Jenkkieversti raitisti Vaasaa

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jenkkieversti raitisti Vaasaa

Pohjalainen 30.11.99

PEKU SOMMERFELT

Tämä jenkki, Knut Oscar Broady, oli itse itsensä everstiksi nimittänyt, piru mieheksi ja raittiusintoilija viimeiseen hengenvetoon vielä 90-vuotiaana. Hän ei unohtanut kertoa, että oli ottanut osaa 32 taisteluun Amerikan sisällissodassa. Vai oliko niitä 33?

Prikaatinkomentajana Ulyses S. Grantin armeijassa Broady 1865 pakotti etelävaltiot antautumaan ja vapauttamaan neekerit orjuudesta. Grantista tuli presidentti. Broady heittäytyi uskoon Bostonissa. Ruotsin laivaston entisestä aliupseerista tuli babtisti.

Bostonilaiset uskonveljet lähettivät hänet Tukholmaan opettamaan pappeja ja lähetyssaarnaajia. Lopulta hän oli oikea teologian ja juridiikan tohtori. Vaasaan hän eksyi kesällä 1877 ja jäi. Kuultuaan herroista Runeberg ja Topelius hän oitis väitti, että täällä on enemmän suurmiehiä kuin konsanaan Ruotsissa.

Kun neekerit vapautettiin orjuudesta, piti nyt vapauttaa Vaasan työläiset viinan kirouksesta. Broady oli komea ja ns. naisten mies, joten hänen parhaat opetuslapsensa olivat naisia. Sisarukset Alba, Hilda ja Anna Hellman perustivat yhdistyksen, jonka jäsenet "Jumalan avulla pysyivät irti päihdyttävistä aineista kuten olut, portteri, viini ja paloviina".

Hilda oli varapuheenjohtaja ja pomo oli Edvard Björkenheim. Hän oli aatelismies ja tehtaan patruuna Isonkyrön Orisbergistä. 21-vuotiaana hän tutustui Hellmanin sisaruksiin; tuolloin hänellä oli 200-vuotias rautapruukki ja 4 500 hehtaaria maata.

Aamuisin hän luki Raamattua ja joi vain olutta. Vaasassa käydessään hänellä oli silinteri päässä ja kädessä silkkihansikkaat. Raittiusyhdistyksessä oli jäseniä parhaimmillaan pari sataa. Raha-asioita hoiti pieteetillä suutari Karl Grönlund. Tämä babtistien yhdistys teki hyvää työtä viinan kirouksessa ja surkeissa oloissa elävien Vaasan juoppojen keskuudessa.

Broadyn mukaan viinapiruun ei auttanut kohtuus, kuten moni muu uskoi, vaan ehdoton pidättyvyys koko myrkystä, kuten hän itse sanoi. Hän ehti vielä nähdä Vaasassa alkaneen itsenäisyysliikkeen. 1922 hän kuoli raittiin rauhallisesti 90-vuotiaana. Uskonveljet ja -sisaret muistivat häntä kiitollisuudella pitkään.

Lähteenä Birger Thölixin En annan historia.