J.Kangas: Asevelikylän asemakaava

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jussi Kangas

Asevelikylän asemakaava vuodelta 1946 perustuu rintamamiestunnukseen

Asevelikylän asemakaavan laati kaupungingeodeetti Johan Weckström, se noudattaa englantilaistyyppistä puutarhakaavaa, joka oli Vaasassa tuolloin uutta. Kylän sijoitus ja kaavoitus tapahtui pitkälti yhteistoiminnassa rintamamiesjärjestöjen kanssa. Asevelikylän katunimistöön ehdotettiin ensin Välskärin kertomuksen mukaisia 1808-1809 sotapäälliköiden ja kylän rakentajien taistelupaikkojen nimiä, mutta niitä ei hyväksytty liian sotaisina. Kaupungingeodeetti Weckström ehdotti puitten nimiä, mutta kaupunginhallitus ja -valtuusto olivat ihastuneet ”Vaasan Jaakoon” tekemään Aleksis Kiven ”Seitsemän Veljestä” mukaiseen ehdotukseen. Kiemuratie poikkeaa nimistöstä, vaikka sekin nimi annettiin Weckströmin toimesta. Asevelikylästä toimitettiin 1965 nimilista nimitoimikunnalle, jonka mukaan 240 Asevelikylän asukasta halusi nimenmuutosta Jukolankyläksi. Onneksi kaupunki ei siihen suostunut.

Paikannimiä

Tammikaivo 1700- luvun lopulla rakennettiin tie Klemetsögårdenista Bohlsinsalmen yli, Kotirannan, Vetokannaksen ja Palosaaren halki kaupungin uuteen satamaan. Bohlsinsalmen ylitykseksi rakennettu silta painui ylikuormitettuna ajan myötä ja padotti salmen. Siltaa alettiin kutsua ”tammeksi” (damm).Kun sillan korvaan rakennettiin suuri yleinen kaivo, sai paikka nimen Tammikaivo-Dammbrunn.

Edvininpolku on kuntopolku, joka nimettiin yleisöäänestyksen perusteella kansantaiteilija Edvin Hevonkosken rakentaman veistospuiston ja korsukylän mukaan

Jukolanpuisto sai nimensä Jukola-aiheen mukaan. Apulaiskaupunginjohtaja B. W. Schildt ”Otso” sai vuonna 1957 päähänsä muuttaa keskuspuisto vuokratalokortteliksi. Kaupunginvaltuusto hyväksyi kaavan, mutta ministeriö hylkäsi sen – onneksi. Schildt hermostui valtuuston päätöksestä jäädyttää rintamamiesten tontinvuokrat niin alhaiselle tasolle, ettei kunnallistekniikan rakentaminen saati ylläpito kannattanut. Vasta kun rintamamiehet vuosina 1981-82 lunastivat tontit omikseen, kaupunginosan kunnallistekniikka saatettiin kuntoon.

Katunimistö

Aapontie Jukolan veljeksistä Aapo oli kolmanneksi vanhin, Tuomaan kaksoisveli, veljeksistä pisin muttei hartevin. Vanhemmuuttaan Aapo oli vakaa lautamies. ”Senhän minä kohta sanon käydessämme jäniksen passiin. Voi meitä hulluja! Sissit ja mustalaiset tällä tavalla rähmästelkööt ilmitaivaan alla. Asua täällä susien ja karhujen kanssa!” Nämä Aapon sanat tulivat rintamamiehille monta kertaa mieleen heidän raivatessaan kotipaikkaa louhikkoiseen mäkeen. ”Myös harjoitteli hän parantajan ammattia, niin kuin hän oli oppinut eräästä vanhasta lääkärikirjasta, jota hänellä oli tapana ahkeraan tutkistella. Onnistui hän useinkin rohtoinensa, joista moni oli hänen oma keksimänsä, maan yrteistä rakettu”.

Aleksis Kiventie, nimi on annettu kirjailija Aleksis Kiven mukaan (Alexis Stenvall, 1834-72). Aleksis Kivi on merkittävin suomen kansalliskirjailijoista. Vaikeissa taloudellisissa oloissa hän luki ylioppilaaksi ja seurasi joitakin luentoja Helsingin yliopistossa. Apurahojen turvin hän kirjoitti lukuisia näytelmiä ja runoteoksia, mutta varsinaisesti hän nousi kansan tietoisuuteen kertomuksellaan ”Seitsemän miestä”. Seitsemänä veljeksenä myöhemmin tunnettu kirja ei saanut arvostusta senaikaiselta ruotsinkieliseltä sivistyneistöltä, ja tämä masensi kirjailijan. Hän sairastui masennukseen ja joutui sairaalaan sekä vietti mielisairaana elämänsä loppupäivät veljensä Albertin mökissä.

Eerontie, Eero on Jukolan veljessarjan nuorin, hän oli älykäs ja nopea oppimaan sekä aina valmis kepposiin ja vanhempien veljestensä jäykkäniskaisuuden ja hidasliikkeisyyden pilkkaamiseen. ”Tarkasti kuitenkin määrättäköön keskinäiset suhteemme”. Eerontie sijoitettiin siksi yksikseen Sepänkyläntien eteläpuolelle.

Juhanintie, Juhani on veljeksistä vanhin, harritukkainen pihkaniska ja Eeron ikuinen kurittaja. Hän oli veljessarjan ehdoton auktoriteetti puutteistaan huolimatta ja veljet tottelivat hänen komentojaan ehdottomasti. ”Niin, niin se oikeus, valta ja voima on minun! Parastani tahdon koettaa.. Mutta kun vaan tottelisitte ilman könistämistä ja ruoskaa! Mutta parastani tahdon koettaa”.

Kiemuratie, Kiemuratien kaartelee nimensä mukaisesti. Katu tontteineen jouduttiin lisäämään asemakaavaan, kun rakentamishalukkaita rintamamiehiä ilmoittautui oletettua enemmän. Kiemuratien talot ovat yhtenäisesti Alajärven hirsitaloja.

Laurintie, Lauri on Jukolan veljeksistä toiseksi nuorin. ”Pienen saviropakon partaalla istui äänetönnä Lauri, tehden savikukkoja, härkiä ja uljaita varsoja; ja oli hänellä heitä rivi kuivumassa sammaleisen hirren kyljellä”.

Simeonintie, Simeoni oli veljeksistä keskimmäinen ja viinaan taipuvainen. ”Jumala paratkoon! Hillitön, villitty on elämämme ollut aina tähän päivään asti”. Vanhoilla päivillään ”Naimatonna miehenä eli Simeoni Juhanin huoneessa, nauttien talon ruokaa ja juomaa, tehden väsymättä talon työtä varhain aamusta iltaan myöhään. Säästäväinen, kitsas oli hänen luontonsa, ja kitsaammaksi kävi se vuosi vuodelta aina”.

Timontie, Timo on veljeksistä kolmanneksi nuorin. ”Vaimon hän oli nainut Kuokkalan talosta. Oli tuossa eukkoa, Laurin akassa: leveärintainen nainen, hänen äänensä kaikui kuin kiljuvan klaneetin ääni. Mutta äänetönnä, veistellen istui Lauri, huolimatta vaikka ärhentelikin akka. Tapahtui kuitenkin silloin tällöin, että miehen kärsimys katkesi, ja silloin ei ollut hyvä häntä katsoa vasten naamaa”.

Toukolantie, Katu kaavoitettiin ristiriitojen vallassa vuonna 1980, kun KPO:n Prisman tontti kaavoitettiin jalkapallokentän paikalle. Asevelikylän asukkaat vastustivat pontevasti katua, ja kun hävisivät taistelun, vaadittiin kadun ja kylän väliin meluvalli. Ei niinkään melua vastaan vaan peittämään rumaa markettimassaa. Katkeroituneet virkamiehet nimesivät meluvallin ”itkumuuriksi”.

Tuomaantie, Tuomas on veljeksistä toiseksi vanhin ja hartevin. ”Mutta Impivaaraa, ensin rakettua, hallitsi omanansa Tuomas, mies harteva ja vahva. Talonsa töissä ja toimissa ei hän käynyt käsiin menolla ja pauhinalla; kuitenkin hän piti kuria ja Herran nuhdetta yllä sekä huoneessa että vainiolla. Näin kulkivat Tuomaan päivät, tyynesti kohden haudan tyyntä satamaa. Virtaan verrataan usein ihmisen elämää täällä. Mutta Tuomaan elinkauden, hänen isännyytensä Impivaarassa aina kuolinhetkeensä asti, tahtoisin verrata kymiin, joka juhlallisesti, rauhaisasti retkeilee kohti ääretöntä, ijankaikkista valtamerta”.

Venlantie, Venla, Juhanin vaimo, on Männistön muorin tytär, joka ” vaikka laatuunkäypä emäntä, oli hieman suulas ja riitaisa nainen. Useimpa hän hetket pitkät mekasteli ja metelöitsi miehensä päälle, tuon ”köntin”, tuon ”ukulin” ja ”tarhapöllön” päälle”.