Juhani Harri

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Muistokirjoitus Helsingin Sanomissa

Kuvataiteilija s. 27.2.1939 k. 18.6.2003

Juhani Harri

Esineiden runoilija, romanttisten kuvaelmien sommittelija, laatikkotaiteilija Juhani Harri kuoli pitkäaikaiseen sairauteen kesäkuussa 2003 kotonaan Helsingissä. Hän oli 64-vuotias, syntynyt 27. helmikuuta 1939 Vaasassa.

Juhani Harrin taidetta on parhaillaan esillä muistoryhmänä Kiasman Yöjuna-näyttelyssä. Hänen teoksiaan nähtiin myös pari viikkoa sitten päättyneessä Turhat pojat -näyttelyssä Helsingin Taidehallissa.

Siellä taiteilija tutustui näyttelyyn pyörätuolissa vain hetken ennen avajaisia ja hyväksyi kokonaisuuden, josta pääosan muodostivat hänelle ominaiset purjelaivasommitelmat, suurikokoinen laiva niiden joukossa. Näyttävä oli myös loppuunmaattu heteka ja raskas graniittipaasi sen painona.

Turhat pojat oli Harrin ja hänen ystäviensä näyttö: taiteilijalla on sanottavaa, vaikka hän on 50–60-vuotias. Harrin tavoin näyttelyn taiteilijat kuuluivat miehiseen sukupolveen, joka nosti suomalaista modernia taidetta maineeseen. Harri oli kansainvälinen, hänen elegantti hahmonsa nähtiin usein myös Venetsian biennaalin avajaisissa kesäisin. Kun biennaali viime viikonloppuna taas avattiin, valkohattuinen ja -pukuinen taiteilija ei ollut enää mukana.

Harri (alun perin Wirtanen) sai kipinän taiteeseen lapsena Vaasan Palosaaressa, jossa hänen isänsä oli pappina. Hän meni Vaasan taideyhdistyksen piirustuskouluun ja tuli Helsinkiin, jossa hän valmistui Vapaasta taidekoulusta 1960. Perinteinen maalaus ja kuvanveisto menettivät merkityksensä 1961, kun Harri kävi Tukholmassa katsomassa Moderna museetin Rörelse i konsten -näyttelyä. Pari vuotta myöhemmin hän tutustui samassa museossa Robert Rauschenbergin ja muiden poptaiteilijoiden teoksiin. Poptaiteilijoiden tapa rikkoa taiteen ja todellisuuden välisiä rajoja kiinnosti. Harrin taiteessa se merkitsi tarkoin rajattuja olosuhteita, alkuun valmiita pakkauslaatikoita, joihin saattoi rakentaa pienoismaailmoja.

Harrille voi nimetä useita ulkomaisia sukulaissieluja. Tärkein hänelle itselleen oli läheinen ystävyys amerikkalaisen Edvard Kienholzin kanssa.

Harrin töiden romanttinen alavire syntyy himmeästä värityksestä ja patinan käytöstä. Vanhat, käytöstä poistetut esineet tähdentävät ajallista etäisyyttä ja muistoja.

Materiaaliestetiikan tarkoitus oli kutoa melankolista tunnelmaa teoksiin. Puhuessaankin Harri oli tarinoiden kertoja. Ystävät muistavat hänet sosiaalisena ihmisenä, joka ei kaivannut yksinäisyyttä edes työskennellessään. Nuorena mustalaisten ja hevosten parissa viihtynyt taiteilija sai myöhemmin seuraa myös linnuista.

Marja-Terttu Kivirinta