J. Kangas: Kantakaupunki

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kantakaupunki, ensimmäinen kaava vahvistettu 1855 Oheinen luettelo perustuu kantakaupungin alkuperäiseen senaatin vahvistamaan nimistöön, kaupunginvaltuuston 24.4.1945 tekemään päätökseen ja sen jälkeen hyväksyttyihin asemakaavoihin ja niihin tehtyihin muutoksiin.

Paikannimiä:

Kuolemanloukku, Rautatien tasoristeys Pitkälläkadulla. Vuonna 1882 valmistunut rautatie katkaisi Pitkänkadun, junaan tottumattomat ihmiset ajoneuvoineen joutuivat usein vaaratilanteisiin. Ylikäytävä oli vartioimaton vuosikymmeniä.

Paperisilta Kun kaatopaikka oli Onkilahden rannassa vuoteen 1950, rakennettiin kaatopaikkamateriaalista penger Palosaaren puolelle. Sillan yhteyteen rakennettiin pohjapato 1980- luvulla, jolla Onkilahden peräosan vedenkorkeus vakioitiin. Putusilta, Tomusilta Kun Nikolainkaupungin vesijohtoverkko rakennettiin 1912-15, vedätettiin Onkilahteen pengerrykseksi noin 66.000 hevoskuormaa kalliolouhetta. Onkilahti täytettiin 1930-luvulla kaatopaikkamateriaalilla. Sinne ajettiin mm. rautateiden vanhoja rahtikirjoja, kynänpätkiä ja muuta lapsille kelpaavaa materiaalia. Nimitykset Paperisilta ja Putusilta sekoitetaan nykyisin helposti keskenään, mutta lieneekö siitä kenellekään haittaa?

Katinhäntä Kevyen liikenteen raitti Raastuvankatu-Palosaaren silta (epävirallinen nimitys). Sumula Vanhan omakotialue Hietalahdessa, Välikadun varrella Asemakadun, Klemetinkadun, Hietalahdenkadun ja Malmönkadun rajaamalla alueella. Nimi johtui siitä, kun nykyiselle raviradalle saakka ulottunut Emäntälahti nostatti usein sumua, ja Hietalahdenmäeltä katsottuna omakotialue oli sumun peitossa.

Kustaanlinna, aikaisemmin Finnskata udden, vanha huvilatontti, josta muodostui suosittu uimaranta. Gustavsborgin vanhan huvilan perustukset ovat vieläkin nähtävissä uimahuoneen takana.

Kapsäkki Vähäväkisten kaupunginosa, jossa rakentaminen oli rakennusjärjestyksestä poiketen melko vapaata, kukin asukas rakensi omien taloudellisten resurssiensa mukaan. Talot, jotka oli aikanaan pystytetty palaneeseen Vaasaan, siirrettiin vuoteen 1862 mennessä Nikolainkaupunkiin. Nimi johtuu asukkaitten varallisuuden määritelmästä ”koko omaisuus mahtui kapsäkkiin”, matkalaukkuun.


Katunimistöä:

Ajurinkatu, vuoteen 1945 epävirallisesti Ajomiehenkatu, joka oli myös lainattu Vanhasta Vaasasta. Nimitoimikunta ehdotti nimiä Hallsteninkatu tai Kutojankatu. Kun asemakaavaan tehtiin merkintä ”kortteli varattomille”, lienee sillä tarkoitettu juuri ajureita, kirvesmiehiä yms. työväenluokkaan kuuluneita. Näitä korttelissa myöskin asui. Ajureita oli kahdenlaisia: henkilökuljetuksia suorittavia ns. vossikoita ja tavarakuljetuksia suorittavia kuorma-ajureita. Autot alkoivat syrjäyttää vossikat 1920- luvulla, sen sijaan kuorma-ajurit toimivat vielä 1950-luvulla. Kuorma-ajurien tukiasema oli Vaasanpuistikon päässä Maasillan vieressä. Vaasassa huutokaupattiin tont­teja porvareille, mutta työväestöl­le ja ammattikuntien edustajille vuokrattiin edellisiä pienempiä tontteja VII kaupunginosasta. Ajurit olivat erikoinen ammattiryhmä, jotka tajusivat yhteistoiminnan merkityksen. He perusti­vat osuuskunta Elon, joka välitti viljaa ja rehuja kauramoottorei­den tupeisiin ja ylläpiti kengitys- ja ajokalujen korjauspajaa. Osuuskunnalla oli myöskin sauna osoitteessa Ajomiehenkatu 6. Mutta koska kadun nimi oli lainalla Vanhasta Vaasasta, muutettiin se vuonna 1945 Ajurinkaduksi.

Asemakatu, vuoteen 1882 Pitkänlahdenkatu, jolloin rautatie katkaisi kadun, ja osien niminä vuoteen 1945 oli Eteläinen ja Pohjoinen Pitkänlahdenkatu. Vuonna 1945 eteläinen osa nimettiin rautatieaseman mukaan Asemakaduksi. Nimitoimikunta ehdotti Björkmaninkatua. Kauppias C. J. Björkman ajoi palon jälkeen voimakkaasti kaupungin siirtoa nykyiselle paikalle.

Asemapuisto, pala alkuperäistä teatterin tonttia. Puiston laidassa sijaitsi vuodesta 1898 vuoteen 1937 arkkitehti A. W. Stenforsin suunnittelema sulavalinjainen palokunnan letkutorni. Se rakennettiin aikoinaan väärään paikkaan, mutta sen purkaminen oli suuri vahinko.

Bouchtinkuja, Hartmaninkujan ja Kauppapuistikon välinen lyhyt kuja, jonka varrella toimi vuosikymmeniä Konera-niminen liike. Kuja nimettiin 1990-luvulla ensimmäisen, luottamustoimisen, kaupunginjohtajan, asessori, aktivisti Harald Bouchtin mukaan. Bouchtien asianajotoimisto on yhä kujan suulla, Hartmaninkujan puolella. (TO korjannut)

Hietalahdenkatu, Hietalahti, samoin kuin koko meri oli 1855 paljon lähempänä Hietalahdenkatua kuin nyt. Kadun varrella Kauppapuistikon ja Raastuvankadun välillä oli suuri olutpanimo ja venäläinen varuskunnan kipinälennätinasema, joka dramaattisesti vallattiin 28.1.1918. Sieltä lähetettiin Vaasan vapauttamisen sähkösanoma Ruotsin Härnösandin kautta maailmalle (ei lähetetty, vaan Vaskiluodosta). Moottoritien valmistuttua 1967 katu katkaistiin. Sekaannusten välttämiseksi tulisi moottoritiestä Klemetinkatuun oleva kadunosa nimetä uudelleen.

Hietalahdenpuisto, 1700-luvun kartoissa Bragen ulkomuseon alue on nimeltään Tackholm. Vuodesta 1945 Hietalahdenpuisto, tänään puhutaan vain Villan puistosta. Puistossa sijaitsee J. A. Linderin vuonna 1846 suunnittelema huvila, jonka puolipyöreä ravintolaosa rakennettiin 1939. Puistossa vietettiin suuret laulu- ja soittojuhlat 1894.

Hietasaarenkatu, jakautui kahtia Läntiseen ja Itäiseen Hietasaarenkatuun rautatien tullessa vuonna 1882. Itäpää nimettiin vuonna 1945 Konepajankaduksi. Kadun päätteellä sijaitsee Hietasaari, siitä nimi.

Hovioikeudenpuistikko, Setterbergin ajattelema Vaasan toinen tulokatu. Puistikon päässä jyrkällä merenrantatontilla on upea Hovioikeuden palatsi. Vuonna 1945 käytiin kielitoimiston kanssa kinaa, pitäisikö puistikko suomenkielisessä muodossa olla esplanadi. Kielitoimiston mielestä puistikko on pieni puisto. Kaupunginhallitus moitti kielitoimistoa ahdasmieliseksi ja piti päänsä. Hovioikeudenpuistikko on kautta aikojen ollut suosittu nuorison oleskelu- ja seurustelupaikka. Venäjänvallan aikana sen nimi oli Newski (Heikki Klemetti), myöhemmin Espa.

Hovioikeudenpuisto, vuodesta 1945. Puisto oli yhtenäinen Kalarannan puiston kanssa 1960- luvun vaihteeseen, jolloin uusi Vaskiluodon penger rakennettiin. Maaherra Berndt Widnäsin aikana (1910-13) oli vireillä uuden maaherrantalon rakentaminen, ja yhtenä vaihtoehtona oli juuri Vaasanpuistikon pää rantapuistossa Hovioikeuden tapaan. Hanke ei toteutunut.

Inkerinpuisto-Inkerisparken, entiseltä nimeltään Pikkumetsä (Eira Häggkvist). Kauppapuistikon ja Rantamaantien risteyksessä kuoli 14 lasta liikenneonnettomuuksissa vuosina 1945-53. Puistoon lahjoitettiin muistomerkki, sen suunnitteli Tea Helenelund ja paljastettiin 1955. Pikkuriikkisessä puistossa sijaitsevat katuvalaistuksen haruspylväät tulisi siirtää pois.

Kalarannanpuisto, vuodesta 1945. Katso Hovioikeudenpuisto.

Kasarminkatu, sivuaa venäjänvallan ajalta peräisin olevaa kasarmialuetta. Sotilasjohdolla oli huono käsitys alavista kasarmialueista, alavilla paikoilla viihtyivät mm. hyttyset, jotka levittivät malariaa. Siksi varuskunta rakennettiin mahdollisimman korkealle ja ilmavalle paikalle.

Kasarmintori, entinen Aleksanterintori, puuistutusten ansiosta nykyisin paremmin puisto kuin tori. Pieni bysanttilaisvaikutteinen ortodoksisen seurakunnan kirkko (C. A. Setterberg 1862) peittyy helposti korkeaksi kasvavien puiden taakse, joten puitten vähentämistä tulisi harkita ja siirtyä matalampaan kasvistoon. Entisen varuskunta-alueen harjoituskenttä ja Aleksanterintori oli 1930-luvulla vielä yhtenäisenä armeijan harjoitusalueena. Kirkon suunta oli alkuperäisessä asemakaavassa väärin, perustukset ehdittiin jo kaivaa ja räjäyttää, kun virhe huomattiin. Perustusten uudelleenkaivamisesta tuli sievoinen lisälasku.

Kauppapuistikko, Asemakaavaa laadittaessa ajateltiin kaupungin liike-elämän keskittyvän Kauppapuistikolle. Elintarvikekauppahan oli tuolloin pääasiallisesti keskittynyt Kauppatorille ja myös Kauppahalliin. Kauppapuistikon eteläpäästä oli ennen moottoritien valmistumista yhteys Hietalahden Villaan. Nytkin tulisi näkymä pitää auki.

Kauppatori, historiallinen kauppatori, jolla on pidetty lukuisia paraateja ja kansankokouksia. Maaliskuussa 1917 järjestettiin surujuhla Venäjän vallankumouksessa surmansa saaneiden muistolle. Paikalla kerrotaan olleen yli 8.000 ihmistä. Kauppatorilla punakaarti harjoitteli syksyllä 1917, ja sinne koottiin tammikuun 28. päivänä 1918 vangitut venäläiset sotilaat ja ”ryssänmorsiamet” vapaussodan alkaessa. Kauppatorilla Mannerheim vastaanotti Suomeen palanneet jääkärit paraatissa 25.2.1918. Siinä sijaitsee Suomen vapaudenpatsas (Liipola 1938). Kauppatorin alle valmistui pysäköintilaitos 1996. Laajennus valmistui 2003.

Kellosepänkatu, vuoteen 1945 Uusikatu, josta nimestä luovuttiin Vanhan Vaasan hyväksi. Nimitoimikunta ehdotti Ansaankatua. Kelloseppä liittyy käsityöläisammatteihin joita varten korttelit aikoinaan suunniteltiin ja varattiin. Ennen kellosepät korjausten lisäksi valmistivat itse mm. seinäkelloja.

Kirjastonkatu, vuoteen 1945 Läntinen Vuorikatu, sivuaa kaupunginkirjastoa. Rautatien tulo 1882 Vaasaan katkaisi Vuorikadun kahtia. Kaupunginkirjasto (Ingvald Serenius) rakennettiin kymmenen vuotta nimenantoa aikaisemmin, vuona 1935. Rakennus on arkkitehtuuriltaan klassismin ja funktionalismin sekoitus. Vuosina 1999-2000 kirjastoon rakennettiin laajennusosa.

Kirkkopuistikko, puistikon akselilla on kaksi kirkkoa: evankelis-luterilainen ja kreikkalaiskatolinen. Molempien kirkkojen sijoitus oli alkuperäisessä asemakaavassa väärin. Ilmeisesti Setterberg oli mennyt kirkkoperinteessä sekaisin. Silti hänen muistopatsaansa sijoitettiin Kirkkopuistikolle. Kirkkopuistikko 8 kohdalla sijaitsee yksi Setterbergin aikainen yleinen kaivo.

Kirkkopuisto, vuoteen 1945 Nikolaintori. Puiston puustoa tulisi vähentää, että kirkko näkyisi myös kesällä. Setterbergin alkuperäisessä asemakaavassa luterilainen kirkko oli sijoitettu itä-länsisuuntaan, mutta hän muutti suunnitelmaa kirkon suunnittelun yhteydessä.

Kirvesmiehenkatu, Setterbergin ajattelemaa työläiskaupunginosaa, jossa myös oli pienemmät tontit kuin muualla kantakaupungissa. Nikolainkaupungin rakentamisessa oli kirvesmiehillä ratkaiseva osuus: rakennettiinhan puukaupunkia. Puutalot rakennettiin hirrestä ja rapattiin vasta parin vuosikymmenen kuluttua, kun rakenne oli kuivunut ja painunut. Rappaus kiinnittyi vinosti ristiinnaulitulla rimoituksella. Hirsitaloilla oli oma etunsa: ne voitiin helposti purkaa ja siirtää uuteen paikkaan. Tukit sahattiin pelkoiksi Levónin höyrysahalla Hietalahdessa.

Klemetinkatu, Klemetinsaaren mukaan nimetty. Klemetinkatu otettiin suomenkieliseksi nimeksi vuonna 1945 Aatos Säätelän ehdotuksesta, säveltäjä ja kirjailija Heikki Klemetin muistoksi.

Koivupuisto, nimi oli vuoteen 1945 Konstantinintori Venäjän perintöprinssin mukaan. Vuoden 1938 nimitoimikunta ehdotti puistolle nimeksi Björkmanintori (vrt. Asemakatu). Puistoon rakennettiin säätiön varoilla suihkukaivo.

Korsholmanpuistikko, nimettiin Korsholman kruununkartanon mukaan. Sitä on pidetty Mustasaaren nimikkokatuna, mutta kunnan ruotsinkielinen nimi Korsholm tuli käyttöön vasta vuonna 1928. Korsholman linna rakennettiin todennäköisesti 1370-luvulla suurdrotsi Bo Joninpoika Gripin toimesta. Sen alkuperäisenä nimenä mainitaan Krytseborg. Viimeiset rakennukset linnakummulta purettiin 1840-luvun lopulla, kun sille aiottiin rakentaa uusi maaherrantalo. Linnakumpua madallettiin silloin noin kaksi metriä. Kaupungin palo 3.8.1852 keskeytti rakennushankkeen.

Koulukatu, oli alkujaan Raastuvankatu silloisen Raatihuoneen, nykyisen Svenska Lyceumin mukaan

Kustaanlinnan puisto, nimi vuodesta 1945. Nikolainkaupungin rakentamisen aikaan paikalla oli Gustavsborgin huvila, jonka perustuksia on vieläkin näkyvillä uimahuoneen takana.

Lastenkodinkatu, kadun varrella oli ennen (vuodesta 1899 lähtien) lastenkoti, ja nykyisin Inkerinpuiston päiväkoti.

Lehmuspuisto, Rantakadun ja rannan välinen puisto kruununmakasiinin ympärillä.

Lyseonkatu, entinen raatihuone muutettiin 1882 lyseoksi ja korotettiin kolmannella kerroksella 1891 (Backmansson&Thesleff), mutta katu nimettiin vasta sata vuotta myöhemmin, 1991.

Museokatu, vuoteen 1945 Läntinen Laivakatu. Pohjanmaan museo rakennettiin Marianpuistoon 1927-29.

Museonpuisto, vuoteen 1945 Marianpuisto Venäjän leskikeisarinna Maria Feodorovnan mukaan (Tanskan prinsessa Dagmar). Nimi tulisi palauttaa entiselleen. Pohjanmaan Museo rakennettiin Marianpuistoon vuonna 1927-29 (E. Forsman) ja lisärakennus 1968-69 (E. Kråkström).

Pikkukatu, vuoteen 1945 Läntinen Kalastajankatu. Nimitoimikunta ehdotti Antellinkatua. Pikkukadun ja Koulukadun kulmassa oli lääket.lis. Herman Antellin talo. Herman Antell testamenttasi vuonna 1891 pääosan suuresta omaisuudestaan Suomen kansalle, ehdolla että sillä rakennetaan Kansallismuseo (Herman Rosenbergin ja Antellin rahastot) .

Pitkäkatu, kantakaupungin pisin katu, noin 2 kilometriä. Vaikka Vanhassa Vaasassa aikoinaan oli myös Pitkäkatu, vuoden 1945 katunimiuudistuksessa ei sitä siirretty takaisin. Nimitoimikunta ehdotti nimiä Setterberginkatu tai Kaarlentie.

Raastuvankatu, alkujaan Gymnasiegatan (Kimnaasinkatu), kun nykyisen kaupungintalon paikalle piti rakentaa kimnaasi. Kaupunki vaihtoi valtion kanssa kimnaasin tontin Raatihuoneen taloon vuonna 1882.

Rantakatu, on rannassa!

Rauhankatu, uuteen Vaasaan syksyllä 1854 ensimmäiseksi rakennettu katu, nimetty (Oolannin)sodan päättäneen rauhan muistoksi. Hovioikeudenneuvos A. F. von Willebrandin kirje 1938. Myöskin kaupunginjohtaja Eino Rosténin arvio vuodelta 1945.

Rosténinkatu, nimetty ensimmäisen päätoimisen kaupunginjohtajan Eino Rosténin (1884-1980) mukaan. Katu muodostui, kun Central-hotellin tontti jaettiin vuonna 1944 asemakaavamuutoksella kahtia Postitalon rakentamista varten. Kadun nimi oli vahvistetussa kaavassa Uusi Postikatu. Eino Rostén toimi kaupunginjohtajana vuosina 1933-53. Hän harrasti ahkerasti paikallishistorian tutkimista ja tuotti myös siihen liittyviä julkaisuja mm. ”Vaasan kaupungin rahastot” (1944), ”Vaasan kauppiasyhdistys” (1969). Vaasan maakunta-arkistossa on runsaasti hänen tuottamaansa ja keräämäänsä paikallishistorian materiaalia.

Satamapuisto, vuodesta 1945. Puistoa ehdotettiin vuonna 1961 punaisten muistomerkin sijoituspaikaksi, mutta sitä ei hyväksytty liian keskeisenä. Vaasa on valkoinen kaupunki.

Senaatinkatu, entiseltä nimeltään Kaupungintalonaukio, sitä ennen nimetön katu. Senaatinkatu- nimi annettiin vuonna 1998 Suomen vapaussodan 80-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Talvella 1918 Valkoisen Suomen senaatti istui ensin maaherrantalossa, sittemmin kaupungintalossa. Juhlasalin eri nurkissa istuivat eri ministeriöt.

Setterberginpuisto, nimettiin kaupunginvaltuustossa 21.6.1965. Alkujaan Seurahuoneenpuisto, sitten Lastenpuisto. Puistoa koristavat antiikin patsaitten jäljennökset ja suihkukaivo. Onnettomuudeksi puistoon on rakennettu kenkälaatikon mallinen omakotitalo.

Tiilitehtaankatu, nykyisellä kasarmialueella oli A. A. Levónin omistama tiilitehdas ja höyrysaha (höyrysaha aloitti toimintansa 1860). Teollisuuslaitokset siirrettiin pois Hietalahdesta, kun kaupunki laajeni Hietalahdenkatuun saakka.

Vaasanpuistikko, kun uutta Vaasaa suunniteltiin, kaupungin nimeksi määrättiin Nikolaistad (Nikolainkaupunki). Asukkaiden muuttaessa uuteen kaupunkiin Vaasan kaupunkioikeudet lakkautettiin. Historiallinen Vaasan nimi haluttiin säilyttää nimeämällä Nikolainkaupungin toinen pääkatu sen mukaan. Setterbergin kaavassa Vaasanpuistikko yhdessä Hovioikeudenpuistikon kanssa muodosti väylän kaupungin maaliikenteelle.

(Viherkatu-Gröna gatan, sijaitsi Museokadulta Onkilahteen päin Vaasan Puhelin Oy:n ja asuintonttien välissä. Liitettiin tontteihin vuonna 1946. Ennen nimeämistä sitä maiskuteltiin miettimällä vaihtoehtoa Viheriän kadun ja Viherkadun välillä. Myös kielitoimisto kannatti Viherkatua).

Välikatu, Klemetinkadun ja Asemakadun välillä vanhalla Hietalahden omakotialueella. Alueen asemakaava vahvistettiin vuonna 1933, jolta vuodelta myös kadun nimi on peräisin.