkorjaajien ryhmä muodostui jo 1960-luvun lopussa nuorista taiteilijoista, jotka olivat aloittelemassa taiteilijauraansa. Ryhmän tarkoituksena oli luoda yhteistyötä eri taidelajien väliselle toiminnalle. Elonkorjaajiin kuuluikin taiteilijoita monilta taiteen eri alueilta, esimerkiksi taidemaalareita, muusikoita, valokuvaajia, runoilija ja arkkitehti.

Ryhmän toiminta keskittyi pitkälti Halvat Huvit -gallerian ympärille. Halvat Huvit, joka alun perin toimi nimellä Cheap Thrills oli Elonkorjaajat -taiteilijaryhmän näyttelyitä varten perustettu galleria, jonka johtohahmona toimi Jan Olof Mallander (1944). Galleriassa oli

Elonkorjaajien yksityis- ja yhteisnäyttelyiden ohella myös muiden samanhenkisten pohjoismaisten taiteilijoiden näyttelyitä ja ajankohtaista taidetta esitteleviä kansainvälisiä näyttelyitä.

Elonkorjaajien toiminta alkoi vuonna 1970 näyttelystä Todellisia valheita ja ryhmän varsinaisen toiminnan jo loputtua heillä oli vielä yhteinen näyttely Se ei voi tapahtua täällä Suomenlinnan Rantakasarmilla vuonna 1982.

Ryhmän tunnetuin näyttely oli Tajunrıan tarroja vuonna 1976, jonka jälkeen taiteilijat tulivat tutuiksi ”suurelle yleisölle”. Ryhmän kokoonpano vaihteli hieman vuosien aikana, mutta ydinryhmä pysyi samana. Tajunnarı tarroja näyttelyn aikana

Elonkorjaajiin kuuluivat J. O. Mallander, Carl-Erik Ström (1938), Antero Kare (1944), Olli Lyytikäinen (1949- 1987), Erik Uddström (1945), Pekka Airaksinen (1945), Carolus Enckell ( 1945), Peter Widen (1946), Stuart Wrede (1944), Philip von Knorring (1948), Ilkka-Juhani Takalo-Eskola (1937) ja Leo Ruuskanen ( keksitty nimimerkki) (1945).

Leo Ruuskanen -elämä ja taide

Taidehistorian pro gradu

Jyväskylän yliopisto Taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos 9.9.2002

Sari Wuorine

swuorine.pdf

Maria Laukka oli toista maata

Kun Elonkorjaajista tuli 70-luvun lopulla Oraansuojelijoita, he paljastivat oikean karvansa. Uuden ajan Aura oli aivan toisenlainen lehti kuin 60-luvun Iiris oli ollut - eikä enää minun lehteni. Silloin olivat Halvat huvit jo osaltani ohi. Minun oli aika toimia Demokraattisissa koulutyöntekijöissä. Joogan ja kasvissyönnin maailma sopi pojille, joiden nuoruus oli pitkäksi venähtänyt.

Vasta kun Amos Andersonilla oli vuonna 2001 näyttely 'Itätuulen tuomaa', jossa oli esillä Ollen yhdessä nuorempien kollegojensa Thomas Wulffin ja Thomas Enckellin kanssa keräämää buddhalaista taidetta täydennettynä Ehrnroothin kokoelman aarteilla, ymmärsin Elonkorjaajien jossakin vaiheessa aikuistuneen. Eikä suinkaan liian varhain. Maria Laukka oli puolensa valinnut

Kulttuuritaistolaisuus

1970-luku oli kiihkeätä aikaa pienen helsinkilläisen inteligentsian piirissä. Elonkoarjaajien ja myöhemmin Oransuojelijoiden lisäksi tuon ajan älymystöä vei ”kulttuuritaistolaisuus”

Kulttuuritaistolaisilla tarkoitetaan taiteilijoita, joilla oli varsin näkyvä rooli SKP:n vähemmistöliikkeessä. Termillä viitataan Taisto Sinisalon johtamaan Suomen kommunistisen puolueen sisäiseen oppositioon ja sen ympärillä 1970- ja 1980-luvulla toimineeseen liikkeeseen. Käsitteen keksivät Helsingin Sanomien toimittajat 1970-luvun alussa.

Taistolaiset itse eivät koskaan käyttäneet loukkaavaksi kokemaansa termiä, ja omassa retoriikassaan liike identifioituikin esimerkiksi puolueen "luokkakantaisiksi" tai "terveiksi" voimiksi. Taistolaisia nimitetään usein kiistanalaisesti stalinisteiksi. Näkyvimpiä taistolaisia olivat teatteri-, musiikki- ja opiskelijaradikaalit.

Wikipedia

Aikakauden ilmiöitä olivat Love Records ja Kulttuurityöntekijöiden liitto (KTL). Loverecordsille levyttivät mm. Agit-prop, Aulikki Oksanen, Kristiina Halkola ja Kaisa Korhonen 1970-luvun suomalaisessa poliittisessa laululiikkeessä ”taistolaisuus” oli hallitseva ilmiö.

1972 perustettiin Kulttuurityöntekijöiden liitto (KTL) organisoimaan marxilais-leniniläistä kulttuurityötä. Liitto ja useat jäsenyhdistykset ovat edelleen yhdistysrekisterissä, mutta liiton aktiivinen toiminta on päättynyt. KTL julkaisi vuodesta 1973 Kulttuurivihkot-lehteä, mutta luopui julkaisuoikeuksista 1991.

Nuori älymystö tunsi vetoa vasempaan äärilaitaan

”1960- ja 70-luvun taitteessa suomalainen nuori älymystö tunsi voimakasta vetoa puoluepolitiikan vasempaan äärilaitaan. Kommunistisen puolueen vähemmistö, joka tuli tunnetuksi taistolaisena liikkeenä, sai innokkaita kannattajia eritoten opiskelijoista ja taiteilijoista.

Opiskelijaliike organisoitui Sosialistisen opiskelijaliiton (SOL) suojiin taiteilijoiden ja muun kulttuuriväen kerääntyessä vuonna 1972 perustetun Kulttuurityöntekijäin Liiton (KTL) ympärille.

Äänekäs ja näkyvä mutta kulttuuri- ja taideinstituutioissa määrällisenä vähemmistönä koko vuosikymmenen pysynyt taistolainen kulttuuriliike herätti toiminnallaan huomiota ylitse puoluerajojen – jopa siinä määrin, että 1970-luku muistetaan usein nimenomaan taistolaisten valtakautena.

Taiteilijat halusivat ottaa ensin oppia työväenluokalta ja saattaa sen jälkeen oman panoksensa, taiteen, kansan hyötykäyttöön. Ajatusta kansan sivistämisestä taiteen avulla perusteltiin Leninin paljon toistellulla lausahduksella ”taide kuuluu kansalle”. 

Kansallista kirjallisuutta käsiteltiin Kulttuurityöntekijäin Liitossa laajalti aina kalevalaisesta perinteestä nykypäivään asti tulkiten sitä yhteiskunnallis-tuotannollisista suhteista käsin.

Porvarillisen kirjallisuushistorian tunnustamat nimet saivat rinnalleen uusia seuralaisia vanhan kaanonin ulkopuolelta. Kansallisen kirjallisuuden perinne oli kulttuuritaistolaisille työtätekevän kansan kirjallisuuden suuri kertomus,  jonka perään oman liikkeen kirjailijat – kuten Aulikki Oksanen, Marja-Leena Mikkola, Matti Rossi ja Pentti Saaritsa .

Virve Raittinen Kursivoitu teksti

http://www.tyovaenperinne.fi/tyovaentutkimus/2001/3_raittinen.htm

Syntyi uudentyyppisiä ympäristölkiikkeitä

1970 luvun alussa mm. energiayhtiöiden ydinvoimahankesuunnitelmat herättivät keskustelua luonnonsuojelijoiden keskuudessa. Tuon ajan luonnonsuojelujärjestöt olivat kuiitenkin kaavoihin kangistuneita ja tarvitiin uutta liikettä. Syntyi uudentyyppistä ympäristö- ja vaihtoehtotoimintaa.

Eniten julkisuutta sai vuonna 1973 Helsingissä perustettu Oraansuojelijat ry, joka tähtäsi kasvisravintolan perustamiseen. Ravintola Kasvis perustettiinkin seuraavana vuonna.

Oraansuojelijat alkoi julkaista Uuden Ajan Aura -lehteä. Myöhemmin perustetusta Pekka Haaviston Komposti-lehdestä ja Uuden Ajan Aurasta syntyi Suomi-lehti. Suomi-leht toimi keskeisenä kanavana vihreän liikkeen ideologiselle pohdinnalle.

Vuonna 1973 muutama Enemmistö ry:n aktiivitoimija pyrki Helsinki-liikkeen listoilta kaupunginvaltuustoon. Tätä kehityskaarta voidaan pitää koko vihreän parlamentarismin alkuna.

Oraan suojelijoiden juurille

Jorma Salojärvi oli pohjustanut ajatusta Kasvisravintolasta jo vuoden 1970 tienoilla Vaasassa Leif Färdigin isän Heikin ja äidin Beritin omakotitalon ”Tuomaantien Psykedeelisessa Sirkuksessa”

”Sirkus” oli Leifin ystävien muodostama melko säännöllinen tapaaminen parin vuoden ajan, missä poltettiin hasista ja keskusteltiin taiteesta ja elämästä ja myöhemmin kun hasiksen ja muiden kemiallisten milenmuuttajien käyttö loppui, myös kasvisravintolan perustamisesta. Jorma Salojärvi oli tässä primus motorina.

Vaihtoehtokulttuuria, buddhalaisuutta ja homeopatiaa

Tuon ajan helsinkiläisessä vaihtoehtokulttuurissa, lähinnä Elonkorjaajien, ja myöhemmin Oraan suojelijoiden, joukossa oli suuri joukko anarkistisia runoilijoita, kuvataiteilijoita ja muita vaihtoehtokulttuurin edustajia, jotka halusivat edistää luonnonsuojelua, eettistä ajattelua ja moniarvoisuutta vastakohtana stalinistiselle ”tasilaisuudelle”.

Ryhmässä olivat tiiviisti mukana muun muassa Ben Furman, Leif Färding, Olli Lyytikäinen, J. O. Mallander, Henrik Nymalm, Hilkka Pietilä, Jorma Salojärvi, Jan-Kenneth Weckman ja Thomas Wulff sekä Heidi Hautala

Heitä kiinnosti myös uskonnolliset ja maailmankatsomukselliset vaihtoehdot, joista varsinkin teosofia, buddhalaisuus ja hindulaisuus kiinnostivat. Niinpä esimerkiksi Leif Färding oli kiinnostutnut Helena Blavatskystä, Alice Baleystä ja Krisnamurtista. Jotkut, mm. Heidi Hautala oli kiinnostunut Ananda Marga-joogasta, homeopatiasta ja antroposodiasta.

Oraansuojelijat syntyy

Tämän ryhmän keskuudessa syntyi ajatus Oraansuojelijoiden ( ei vielä silloin) perustamisesta. Syntysanat lausuttiin Leif ja Riitta Färdigin Tapiolan kerrostaloasunnon keittiöpöydän ja olohuoneen sohvapöydän ympärillä.

Teoksessa Aura – ”Oraansuojelijat tätä aikaa etsimässä” on lyhyt selostus siitä, miten kaikki tapahtui. s. 18.

Oransuojelijoiden perustaminen

Jorma Salojärvi: Jan Kennetin tultua mukaan ryhdyimme laatimaan yhdistykselle sääntöjä ja synnytimme sille nimen. Yksi ensimmäisiä ideoita ja nimiehdotuksia oli Nooan Arkki. Ehkä se kertoo osaltaan minkälaisena näimme tulevan yhdistyksene tehtävän.

Sitten se lopullinen nimi yksinkertaisesti vain ilmestyi näyttämölle – Oraan suojelijat! Oraan suojelijat – se tuntui heti osuvan kohdalleen. Vihreä oras, kasvin alku ja sen suojeleminen. Tämä se on. Broddens beskyddare på svenska – olimmehan kaksikielisiä ja suomenruotsalaisten osa oli yhdistyksen alkuunlaittamisessa näkyvä.

Henkka (Henrik Nymalm, toim huom.) Jan Kenneth Weckman, Robi (Robin Sundström), Buhren (Buhren, tai Burtsi, on Kaj Johansson-Buhr, joka myöhemmin 80-luvulla muutti nimensä oikean isän mukaan: Kaj Castréniksi , toim. huom), Gösta (Gösta tai Jööne, on Gösta Sjöholm,)

Sitten piti saada säännöt. Ja ne saatiin. Ensimmäisissä säännöissä näkyy hyvin oma käsitykseni yhdistyksestä ja sen tarkoituksesta. Perustava kokous oli Lefan (Färding) luona Tapiolassa Tennistiellä 23. 10. 1973.

Henrik Nymalm, Leif Färding, Jan Kenneth Weckman ja minä – Jorma Salojärvi – saimme kunnian toimia perustajajäseninä. Oraan suojelijat oli syntynyt. Minusta (Salojärvi) tehtiin ensimmäinean puheenjohtaja, Leif tuli varapuheenjohtajakasi, Jan Kneeth sihteeriksi ja Henkka taloudenhoitajaksi. Ja työ alkoi.

Utopia ja reaalimaailma eivät kohtaa

Osa Oraansuojelijoista muutti maalle ja Turun saaristoon tarkloituksena ryhtyä viljelemaan viljaa Kasviksen yhteydessä toimivalla Samsara-leipomolle ja kasvattaa juureksia ja yrttejä Kasvis ravintolalle. Utopia ja reaalimaailma eivät vain kohdanneet.

Henrik Nymalmin mukaan Robin Sundström, Gösta Sjöholm ja Kaj Castrén olivat mukana remontoimassa Kasvista, kahvilaa josta oli ravintola ja teehuone/kauppa - sitäkään puolta ei sovi unohtaa

- Nämä kolme muuttivat 1975 Nötööseen, Turun saaristoon, mutta maanviljelyksestä ei lopulta tullut mitään, kalastivat jonkun verran. Muistan kun Buhren ja minä raivasimme pientä aluetta vihannesten istuttamista varten. Hän oli minulle erityisen läheinen.

- Sinne jäi lopulta asumaan vain Burtsi,  sinne tuli ihmisiä juhlimaan ja se osaksi "auttoi" ettei varsinainen tehtävä onnistunut.

- Minä hautasin Jönen hänen kuoltua 90-luvulla. Robin meni naimisiin Antonia Ringbom-Sundströmin'' kanssa, ja he asuivat Hankoossa pitkään, mutta heille tuli sitten lopulta ero, ehkä kuitenkin vasta 2000-luvulla.

- Joku ilmeisesti on sanonut että elonkorjaajista tuli oraan suojelijoita. He kyllä lopettivat 1977 mutta ei heistä fyysisesti tullut Oraan Suojelijoita muita kuin Ollesta (Mallander).

- Osa heistä kävivät silloin tällöin syömässä Kasviksessa,  esim Philip (von Knorring. Elonkorjaaja-ryhmä olivat ja pysyivät taiteilijoina, vaikka joku harva ehkä oli jonkun verran osaksi välillä enemmän elämäntaiteilija kuin taiteentekijä.

- Mutta Oraan suojelijat olivat uusi ryhmä ja nuorempia. Hengessä kylläkin Elonkorjaajat tukivat "meitä" ja Olle oli selvästi yksi meistä.

Henrik Nymalm 25. 02 2015

Kasvis perustetaan

Seuraavana vuonna Helsinkiin perustettiin Suomen ensimmäinen ”moderni” kasvisravintola. Kasvis-nimisen ravintolan ympärille syntynyt piiri vaikutti 1970-1980-luvuilla vihreän liikkeen syntyyn Suomessa. Vihreiden ajatusten levittämiseksi perustettiin myös Uuden ajan Aura -lehti. Lehti yhdistyi myöhemmin Pekka Haaviston Komposti-lehteen ja sai nimekseen Suomi.

- Kasviksen ruoka oli laktovegetaarista. Tärkeä inspiraation lähde meille oli Japanissa kehitelty makrobiotiikka. Meillä oli esimerkiksi joka päivä miso-keittoa. Makrobiotiikan perusajatus on, että ihminen voi ruoalla joko parantaa tai heikentää omaa yinin ja yangin tasapainotilaansa. Näistä voimista tullaan tietoisiksi ja syödään lähinnä kulloisenakin vuodenaikana saatavilla olevaa ruokaa., kuvaa Heidi Hautala

Miten turbaanipäinen mies vei teinitytön uuteen maailmaan 03/12/2007 | Blog

Kapitalistin aseilla kapitalismia vastaan

”Kasviksen perustajat perustelivat kasvissyöntiä ekologisesti, eettisesti ja terveydellisesti. He näkivät, että kasvissyönti oli luonnonmukainen ja terveellinen elämäntapa, jolla säästytään elävien olentojen tappamiselta.

Lisäksi kasvissyönti nähtiin keinona kolmannen maailman maiden ruokaongelmiin: ruokaa ei tuotettaisi eläinten rehuksi vaan nälkäisten ihmisten syötäväksi. Osa Oraansuojelijoista muutti maalle, missä he viljelivät luonnonmukaisesti raaka-aineita muun muassa juuri Kasviksen käyttöön.

Oraansuojelijat perustivat vuonna 1977 Samsara-leipomon, jonka tuotteiden raaka-aineina pyrittiin käytättämään biologisesti viljeltyä kotimaista viljaa – aikana jolloin ”luomu”-nimitystä ei ollut vielä keksitty. Kasvislaiset julkaisivat myös omia lehtiään, joissa käytiin vilkasta keskustelua uudenlaisista elämäntapakokeiluista.”

Kaisa Huttunen

”Kapitalistin asein kapitalismia vastaan”

SUOMALAISEN RADIKAALIN KULUTTAJALIIKEHDINNÄN VAIHEITA

Oraansuojelun lähtökohdista

Leif laati Oraansuojelijoiden toimintaohjelman nimellä ”Oraansuojelun lähtökohdista. Kysymys on ”lähes hurmoksellisesta” ohjelmajulistuksesta. Tekstissä on ”suuren manifestin retoriikkaa:

”Elämän keskeisin Tarkoitus on luovan, rikkaan, tasapainoisen ja mielekkään elämän viettäminen. Tämän tarkoituksen ihminen toteuttaa yhdessä muiden ihmisten kanssa ja tämän tarkoituksen toteuttamiseksi on luotava yhteiskunta, joka sen mahdollistaa. Kukan kauneus on siinä, että se kukkii viisaasti luonnon tasapainoa rikkomatta,”

Teksti julkaistaan kokonaisuudessaan Vaasapedian Leif Färding osiossa heti kun saan sen digitoitua.

Tapio Parkkari 24. 02. 2015