Ismo alanko - musiikkia rajamailta

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pohjalainen 20.10.1994


Musiikkia rajamailta - Ismo Alanko

Kun Ismo Alanko maanantaina teki ensivisiittinsä Vaasan Club 25:een, koolla oli onnellisten ihmisten seurakunta ja tupa niin täynnä kuin olla ja voi.

Alangon musiikin raadollisuus koskettaa kansaa yli ikärajojen. Vuosista välittämättä hänen kuulijansa ovat pääpiirteittäin erilaisia nuoria.

Elettiin vuotta 1980, kun markkinoille tuli Alangon ensimmäinen pitkäsoitto, Hassisen koneen Täältä tullaan Venäjä. Sen jälkeen on eletty Sielun Veljiä (nimikko-Lp, kolmipuoliskoinen live, 1983). Viime vuoden puolella Alanko paneutui hieman helppotajuisempaan musisointiin ja nyt vain omalla nimellään.

Aivan yksin hän oli sitten Vaasassa, mutta mukanaan toki muitakin äänentekovälineitä kuin vain kitaransa; kuultiin keyboardsia, gongaa ja pianoa sekä riipaisevan suoraviivaista laulantaa ilman minkäänlaista taustaa. Musiikkipaketin aloitti Harsoinen teräs. Päässä rupesivat soimaan villit sävelet, kun aamu kalasti uutta rakkautta. Mutta niin pieni on pää ja sinapinkeltainen kuu, ja kuolleet nukkuvat kaupungeissa kynttilämeren alla, ja joka joulu meillä on aikaa itkeä heidän muistoaan.

Alangon sanoman ylitsevuotava melankolisuus tehoaa oudolla voimalla, jonka selittää vain alkumeren lohduton lohdullisuus. Hän ei päästä ketään helpolla, ei varsinkaan itseään, sillä niin elämänkerrallista tilitystä sisältää hänen sanomansa, että monelta se jäisi sanomatta.

Ismo on aito itsensä, sillä hän tietää, että kivessä seisoo kuolleen miehen nimi ja siihen päätyy itse kukin.

--Risto Jalonen