Leif Färding: Ihan kuin ihminen kuuntelisi

Vaasapedia
Versio hetkellä 7. tammikuuta 2009 kello 17.16 – tehnyt 91.153.79.195 (keskustelu)

(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Loikkaa: valikkoon, hakuun

ISBN 951-0-12289-0

WSOY: graafiset laitokset

Painettu Porvoossa 1984

Hauraana tuulessa

Leif Färdingiä ei elinaikanaan tarpeeksi kuunneltu ja jos kuunneltiinkin, niin se ymmärtämispuoli jäi usein puuttumaan. Hän oli vaikeasti tavoitettava hahmo, joka tuli omalla ehdottomalla omistautumisellaan vapauden määreen kaikin puoliseen kunnioittamiseen, niin teoissa, tavoissa kuin nautintoaineiden käytössä aiheuttaneeksi hämmennystä vähän laajempi alaisestikin. Kotipuolessa taisi oudoksuminen olla hyvinkin raskauttavaa ja aiheuttaa vahvoja ristiriitoja runoilijan mielessä. Siksipä Lefa kuittaa runokirjan kansinimikkeeksi Ihan kuin ihminen kuuntelisi. Hänestä on täytynyt tuntua, että häntä ikään kuin ollaan kuuntelevinaan koska saa tekstejään julkaistuksi ja jonkin asteista suitsutusta osaavasta kirjoittamisestaan ja runojen sisältörikkaudesta, mutta taka-alalla alati sama nakertava tietoisuus, että useat ovat vain todella kuulolla, eivätkä edes halua yrittää ymmärtää. Raskas voi olla runoilijan osa. Färding ja hänen eletty elämänsä on tästä kuin tyyppiesimerkki. Lefa halusi jakaa kukkia koko kansalle, mutta niin harva niitä maljaansa laittoi. Näin Färding tämän kokoelman viimeisessä runossa: Viluisena mietin palaanko kiveksi ja miten pitkä on matka. Kuin orpo, huurteinen kaisla ''värisen myöhäissyksyssä ja väkevät aallot ympärilläni kertovat matkan pituudesta.

- Risto Jalonen