Ari Holtti - Leif pyysi minut mukaansa tuonpuoliseen

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ari Holtti 19. 01. - 21.02. 2015***

Kaupunginkirjasto Proosa kahvila

Vaasalainen Ari Holtti ( s. 1952) tunsi Leif Färdingin 1968 –69 lähtien. He olivat hyviä ystäviä ja vierailivat usein toistensa luona, Ystävyys kesti ”loppuun” saakka. Holtti tapasi Färdigin viimeisen kerran vain viikkoa ennen katoamista.

Olimme hyvät ystävät

-Me olimme melko tiiviisti yhdessä 1980-luvulla Leifin viimeisinä vuosina. Vain pari kuukautta ennen poistumistaan Leif sanoi lahjoittavansa kirjakokoelmansa minulle. Ajattelin, että lupaus oli vain Leifin senhetkistä ”fiilistä”.

-Noin viikkoa ennen poistumistaan Storbergetin metsään, tapasimme ja siinä yhtetysessä Leif pyysi, että lähtisin hänen kanssaan ”tuolle puolen”.

-Siitä minne Leif oli matkalla ei ollut lainkaan puhetta. Elämä piti vain sammuttaa.

-Ehkä syy siihen, että hän pyysi minut mukaansa oli Leifin tunne, että mitään ei ollut enää tehtävissä. Ehdotus oli kyllä vakavasti esitetty, mutta ei Leif juuri reagoinut enää siihen kun kieltäydyin.

Sambala ja Valkoinen Veljeskunta

Ari Holtti muistaa, että Leif suhtatui tosissaan ajatukseen Sambalasta korkeamman tason valtakuntana, missä hänellä olisi merkittävä asema Valkoisessa Veljeskunnassa.

-Leif piti itseään ”valittuna” globaalina ihmiskunnan johdattelijana. Tosin tämä uho hiukan laantui kun tilalle tulivat arkipäivän vaikeudet ja lisääntyvät henkilökohtaiset ongelmat.

Oliko Leif vakavasti zenläisyyttä kohti kulkeava henkilä vain vain ”lastu laineilla”, jota eri ajatukset heiluttivat eri aikoina?

-Kuusikymmenluvun lopussa Leif oli innostunut vallakumousjulistuksista, hippi- ja yippityyleistä, mutta mukana oli jo sisäisen etsinnän piirteitä kohti valoa ja valaistumista.

-1970-luvulla Leif koki olevansa matkalla kohti zenläisyyttä, mutta vuosikymmenen loppupuolella mukaan tulivat Sambala ja Sanat Kumara ja Alice Bailey. Kiinnostuksen kohteena oli myös Gahil Gibran, jonka teoksen ”Ajan virta” hän käänsi yhdessä Ritva Mäkelän kanssa, (Karisto, 1984 - 281 sivua) sekä Gibranin teoksen ”Vaeltaja: hänen vertauksensa ja ajatelmansa”. (Karisto, 1976 - 79 sivua)

Toim huom: Alice Ann Bailey (16.06. 1880 – 15. 12 1949,) alun perin Alice LaTrobe Bateman, oli englantilainen teosofi, luennoitsija ja tuottelias okkulttinen kirjailija sekä Lucis Trust-säätiön perustaja. Baileyltä on ilmestynhyt suomeksi viisi teosta.

Uskonnot Suomesa sivusto

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Alice Bailey ryhtyi rakentamaan omaa tulkintaansa teosofiasta. Alice Baileyn mukaan häneen otti yhteyttä vuonna 1919 Djawl Khul, joka oli yksi Suuren Valkoisen Veljeskunnan Mestareista.

Vaikka Baileyn opilliset tulkinnat olivat lähellä teosofista linjaa, Bailey ja hänen miehensä erotettiin teosofisesta seurasta. Vuonna 1922 Bailey perusti oman järjestön nimeltä The Lucis Trust ja seuraavana vuonna järjestön nimeltä The Arcane School, jota hän johti kuolemaansa saakka.

Alice Baileyn opetukset pohjautuvat merkittävältä osin teosofiaan ja niissä on esillä teemoja kuten karma, jälleensyntyminen, Mestarien hierarkia (Suuri Valkoinen Veljeskunta), eetteriruumis, prana, chakrat ja kundalinienergia. Bailey katsoi, että Kristus on yksi Mestareista, suuri hengellinen opettaja ja Kristus-tietoisuuden luoja.

M. Peltonen Baileysta

Lucis Trustin piiriin kuuluvan Maailman Palvelijoiden Uuden Ryhmän jäsenet pyrkivät jumalallisen Hierarkian Mestarien palvelukseen, välittäjiksi heidän ja ihmiskunnan välillä. Maailman Palvelijat uskovat, että Mestarit ovat maailmanlaajuinen adeptien ja taitavien johtajien ryhmä, joka muodostaa koko maailman kattavan yhteysverkoston. M. Peltonen http://www.netikka.net/mpeltonen/lucis.htm f syventyi ja haki väylä

-Loppujen lopuksi Leif tunsi Alice Bailey ajatukset itselleen läheisemmäksi kuin Helena Blavatskyn. Vaikka vielä 1970-luvualla Leif haaveili kirjoittavansa elämäkerran Blavatskystä. Leif eläytyi Alice Baileyn ajatuksiin hyvin intensiivisesti.

-Myös Elisabeth Clare Prophetin kirjoituksiin Leif syventyi ja haki väylää korkeampiin vaikuttamisen tasoihin, muistaa Holtti.

Ennenkaikkea runoilija

-Kaikesta Leifiin liittyvästä huolimatta minulle tulee ensimmäiseksi mieleen runoilija Leif Färding, hän oli kiihkeä etsijä. Hän haki koko ajan vahvistusta ihmiskunnan johdattelijan rooliinsa.

-Tietysti on todettava, että loppuaikoina autokolarissa saatu vamma ja sen myötä luovuuden katoaminen vaikutti Leifin elämään ratkaisevalla tavalla. Lisänä vielä pahaneva skitsofrenia psykooseineineen. Kaikesta huolimatta Leif pystyi myös hahmottamaan maailmaa ja itseään hyvin loogisesti.

Aika Helsingissä

Ari Holtti vietti usein aikaansa Leifin kanssa Helsingiss vuosina 1970-1975.

-Noina vuosina suurin osa Leifin ajasta kului runojen kirjoittamiseen ja liikkumiseen Helsingin taiteilipiireissä. Tosin Leifiltä riitti energiaa myös esimerkiksi Oraansuojeijoiden perustamiseeen ja heidän sääntöjensä ja ohjelmajulistuksen kirjoittamiseen.

-Leif taisi olla lähinnä vain jonkinlainen ”ideologi” joka menetti varrsin pian syvemmän kiinnostuksen Oraansuojelijoita kohtaan kun eteen tuli käytännön osallistuminen arkipäiväiseen työhön.

-Leif ei olut millään tavoin henkilö, joka olisi pystynynt konkreeettiseen arkipäiväiseen työhön. Leif osallistui Oraansuojelijoihin lähinnä ruloilijan ja ideologin roolissa. En tiedä, että hän olisi käynyt ”Kasviksessa” tiskaamassa kuin yhden ainoan kerran, sanoo Holtti.

Kuinka läheisiä te olitti?

-Vuosina 1970-1975 me olimme aika läheisiä. Matkustimme usein yhdessä Vaasan ja Helsingin väliä ja asuin usein Leifin ja Riitan luona Tapiolassa. Heillä oli siellä kerostaloasunto.

-Vieä tuossa avioliiton alkuaikoina Leifin ja Riitan suhde oli mielestäni hyvä ja lämmin. Tosin sitten aikaa myöten Leifillä alkoi olla myös ”omia menoja”. Luulen, että suhde kariutui nimen omaan siihen, että Leif kulki aviomieheksi liikaa omia polkujaan.

Oliko Leifillä ystäviä vai vain kuuntelijoita ja ymmärtäjiä ja laskeatko itsesi mihin ryhmään?

-Kyllä Leifillä oli varmasti ystäviä, mutta myös kuuntelijoita ja ymmärtäjiä. Itse lasken itseni ystävien joukkoon. Meillä oli hyvin luottamuksellinen suhde ja pystyimme kertomaan toisillemme hyvin syvistä tunnoistamme.

Leifin tunteneet sanovat, että hän oli eirittäin itsekäs ihminen?

-Kyllä se näkyi monin eri tavoin. Se näkyi pienissä ja isommissa asioissa. Jos Leif tuli seuraan, niin hän valtasi aina parhaimman istuimen. Leifille ei kelvannut juuri muu kuin ”isännän tuoli”. Vieraillessaan Leif saattoi käyttää perheen jääkappia kuin omaansa.

-Mutta sitten oli myös Leifin askeettinen puoli. Joskus hänen omassa kämpässään ei juuri muuta ollut kuin lattiapatja, kirjahylly ja stereot. Ruokakin oli hyvin niukkaa.

-1980-luvun alussa kun Leif oli tullut Vaasaan, olimme tiiviissä kanssakäymisessä. Kävimme mm. lounalla yhdessä jopa muutaman kerran viikossa. Leif sai kirjastokorvauksia ja apurahoja. Tosin isokaan summa ei pitkään kestänyt Leifin lompakossa. Paljon rahaa kului matkoihin.

-Rahaa kului kalusteisiin ja myös vaatteasiin. Leif pukeutui melko ylellisesti elämänsä loppuvaiheessa. Loppuaikoina hänen hahmoonsa kuului myös hieno kävekeppi, jolla hän joskus miekkaili julkisilla paikoilla. Väärään aikaan lähelle tullut saatoi myös sada kepistä koivilleen.

-Leifiä on joskus moitittu siitä, että hän ei pitänyt hänelle uskorttuja salaisiuuksia. Minä en tällaista huomannut. Tosin me keskustelimme lähinnä isoista maailmankatsomukellisista asioista.

-Voidaan sanoa, että Leifiä kiinnosti kaikista eniten Leif: luomistyö ja sitten nämä suuremmat päämäärät. En kuitenkaan koe, että olisin ollut jonkinlainen ”kuunteluoppilas”. Kyllä kysymys oli tasavertaisesta keskustelusta.

-Elämänsä loppuvaiheessa Leif kaipasi kovasti naista rinnalleen, jonkinlaista sielunkumppania, joka ymmärtärtäisi häntä.

-Ainakin kerran Leif tällaisen löysikin Sveitsistä. Leif vieraili 1980-luvun alussa Saanenissa Krisnamurtikeskuksessa ja toi sieltä mukanaan libanonilaisen naisen. Leif asui siihen aikaan pienessä huoneessa Gerbyssä puutalon yläkerrassa.

-Tämä nainen, Samia Berouti, oli varakkaasta appelsiiniviljelijäperheestä ja oli ennen Leifin tapaamista ja Krisnamurtikeskukseen ajautumistaan elänyt jet-set elämää.

-Samia pesi ja kuurasi Leifin kämpän ja hankki sinne rottinkihuonekalut.

-Sitten taphtui jotain. Leif rikkoi kaikki huonekalut ja ajoi Samian pois yhteisestä kämpästä. Samia tuli luokseni muutamaksi päiväksi ja muutti sen jälkeen Tiilitehtaankadulle matkustajakotiin odottamaan, että tilannae selviäsi. Sitä se ei koskaan tehnyt.

-Samia oli selvästi kiinnostunut Leifistä ja olisi halunnut jatkaa yhteistä elämää hänen kanssaan.

-Syynä Leifin käyttytäytymiseen oli jostain puhjennut epäluulo. Leif oli jo pitkään oirehtinut psykotronisten harhojen kanssa. Hän kuvitteli, että Samia oli osa häntä kohtaan suunnatusta saliitosta ja pimeyden voimista.

-Olin käymässä Leifin luona juuri kun hän oli hajoittanut huonekalut.

-Syy Leifin käyttäytymiseen saattoi olla pelko ja kuvitelma Neuvostoliiton Politbyroon salajuonesta häntä kohtaan . Leif oli tuohon aikaan varma, että Politbyroo on ottanut hänet silmätikukseen ja soveltaa häneen psykotroniikkaa ja radiologiaa eli kauko-ohjattua vaikuttamista. Leif mainitsee tästä myös itsemurhakirjeessään.

-Leif oli asiasta täysin vakuuttunut ja piti ikkunalaudallaan kivikokoelmaa, missä jokainen kivi edusti yhtä Politbyroon jäsentä. Aina kun hän sai tietoonsa, että joku Politbyroon jäsen oli kuollut tai syrjäygtettty, Leif vähensi yhden kiven. Leif myös tiesi varmuudella, etta Politbyrlo tulisi tuhoutumaan.

Kuvitteliko Leif olevansa niin mahtava persoona, että Politbyroo koki hänet vaarallisena?

-En tiedä. Asiaa pitää vielä pohtia. Yksi syy siihen, että kohteeksi tuli juuri Politbyroo, saattaa juontaa kotiin ja Leifin isään Heikki Färdingiin. Leif koki, että Politbyro edusti palottavaa ja vahvaa valtakomneistoa, auktoriteettia.

-Leifin isä Heikki, oli palavasti kiinnostunut vasemmistolaisesta oppositiopolitiikasta ja kirjoitteli mm. SDP:n oppositiolehteen Päivän Sanomiin. Myöhemmin Heikki oli kovin kiinnostunut uusvasemmistolaisuudesta, mutta myös psykodeliasta ja psykodeelisestä musiikista sekä zenistä ja Krisnamurtista.

-Ehkä Leif yhdisti jotenkin isänsä kiinnostuksen ja piti Neuvostoliiton Politbyroota niin vaarallisena valtakoneistona, että sen pitää tuhota, jonka jälkeen muut paremmat voimat pääsevät valtaan.

-Leifin ja hänen isänsä Heikin suhteessa on paljon muutakin pohtimisen arvoisia ja ilmeisesti myös ikuisessti selviämättömiä asioita.

Tuomaantien psykedeelinen sirkus

-Berit ja Heikki Färdingin omakotitalosta muodostui 1970-luvun alussa pienen. mutta tiiviin joukon kokoontumispaikka. Leif kutsui kokoontumisia Tuomaantien Psykedeeliseksi Sirkukseksi.

-Nimivalinta oli oivallinen. Omakotitalon olo- ja makuuhuoneessa ja kellarin saunakamarissa paitsi kuunneltiin psykedeelistä musiikkia, myös poltettiin hasista ja käytettiin muitakin kemiallisia mielenmuuttajia, mutta myös käytiin kiihkeitä keskusteluja taiteesta, elämästä ja politiikasta sekä henkisestä kasvusta ja valaistumisesta.

-Tämä kaikki alkoi 1970-luvun alussa, jolloin Leif toi mukanaan Helsingistä tuttujaan Vaasaan. Tälle porukalle oli yhteinen nimittäjä ainakin psykedeelinen musiikki ja hasis.

-Heikki oli tässä kaikessa täysillä mukana ainakin pari-kolme vuotta.

-Leifin kiinnostus ”sirkukseen” vain lopahti jossakin veiheessa ja mukaan tuli mm. keskustelu kasvisravintolan perustamisesta. Tässä kehityksessä oli Jorma Salojärvellä iso vaikutus. Samalla alkoi Leifin runoudessa luova kausi.

-1975 eteenpäin avioeron jälkeen Leifillä oli edessään uuden roolin haltuunotto. Mukaan tuli ajatuksia jonkinlaisesta ihmiskunnan johdattelijasta aina maagisuuteen asti, mutta oman elämänvoiman haaltuunotto epäonnistui täydellisesti. Mutta pahuutta Leifillä ei olllut koskaan mukana. Leif ei koskaan valittanut kohtalostaan, vaan todetessaan tilanteen, haki aina jonkinlaista ratkaisua.

-Leifin perhe oli varsin vapaamiaelinaen ja kiinnostunut kaikaesta uudesta.

Heikki taisi olla kovin ristiriitainen persoona?

-Heikki oli käyttäytymisessään aika suoraviivainen, mutta tunteet ailahtelivat. Mukaan tuli myös Heikin alkoholin käyttö.

Myös Berit oli tunneihminen?

-Kyllä näin oli.

Muistatko nimiä henkilöistä, jotka osallistuivat näihin ”istuntoihin”?

-En muista muita kuin Jorma Salojärven, joka osallistui kaikkiin tapaamiisiin.

Oliko Leifillä joitain rutiineita, maneereita tai rituaaleja, joita hän noudatti?

-Eipä juuri muita kuin lukeminen ja mietiskely sekä pitkät kävelyretket. Kävelyretkillämme oli tosi ajaton fiilis. Leifin tajunnanvirta oli ilmiömäistä ihmiskunnan tapahtumista ja tapahtumattomuudesta.

-Innostuessaan Leifin puheeseen tuli rytmikäs poljento. Hän noudattti erityistä rytmiikkaa jo paljon ennen kuin räpistä tiedettiin mitään, ainakin Suomessa. Jännittäva huomata, että nyt Leifin poika, Notkea Rotta-yhtyeen Mikko Sarjanen, on vahvasti samalla linjalla.

-Jonkinlaista ritualistista käyttäytymistä edusti myös Leifin innostus Mozartin-kuulia kohtaan. Lähes jokaisella kävelyretkellämme Leif vei minut R-kioskiin, missä myytiin Mozartin irtokuulia. Leif tutki erittäin tarkkaan miten kuula oli kääritty ennen kuin päätti ostaa sen.

Muistan, että Leif halusi myös esiintyä mietiskelijänä ihmisten keskuudessa. Eli mukana oli myös teatteria?

-Oli. Kyllä tällaistakin oli, mutta kyllä hän mietiskeli syvällisesti myös omissa oloissaan. Mietiskelyn lisäksi Leif teki pitkiä kävelylenkkejä, jotka eivät olleet millään tavoin suunniteltuja, vaan saattoivat johtaa milloin mihinkin ja jopa yllättäviin kohtaamisiin ihmisten kanssa.

Puhuiko Leif paljon pojastaan Mikosta?

-Kyllä puhui ja selvästi kaipasi. Kun Mikko oli pieni, niin hänelle asetettiin vielä suurempi rooli kuin mitä isällään oli. Mikolle kaavailtiin ”ritarinmiekkaaja viittaa” jo ennen kuin hän oppi kävelemään, varsinkin eron jälkeen kun Mikko oli Leifin kanssa Vaasassa, tosin osittain leikkimielellä, mutta kyllä takana oli myös vakava ajatus.

Mitä tiedät Leifin yhteyksistä Jorma Elovaaraan ja Tähti-lehteen?

-He tapasivat, mutta kemiat eivät sopineet ollenkaan yhteen. En ollut itse paikalla, mutta Leif kertoi, että ei pidä lainkaan ko. henkilöstä, eikä Tähti-lehden linjasta. Luulen, että tapaaminen jäi vain yhteen kertaan. Leif ei vain arvostanut Elovaaran tekemää työtä.

Mitä Maon Pieni Punainen tuo mieleesi?

-Kyllä se oli siellä mukana joskus 1968-69 ohimenevästi.

Puhuiko Leif koskaan Helsingissä Kirkkokatu 1:ssä sijainneesta Tricontin kirjapainosta?

-Kyllä Leif joskus puhui ”anarkistikirjapainosta”, mutta sekin vaihe meni nopeasti ohitse ja Leif hakeutui entistä enenmän etsimään henkisyyttä.

Leifillä siis oli uusvasemmistovaihe, maolaisvaihe, anarkismivaihe, ja mitä muuta?

-Oli. Mutta ne menivät kaikki nopeasti ohitse. Se oli vauhdikasta menoa erityisesti kasvisravintolan perustamisen ja Mikon syntymän aikoihin.

Nöyrä itsetutkiskelu puuttui

-Leifistä nousee mieleen kaksi asiaa: ainoan lapsen syndrooma ja nöyrän itsetutkiskelun puuttuminen.

-Kun mietin Leifiä niin vanhempien käyttäyminen ohjasi koko Leifin elämää. Varsinkin Berit suhtautui Leiffiin äärimmäisen huolehtivasti.

-Leif sai aina lämpöä ja rakkautta sekä kaikenlaista huolenpitoa vaatetusta myöten äidiltään mutta toisaalta Berit ja Heikki eivät juuri ohjanneet häntä, vaan antoivat Leifin kasvaa oman logiikiikkansa mukaisesti.

-Heikki oli kovin kiinnostunut, ja ehkä ihastunutkin, Leifin erikoislaatuisuudesta, mutta tyytyi vain seuraamaan, jopa nauttimaan hänen omalaatuisuudestaan.

-Ehkä Leifin kohdalla kaikista tärkein asia oli kuitenkin, että nöyrä itsetutkiskelu jäi häneltä todellä vähiin. Hänellä oli vimma päästä tavoitteisiin suoraan ilman nöyryyttä. Tässä ehkä koko katastrofin ydin.

-Leif ei pystynyt kulkemaan henkistä polkuuaan sen nöyrästä, alastomasta alkupisteestä kohti korkeimpia ”asteita”, vaan hän halusi suoraan ”päämajaan.”

-Näen että jos Leif olisi pystynyt käymään lävitse kokelaan polun, oppilaan polun ja vihkimyksen polun, tai mitä se nyt olisi ollutkaan, niin lopputulos olisi saattanut olla aivan jotain muuta kuin mitä se sitten oli.

Vielä syvemmälle

Ari Holtti on vIimeisten runsaan kahdenkymmenen vuoden aikana pohtinut Leif Färdigin elämää ja merkitystä sekä tavannut paljon ihmisiä, jotka ovat halunneet jakaa kokemisen Leifista ja tämän runoista.
Millaisena Sinä näet Leifin merkityksen runoilijana?

-Minusta Leifin runoudessa on tärkeätä kokemisen kuvaaminen. Leif antaa runoissaan yhteisen kokemisen tunteen jonkinlaisena ”tässä ja nyt” herkkyytenä. Leifin runous on hyvin ajatonta tässä mielessä.

Runon kokeminen oman elämän äärellä

Sanat runon kokeminen voi olla myös täyttä tragiikkaa. Ari kertoo nuoresta vaasalaismiehestä, joka halusi elää 1980-luvun loppuvuosina Leifin elämän omassa elämässään loppuun saakka.

-Tämä nuori mies ei ollut koskaan tavannut Leifia, mutta kertoi lukeneensä häntä vuosia. Hän oli hyvin vaikuttunut Leifin runoista. Hän pyrki ihan konkreettisesti kulkemaaan Leifin kulkemia reittejä Vaasan kaduilla. Hän kyseli niistä minulta ja muilta Leifin tunteneilta.

-Hänen oma elämänsä ei ollut helppo, mutta Leifin runouden kautta hän löysi väylän helpotuksen saamiseen. Leifin runot antoivat hänelle jonkinlaisen kiinnekohdan elämään.

-Hän oli älykäs ja kirjoitti lehtiin. Hän oli taiteellinen ja erittäin herkkä ihminen. Hän oli lapsuudessaan tehnyt jotain sellasta, mistä ei aikuisenakaan päässyt eroon.

-Hän oli ilmeisesti vahingossa sytyttänyt tulipalon Vaasann keskustassa samassa talossa, missä hänen isänsä oli talonmiehenä. Syyllisyys tästä painoi häntä hänen koko loppuelämänsä-

-Hän teki päättömyyksiä, joidenka seurauksena hän joutui Huutonimen sairaalaan, niin kuin Leifkin.

-Tästä alkaa yhtäläisyys Leifin lopputarinaan.

-Hän vetäytyi kylmänä pakkaspävänä Alskatintien varrella sijainneen puupinon suojaan, ei niin kaukana Storbergetin metsaa, missä Leif teki itsemurhan, ja noudatti samanlaista käytäntöä kuin Leif, mutta ilmeisesti ilman Leifin rekvisiittaa, mutta tästä en ole varma.

-En aavistanut että hän tekisi tällaisen ratkaisun, vaikka jonkinlaisia katastrofin merkkejä oli ilmassa.

Mikä Leifin runoudessa oli sellaista, että hän halusi seurata ”mestariaan” loppuun saakka?

-Luulen, että kysymys oli samaistumisesta. Hän ehkä koki että Leifin elämässä oli jotain sellaista ”tunnetta” joka koski myös hänen elämäänsä. Ja osui hänen ahdistuneeseen tilanteeseensa.

Onko sinulla tiedossa joitan muita ”kohtaamisia” Leifin runouden kannsa?

- Ei näin dramaattista, mutta tapaan jakuvasti ihmsiä, jotka ovat vaikuttuneet Leifin runouesta.

'Tapio Parkkari' helmikuu 2015



.





























.