Balanssia Takalan malliin

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vaasan Ikkuna 3.4.1989


Tästä Veikko Takalan kehittämästä varmaotteisesta ilmaisusta, joka pohjaa taidehistorian oivalluksiin sekä kuvan rakenteelliseen säädökseen, voidaan olla montaa eri mieltä.

Yksi asia mistä ei voida edes kiistellä on kuitenkin se, että Takalan ilmaisun lopputulos ei enää vuosikausiin ole jättänyt erehdyksille sijaa. Takalan ote on vakaa kuin kallio.

Suurenmaailman sävelet

Aksentilla Philadelphia-Washington-New York on tarjolla sellainen annos kulttuuria, että heikompipäiseltä taiteilijalta lipsahtaa paskat housuun mestariteoksia tuijotellessa. Museoita kierrellessä löytyy kaikkien vanhojen mestareiden tyylinäytteet ja antiikin aarteet. Egyptistäkin on rahdattu kasoittain faaraoiden aikaista taidetta. Katsottavaa siis todella riittää. Nuorena miehenä kävi V. Takala näissä maisemissa ja silmät aukenivat. Opintomatkaksi Veikko tuota amerikanreissua luonnehtiikin. Uuden mantereen visiot alkoivat mieltä kutkuttamaan. Takalan pitkäjänteinen luonne latautui. Vakuuttavaa nähtävää oli ylettömässä määrin ja tuolloin psykedelia availi oviaan valtojen omassa nuorkuvakulttuurissa. Elettiin iloista 60-lukua ja paranneltiin maailmaa.

Vielä tänäkin päivänä seuraa Veikko suurella mielenkiinnolla USA:n taidetapahtumia. Laantumaa ja syvää lamaa on kuvataiderintaman kehitys kuitenkin ollut sillä suunalla. Ainoana valopilkkuna Pohjois-Amerikassa on heilunut, nyttemmin edesmennyt, Andy Warhol.

Yhteenveto

Tapahtuneeksi voidaan todeta, että tuon opintoreissun jälkeen Takalan taide alkoi muokkautua uusille urille. Hioutui. Tänä päivänä on Takalan taide ajanut esikuviensa rinnalle. Veikon keinot on kovetut.

--Risto Jalonen