Kummalla kielellä oliskaan vaiettava

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kummalla kielellä olikaan vaiettava?

Kirjoitin tilauksesta näytelmän työnimellä Vaasa 400 vuotta. Se meni luettavaksi paitsi professori Irma Rewellille myös kummankin teatterin johtajalle sekä eri puolueitten luottamusmiehille.

Käsikirjoituksessa on mm. kohtaus, jossa kaksi lujatahtoista naista keskustelevat Vaasan yliopistossa otsikon "Yhteinen menneisyytemme ja rannikkoseudun tulevaisuus."

Toinen naisista on suomenkielinen opettaja Rentola ja toinen suomenruotsalainen kansanedustaja Pellfolk. Keskustelu aloitetaan uudesta alueitten kehittämislaista, joka astui voimaan vuonna 1994.

Opettaja väittää, että kysymyksessä oli Esko Ahon ja Ole Norrbackin juoni, jolla he jakoivat äänestysalueet keskenään. Keski-Pohjanmaa Aholle ja ruotsinkielinen rannikkoseutu Norrbackille.

Kansanedustaja Pellfolk pahastuu ja antaa takaisin, minkä ehtii. Keskustelu on todella kovaa, naiset lyövät toisiaan säälimättä, mutta sekä keskustelu ja näytelmä päättyvät sopuisasti - happy end.

Suomenkieliset vaikutteet Ruotsissa Ei ole syytä selostaa koko keskustelua, mutta sen verran kerron, että Rentola ottaa avukseen tukholmalaisen asutushistorian professori Henrik O. Anderssonin kirjan nimeltä "Finska element i svenska ortnamn", (ISBN 91-86016-29-6), "Suomalaiset vaikutteet ruotsalaisissa paikannimissä."

Henrik Andersson ei ole mikään uusi Sigurd Wettenhovi-Aspa, vaan tiedemies, joka pystyy perustelemaan esityksensä. Opettaja Rentola haluaa nimittäin tyrmätä kansanedustaja Pellfolkin käsityksen,jonka mukaan suomalaiset olivat vielä Volgan mutkassa kun ruotsalaiset muuttivat Suomeen.

Kirjassa on 500 tulkintaa paikkojen nimistä, joitten juuret ovat suomen kielessä. Kirjan takakannessa sanotaan näin: "Moni asia puhuu sen puolesta, että Suomen kieli on germaanisten kielten edelläkävijä pohjoisessa Euroopassa. Ruotsalaiset paikannimet todistavat tämän selvimmin."

Yhteistyö on voimaa

Muutama esimerkki: Örebron ja Mariestadin välissä sijaitsee paikkakunta nimeltä Laxö. Se on sisämaata. Siellä ei ole siis koskaan pyydetty lohta, kuten nimen alku "lax" antaa ymmärtää. Anderssonin mukaan nimen alku tulee suomenkielisestä sanasta "laakso."

Kapellskärin luona sijaitsevan Rådmansön nimi kirjoitettiin aikaisemmin "Rudma", joka on johdannainen suomenkielisestä sanasta "ryhmy." Somero ja Somerniemi lounaisessa Hämeessä antoivat nimen Visnumin Sommerstadille. Jne.

Ruotsinmaalaisen tutkijan tekemä kielitiede ei kelpaa suomenruotsalaisille, koska se ei palvele rkp:n poliittisia etuja. Vaasa halutaan hintaan mihin tahansa pitää kahtena erikielisenä pikkukaupunkina sensijaan, että rohkaistaisiin sen kasvamista kaksikieliseksi kaupungiksi. Jäinen vihuri

Olen antanut kertoa itselleni, että olen rkp:n silmissä paitsi epähenkilö myös vaarallinen puolueen olemassaololle. Olen pitäny tätä lähdettäni täysijärkisenä, mutta en pidä enää: kuinka raitistunut alkoholisti muka voisi tuhota yksimielisen puolueen?

Ja miksi minä, Vasabladetin entinen monivuotinen pakinoitsija ja ruotsinkieltä päivittäin puheessani käyttävä, muka olisin hurrivihaaja?

Minulle vastattiin, että nimenomaan tuo alussa kertomani kohta näytelmäkäsikirjoituksessa on sen aiheuttanut. Laaja ruotsinkielisten rintama on asettunut boikotoimaan minua. Enkö muka ole huomannut rkp:n suunnalta puhaltavaa jäistä vihuria?

Esimerkkejä jäisestä vihurista

Lähteeni kysyi miksi minua ei kutsuttu Vaasassa järjestettävään kirjallisuusseminaariin? Koska hurrit jättivät nimeni listasta. Korjasin tämän väärinkäsityksen samantien. Minua ei kutsuttu, koska demariryhmän intellektuellit kostivat minulle kuka mitäkin, eivätkä ilmoittaneet minua mukaan. Kiitos siitä.

Lähde kyseli edelleen, miksi minua ei kutsuttu kirjaston avajaisiin (ei niin että olisin mennyt), eikä Pohjanmaan museon taideintendentti Dan Holm suostu ottamaan Fritz Jakobssonin minusta maalaamaa muotokuvaa kirjaston historiahuoneen seinälle. Tällaisen logiikan mukaan en ole vaasalaiskirjailija. lisäsi lähde. Tuohon en osannut sanoa mitään.

Asiasta kiinnostuneet ovat esittäneet, että Dan Holm vastustaa nimenomaan Jakobssonin taidetta, eikä suinkaan minua. Tietolähteeni esittämien väitteitten perusteella näyttää kuitenkin siltä, etten minäkään ole taideintendentin suosiossa - enempää, kuin kirjaston johtaja Birgitta Aurèninkaan.

Kiitos, Kiitos, Kiitos!

Lähteeni tiesi myös Vaasan keskussairaalan hallituksen puheenjohtaja Bengt Strandinin loukkaantuneen verisesti artikkelistani "Vanhuskysymyksen lopullinen ratkaisu", joka julkaistiin Pohjalaisessa lauantaina 29.9.2001. Artikkeli on mukana tässä kokoelmassa.

Strandin ei siis loukkaantunut verisesti tavasta, jolla vanhuksia sairaaloissa (kaikkialla maassa) kohdellaan vaan siitä, että käsittelin asiaa palstallani. Johdonmukaista virkamiehen käytöstä. Oliko hän mahdollisesti sen harhan vallassa, että olin syyllistänyt ruotsinkielisen hoitohenkilökunnan?

Toistaiseksi vaasalaiset eivät ole kuvitelleet minun puhkuvan hurrivihaa ja muuta kielipolitiikkaa! Nyt olen pahin kiihkoilija. Näytelmässä kuitenkin todistetaan sekä kielipolitiikka että hurriviha turhiksi ja naurettaviksi ilmiöiksi.

Olen toki sitä mieltä, että ruotsin mielen asema on liian vahva ja että monet lainsäädännälliset ja hallinnolliset päätökset ovat vahingolliset maalle, mutta en toitota näitä käsityksiäni ehtimiseen ympärilleni.

Mielletäänkö minut todellakin niin vaaralliseksi, että uhkaan kynälläni kokonaisen puolueen olemassaoloa? Jos tietolähteeni puheista edes murto-osa on totta, niin minulle on suotu ominaisuuksia, joita en tiennyt itselläni olevan.

Painetun sanan voimalle yleensä ja kirjalle erikseen tämä on suuri tunnustus! Sillä varauksella siis, että teksti ymmärretään ja luetaan loppuun saakka. Ehkä voin ottaa itseni vakavammin kuin ennen! Olen jo ryhtynyt miettimään sitä, minkä puolueen tuhoan seuraavaksi. On pidettävä kiirettä ennen kuin ne ehtivät tehdä sen itse.

Jorma Ojaharju