Haaksirikko - 1991

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

DELFIN R.Y. kevätlehti 1991


HAAKSIRIKKO

Meille präntööläisille ja muille vaasalaisille ovat Vaasan Höyrymylly, Vaasan Puuvillatehdas, Wärtsilän konepaja ja Valtion rautatiet itsestään selviä asioita. Niistä sai ja saa vieläkin toimeentulonsa moni vaasalainen. Ne toivat paikkakunnalle tullessaan uuden teknillisen ajattelun ja työtä. Niiden myötä kauppa ja merenkulku vilkastuivat. Tarvittiin puuvillaa, terästä ja hiiliä, massatavaroita, joiden kuljettaminen ennen rautateiden valmistumista oli mahdollista vain meritse.

Merikuljetuksilla oli omat riskinsä. Tavaramäärät olivat suuria ja usein pitkienkin matkojen takaa tuotuja. Rahtauksiin käytettiin niin höyry- kuin purjelaivoja, jotka usein joutuivat säiden armoille, myrskyyn ja sumuun. Jos näistä selvittiin oli edessä vielä Merenkurkun kivinen ja karikkoinen saaristo, jossa tuulet ja virrat saattoivat eksyksiin pätevänkin merenkulkijan. Usein kävikin niin, että hartaasti odotetun lastin tuhoutuminen aiheutti laitoksille melkoisia menetyksiä ja työväelle pakkolomautuksia tai irtisanomisia.

Meri koetteli tasapuolisesti kaikkia. Viljaa ja puuvillaa tuhoutui, merenpohjaan painui niin hiiltä kuin terästäkin. Toisaalta taas Wärtsilän telakan saamat laivakorjaukset olivat jonkinlainen vastapaino mikäli laivat vain onnistuttiin laahaamaan Mansikkasaareen. Monesti kuitenkin vain lasti saatiin pelastetuksi, laivasta piti meri ja jää huolen.

Usein harrastus poikii

Kun aikoinani aloitin sukellusharrasluksen, pyöri kaikki sen ympärillä. Pian totesin kuitenkin, että kenttää on laajennettava, jos mielii jonkinlaisia tuloksia.

Tutuilla ja ystävillä oli tietoja haaksirikoista, mutta vain suusanallista. Joku oli joskus kuullut ja tämä taas oli kuullut jonkun toisen kertovan ja niin edelleen.

Minua asia harmitti niin paljon, että päätin itse selvittää asioita penkomalla arkistoja.

Meriselityksiä löytyikin useiden vuosien ajalta. Niissä oli kyllä kerrottu haaksirikon syyt, seuraamukset ja ajankohdat, mutta minulle olennaisin tieto puuttui. Nimittäin onnettomuuspaikan tarkka sijainti.

Kun meriselityksen teksti kertoo laivan tuhoutuneen esim. Norrskärin vesillä se ei todellakaan kerro yhtään mitään sijainnista. Korkeintaan se saa lukijan vaipumaan epätoivoon. Tämmöistä tietoa apunakäyttäen joutuu varautumaan vuosien etsintään. Ehkä paras tapa aloittaa on hyvä kirjatieto.

Sen jälkeen voi kierrellä rannikon kylissä, keskustella vanhojen paikkakuntalaisten kanssa ja kertoilla omista tiedoistaan. Takaan, että näin päästään parhaaseen lopputulokseen. Vahinko vain, että haaksirikoista säilynyt kansantieto on katoamassa, mutta vielä kannattaa yrittää.

Merenkurkun vartija Norskärin majakka ja sen koneasema.

Kaksi hylkyä

Wihurin Antin S/S Vilppaan Delfiinien sukeltajat onnistuivat paikallistamaan 60-70-lukujen vaihteessa. Siellä se makasi pohjassa jäiden pirstomana ja laajalle hajonneena. Etsinnän yhteydessä löytyi liiankin paljon romua, mutta uusi löytö veti puoleensa ja niin sukellukset keskittyivät siihen.

"Vilpas" olikin useita vuosia mielenkiinnon kohteena.

Eräällä sukellusreissulla aikani kuluksi etäännyin "Vilppaasta" ihan tarkoituksellisesti ja eteeni ilmestyi laivan kylkilevyjä ja spanttereita, jotka eivät sopineet "Vilppaaseen". Viimein löytyi suuri leka-ankkuri, josta Muurimäen Pekka oli joskus kertonut. Ankkuri oli sen verran etäällä "Vilppaasta", joten päättelin sen kuuluvan toiselle laivalle. Ajattelin, että kysymyksessä on kaksi aivan eri laivaa, mutta mikä on tämä toinen?

Eräänä juhannusaamuna, vuosia myöhemmin istuessani Norrskärin satamalaiturilla katumassa edellisillan pahoja tuli vastaani "vanha Snickars". Keskustelumme siirtyi ihan luonnostaan haaksirikkoihin ja sukeltamiseen. Snickars kertoili niitä näitä, olihan hän elänyt saaren tuntumassa jo lähes 70 vuolta. Mainitessani hänelle nimen "Buitron" alkoi salaisuus selvitä. Snickars kertoi isäukkonsa kalastelleen silakkaa "Vilppaan" lähellä olevalla tasanteella, jota silloin oli juuri tuolla nimellä kutsuttu. Kerrottuani hänelle "Buitronin" haaksirikosta vakuutuimme yhdessä, että juuri se täytyi olla "Buitronin" uppoamispaikka.

Meri on ottanut omansa, laiva on tuhoon tuomittu.

Matkan syy ja seuraamus

Rautatien valmistuttua alkoi Vaasan sataman kautta tavaravirta sisämaahan. Teollisuus tarvitsi raaka-aineita, koneita ja laitteita. Vastavalmistuneella rautatiellä oli omat tarpeensa. Veturit tarvitsivat hiiliä, ratapihoille tarvittiin kiskoja. Juuri ratakiskoja "Buitronkin" oli tuomassa Vaasaan, kun se 25. päivänä kesäkuuta 1884 harhautui sumussa Norrskärin vesille upoten, Vaasan Raastuvanoikeudelle jättämässään meriselityksessä kapteeni Liwingstone kertoo "Buitronin" matkasta ja laivaa kohdanneesta tuhosta. Ohessa vapaasti suomennettu "Buitronin" meriselitys.

Asia No 149 Liwingstone.

Ote höyrylaiva Buitronin laivapäiväkirjasta, jota pidettiin matkalla Midlesbrosta Vaasaan.

Sen jälkeen, kun olimme ottaneet sisään meille määrätyn täyden lastin ratakiskoja, painoltaan 1000 tonnia ja kun laiva oli saatu varustettua kaikilta osin merikelpoiseen kuntoon jätimme Midlesbron sataman 18 pnä kesäkuuta v. 1884. Kuljimme pitkin jokea ja avomerelle saavuimme klo 1.30 iltapäivällä. Otimme suunnan O.t.N (itäkoilliseen). Malka jatkui ilman mainittavia laivapäiväkirjamerkimöjä aina 25 päivään kesäkuuta. Tällöin tuuli oli S.S.W kovaa ja puuskikasta, vallitsi vahva sumu joka kyllä oli selkenemässä. Ohjaamme NNO, kuljemme puolella koneella joka välillä pysäytetään luotauksen ajaksi. Klo 5 ennen puoltapäivää luodataan 19 syltä ja klo 5.30 luotaus näyttää syvyyden olevan 23 syltä. Laiva pysäytetään ja kutsumme luotsia laivan höyrysireenillä, mutta kun emme saa vastausta muutamme suunnan N.t.W , ja jatkamme matkaa puolella koneella. Klo 6 ennen puoltapäivää näkyy keulassa tyrskyjä. Kone pysäytetään laiva käännetään tuuleen, jatkamme hiljaisella vauhdilla. Vastoin odotuksia alus yllättäen törmää vedenalaiselle karille pysähtyen. Laivan alta kuuluu repeytyvän ja murskautuvan teräksen ääni. Laivan pohja on revennyt, vettä tunkeutuu isoon lastiruumaan ja konehuoneeseen. Luotaukset näyttävät keulan alla olevan vettä 3 syltä ja perässä 5 syltä. Laiva makaa kiinni kivikossa keskiosastaan. Konehuoneeseen syöksyvä vesi sammuttaa tulet kattiloista eikä aikaakaan kun konehuone on täyttynyt vedellä. Laiva painuu syvempään, meri vyöryy valtoimenaan kannen yli. Pelastusveneet lasketaan nopeasti alas klo 8.00 ennen puoltapäivää. Perämies ja osa miehistöä lähtee toisella veneellä Norrskäriin hakemaan apua.

Klo 10.00 ennen puolta päivää kapteeni Liwingstone ja loppu miehistöstä jättää laivan, jossa tilanne on käynyi erittäin tukalaksi. Iso lastiruuma ja konetilat ovat täynnä vettä. Meri vyöryy valtoimenaan kannen ylitse. Kansirakenteet ovat vaarassa huuhtoutua veden mukana. Klo 10.30 kapteeni lähtee luotsiveneen mukana Vaasaan hakemaan apua. Klo 5.30 jälkeen puolenpäivän rauhoittuu merenkäynti niin paljon, että onnistumme palaamaan alukselle ja pelastamaan miehistön omaisuutta ja muonavaroja. Yöllä tuuli voimistuu kääntyen. Myrsky jatkuu koko 26. päivän. Laivan tilanne on huonontunut, se on painunut syvään. Vesi on täyttänyt kaikki lasti- ja asuintilat. Kesäkuun 27. päivänä klo 7.30 ennen puoltapäivää lähdemme laivalle, jonka kyljelle ovat saapuneet höyrylaivat "Gustaf Wasa" ja pelasiushinaaja "Poseidon". Klo 8.00 ennen puoltapäivää saapuu Vaasasta höyrylaiva "Hurtig" Norrskäriin noutamaan haaksirikkoisia Vaasaan jonne saavutaan klo 2.30 iltapäivällä.

Näin päättyy "Buitronin" meriselitys. Kapteeni Liwingstone teki haaksirikkoutuneesta aluksestaan meripelastussopimuksen, mutta yrityksistä huolimatta laivaa ei saatu pelastettua. Ratakiskot saatiin Vaasaan, mutta meri piti omansa. Myrskyt ja jäät hajoittivat "Buitronin". Se oli suorittanut viimeisen purjehduksensa.

Neptun osakeyhtiön pelastusaluksia arkisessa työssään.

"Otetaanko uusiksi?"

"Vilpasta" etsittäessä oltiin ensin väärässä paikassa, jotkut sukeltajista olivat kyllä tehneet löytöjä. Räsäsen "Jeffi" löysi laivan ehjän kulku valolyhdyn. Muurimäen Pekka oli havainnut romujen seassa laivan potkurin, joka oli kooltaan "Vilppaan" potkuria pienempi. Norgårdin "Nikke" muisteli käyneensä melko eheänä säilyneen laivan peräosan luona, mutta porukka oli kutsuttu pintaan. "Vilpas" oli löytynyt, kaikki muu piti unohtaa. Hyvin se onnistuikin. Kukaan ei enää muista, missäpäin tämä hetkellinen löytö sijaitsee ja onko se ehkä "Buitron".

Aloitetaan taas kerran alusta. Tulevana juhannuksena se sitten löydetään, jos säät sallivat. Odottelemme porukkaa Norrskäriin ensimmäisen juhannuspäivän aamuksi, niin pannaan etsien.

Unto Lintala